Mies juo noin kerran kuukaudessa. Lähtee kauppaan tms. ja tulee seuraavana päivänä takasin krapulassa. Minä en pääse tuulettumaan ikinä. Tyydynkö kohtalooni itsestäänselvänä kodinhoitajana vai otanko eron?
Nämä reissut alkoivat kun tulin raskaaksi ja jatkuvat vielä kun lapsi on seitsemän kuukautta. Yhdessä yhteistä taivalta vajaa kuusi vuotta. Mitä tekisit minun tilanteessani? Jos miehesi muuttuisi tuollaiseksi? Kumpi on parempi lapselle, parisuhde, missä nainen alistettuna vai yksinhuoltaja äiti? Haluaisin jo lähteä täältä yksin itkemästä, mutta entä jos teen väärin lastani kohtaan. Ei taida rahatkaan riittää, eikä mua kukaan mies enää huolisi... Mitä te asiasta ajattelette?
Nämä reissut alkoivat kun tulin raskaaksi ja jatkuvat vielä kun lapsi on seitsemän kuukautta. Yhdessä yhteistä taivalta vajaa kuusi vuotta. Mitä tekisit minun tilanteessani? Jos miehesi muuttuisi tuollaiseksi? Kumpi on parempi lapselle, parisuhde, missä nainen alistettuna vai yksinhuoltaja äiti? Haluaisin jo lähteä täältä yksin itkemästä, mutta entä jos teen väärin lastani kohtaan. Ei taida rahatkaan riittää, eikä mua kukaan mies enää huolisi... Mitä te asiasta ajattelette?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Selvää on että olisi sekä sinun että lapsen etu jättää mies. Lapsen ei ole hyvä kasvaa ja kehittyä seuraten vanhempien onnetonta suhdetta.
Kyllä rahat riittää peruselämiseen. Köyhyys ei ole yhtään niin vahingollista kuin vanhempien onneton parisuhde.
Helppoa eroaminen ja uuden elämän aloittaminen ei ole, mutta..
Etkö päästä miestäsi mihinkään vai miksi hänen pitää kerran kuussa "karata" juomaan???
Kerran kuussa ei nyt hirveän useasti käytävä tuulettuminen ole... Asia tietenkin on eri josko sinä et saa käydä missään mutta mies saa.
Ja kyllä Suomessa rahat riittää. Et jää tyhjän päälle vaikka eroaisitkin. Toiseksi miksi kukaan ei enää huolisi sinua?
Nyt keskustelet ukon kanssa ja sanot, että muutoksia on tapahduttava TAI lähdet. Ei se ero nyt heti järkevin ratkaisu ole. Etenkään pienen lapsen kanssa...
Joo, kyse on juuri siitä, että mä en pääse mihinkään ikinä. Mies menee harrastuksissa joka viikko ja sitte nää ryyppäämiset. Mä pääsin kerran seitsemässä kuukaudessa ratsastamaan kahdeksi tunniksi, hurraa. Mä en vaan ymmärrä miksi se pilaa kaiken, meillä on ihana pieni tyttö. Mä luulin, että nyt mulla on kaikki mitä olen ikinä toivonut. Sitte mies vaan yhtäkkiä muuttuu, jo synnytyssairaalaan ei tullut kun päivittäin muutamaksi minuutiksi, eikä muuten edes joka päivä. Voiko sillä olla joku kriisi, kun vauva syntyi ja "nuoruus" loppui...
Mun kaverin tilanteelta...
Ne ollu liki 10 vuotta yhdessä, tuli lapsi ja mies jotenkin ilmeisesti "säikähti". Ja nyt puhutaan kuitenkin jo liki 30-vuotiaista ihmisistä, ei voida puhua enää menetetystä nuoruudesta =).
Kai se on iso juttu ja miehet reagoi siihen sit just väärällä tavalla. Yritä keskustella. Koita vaikka perheneuvolaa?
Minäpä menin ja rakastuin seitsemäntoistavuotiaana. Kunnon opiskelut jäi, kun en halunnut toiseen kaupunkiin. Ammatin kumminkin sain hommattua, mutta ei mikään hyvä sellainen. Nyt olen 23-vuotias, asumme omakotitalossa puoli vuotiaan poikamme kanssa. Miestä täällä ei kyllä taaskaan näy... Missä lie baarissa. Että menin sitte koko elämäni pistämään tämän suhteen ja perheen varaan. Nyt pitäisi lähteä kylmään maailmaan yksin vuokralle keskustaan, maksaa eläminen yksin, hommata vakituinen työ äitiysloman jälkeen, siis mitä kaikkea. Kumminkin aloittaa YKSIN pieni lapsi kainalossa. Mua niin pelottaa. Kai joku mies mut vielä huolisi, jos niitä joissain ehtisi tapaamaan. Tää eroaminen on hirveetä! Voimia sulle, mitä ikinä päätätkin.
Elin ikäisenäsi samanlaisia kokemuksia läpi. Tosi vaikeita vaiheita, joiden kipeys luojan kiitos jo on enimmäkseen unohtunut ajan myötä, tilalle tullut muut murheet. Ei tilanteesi /tilanteenne ole silti maailmanloppu vaikka siltä tuntuisi. Rohkeasti vaan elämän syrjästä kiinni! Ja siitä uuden suhteen luomisesta, nykyisin on vielä tämä internet jonka avulla saa ihmisiä kiinni, keskustelukumppaneita ja tietoa asioista. Toista oli "siihen aikaan", eli aikaan ennen tätäkin mahdollisuutta ;) Itse sain hyvin nopeasti pitkäaikaisen avokkaan laittamalla lehteen ilmoituksen. Nuorelle yksinhuoltajalle on kuin onkin kysyntää, sen takaan! Minulla soi puhelin yhtenään sen ainoan ilmoituksen jälkeen. En ehtinyt kaikkiin soittoihin edes vastaamaan, vain muutaman tapaamaan. Kun tomu oli laskeutunut eli oli kulunut jonkin verran aikaa, jäi jäljelle vielä se yksi, joka soitti ensimmäisenä. Joka osoittautui kunnon mieheksi.
En nyt ehkä eroa lähtis ottamaan sen takia että mies juo kerran kuukaudessa :S Meillä juo isäntä ehkä kuutena päivänä viikossa. Ja kyllä, minua haittaa se ja kyllä, saa loppua tai minä lähden lasten kanssa. Mutta älä hyvä ihminen tee kärpäsestä härkästä! :o Voimia..
Olen sitä mieltä, että jos mies koko ajan saa sut itkemään niin lähde. Niin tein minäkin ja ottajia on ollut vaikka kuinka paljon. Älä noin ajattele, että ei kukaan enää huoli. Minäkin ajattelin niin, mutta silti lähdin oman itseni takia. Maailma on miehiä täynnä, valitse se joka tekee onnelliseksi.
voi sinua neitosta, meillä juodaan enempi ja meillä on vuoden vanha lapsi ja täällä vain olemme. olen itsekkin ajatellut että onko tämä mun kohtalo. en tiedä onko parasta olla huonossa suhteessa vaiko yksinhuotaja, kummassakin on puolensa. raskasta se on yksin hoitaa lapsi niin kuin minä teen. sun pitää ajatella sun parasta ja tehdä päätös. minäkin olen uhannut lähtä mutta en vain lähde, hyviäkin päiviä on. steppiä sulle ja pienokaiselle.
Olen alkuperäinen kirjoittaja. Mies tuli kotiin kahden kukkakimpun kanssa :) Pyysi polvillaan anteeksi ja itki. Mäkin itkin. Sitte se ilmoitti, että on vuokrannut meille mun unelma kämpän Thaimasta puoleksi vuodeksi. Sinne mahtuu koko suku. Mä taidan perua pahat puheeni. Mies tiesi mun suurimman "turhan" unelman ja täytti sen. Ei ole valittamista :) Nyt annetaan lapsen vielä kasvaa ja sitte hei, hei, lihavat, punavalkoiset suomalaiset. Elämä hymyilee. Vähän epäilen, että mennään naimisiin siellä, kun on sukulaisiakin tulossa... iik :)
No tämä ei IKINÄ ole aloittajan teksti.
Tai jos on, niin kaipa sinä tiedät miksi mies tuo kukkia?
Miksi mies tuo kukkia?
Vai ei huolisi? itselläni on 2 lasta jotka asuvat ex-vaimoni luona, eikai muakaan enää kukaan huoli, nyyh. Vai huoliiko..
Eihän sulla ole lapsia kotona. Sä saat mennä ja tulla miten haluat. Kai se nyt vaikuttaa, jos nainen hoitaa pientä vauvaa koko ajan.
minä tulen nykyisin paremmin toimeen yksin huotajana kuin avioliitossa ollessani.pelkäsin eromme jälkeen miten pärjään 3 lapsen yksin huotajana.mutta kun sit hain elatus maksut jotka lasta kohden vähintään 118 euroa kk.yksin sin myös asumis tukea puolet vuorastani.lisäksi sain kelalta yksin huotajan lapsilisää joka nykyisin korottaa lastakohden 40 euroa kk.lisäksi saat lapsellesi ilmaisen tarha paikan.itse olen nyt tilanteessa että jos ottaisin uuden miehen asumaan kanssani tuloni tippuisivat 700 euroa kk.eli yksin huotajilla on hyvin asiat.jos nyt mies ei ollut mikään kovin suuri tuloinen.sinä voisit sille mihellesi ehdottaa että sinä menet myös ulos ja miehesi katsoo lasta sen aikaa .siihen miehen on suostuttava.jos kerta itsekkin menee.on sinullakin oikeus mennä.taikka palkkaa yhteisillä rahoilla kotiin kodinhoitaja että saat itsekin mennä .vaadi mieskin tekemään oman osansa.en kyllä ihan kevein peruistein lähtisi sinuna eroamaan.jos teillä muuten menee kivasti.jos kerran kuukaudessa käy se on aika vähäsen.voisit myös ehdottaa meneväsi mukaan ttä otatte kotiin hoitajan samaan aikaan.yksin huoltajatkin saavat ihan kivasti mies seuraa tarvittaessa .ja rahallisesti pärjäilet varmasti.lasta ajatellen onhan hyvä että lapsella on isä ja perhe.mutta mieluummin eroaa kun lapsi on pieni kuin että lapsi olisi esimerkiksi 6 vuotta.itse läksin aikoinaan huonosta suhteesta.mutta odotin että lapset ovat koulu ikäisiä ja ymmärtävät tapahtumat.taikka toinen vaihto ehto juuri toi että lapsi on pieni eikä ymmärrä vielä.väli muoto on lapselle kova palanen.