Mies laskeutuu metropolin keskustassa hevoskärryiltä ja on jäykkänä jännityksestä. Hevonen on vauhkoutunut viimeisen kolemn kilometrin matkalla. Nyt se sentään pysähtyi, mutta MINNE!
Mies ottaa hatun päästään ja päästää pitkän pihinän suustaan: nyt on kyllä maailmankirjat ihan sekaisin.
Miehen ympärillä kimaltaa nimittäin täysi joulu valaistu Helsingin keskustan katu. Hevonen on sidottava äkkiä läheiseen puun ympärillä olevaan rautatankoon ja sen mies tekee vapisevin sormin.
Missähän täällä olisi pollelle vettä saavi? Mies kääntyy 180 astetta ja ei näe yhtään ainoata kestikievaria tai turvallista tönöä josta pyytää apua. On vain hirmuisen kiiltäviä ja korkeita kivikolosseja ja lopuuttomia rivejä ikkunoita joka suuntaan.
Miestä pyörryttää. Liikennettä on hirmuisesti, ja mikähän on tuo rautainen kiitoväline jonka alla kirskuu, sehän tulee kohti!!!!!!
Mies irrottaa hevosen puusta ja lähtee tyrkäämään sitä ihmisten sekaan alta pois.
Ei ei se päälle tullut vaan se kääntyikin noita uria pitkin viimetingassa toiseen suuntaan vihreä hirviö.
Joka puolella on puolipukeisia ihmisiä, kaikilla omituiset asut, liian keveät julkisin paikkoihin ja naisilla HOUSUT!
Ei tuumii mies onko tämä eri planeetta: tukatkin ovat erivärisiä, auringonlaskua ja kissankellonsineä päässä...
Hän seisoo lumoutuneena näystä keskellä lokaista Helsinkiä hevonen kourissaan suitsista. Hevosenkin silmistä kuvastuu pelkoa uuden edessä.
Kauan seisottuaan tientukkona kävelukadulla mies alkaa väistellä ihmisiä ja hakautuu edes johonkin syrjäiseen kolkkaan. Sellainen on isojen rappujen kulmalla.
Mies kiinnittää hevosensa johonkin ja istahtaa rapulle. Seuraa mitä tehdä seuraavaksi. Voisiko noita toisia tarkkaamalla oppia jotain miten selvitä täällä.
Tuokin mies, mitä sekin tekee tuolla karsinassa?
Mies tuntuu seurustelevan jonkin kojeen kAnssa, MIES LYÖ LAUTAA KÄSILLÄÄN JA ODOTTAA. Miehen eteen solahtaa litteitä ihan pieniä seteleitä ja ja hän poimii jonkin pienen palasen kojeesta takaisin itselleen. Näyttää tyytyväiseltä ja poistuu vilkaisemattakaan muukalaistulokasta viime vuosisadalta.
No mutta entäs tuo nainen joka istuu vastapäätä lasin takana ypöyksinään ja KESKUSTELEE! Mies hiipii lasin taakse : naisen lähellä ei ole yhtään ketään kun naínen lörpöttelee, aukoo ja sulkee suutaan. Nyt se nousee ja ottaa kassit ja tulee kohti, ovi käy ja ninen kävelee raputa alas vuolaasti keskustellen YPÖYKSINÄÄN! Mies katselee huomaako muut tuon oudon tapauksen mutta kukaan ei välitä...
Mies ottaa hatun päästään ja päästää pitkän pihinän suustaan: nyt on kyllä maailmankirjat ihan sekaisin.
Miehen ympärillä kimaltaa nimittäin täysi joulu valaistu Helsingin keskustan katu. Hevonen on sidottava äkkiä läheiseen puun ympärillä olevaan rautatankoon ja sen mies tekee vapisevin sormin.
Missähän täällä olisi pollelle vettä saavi? Mies kääntyy 180 astetta ja ei näe yhtään ainoata kestikievaria tai turvallista tönöä josta pyytää apua. On vain hirmuisen kiiltäviä ja korkeita kivikolosseja ja lopuuttomia rivejä ikkunoita joka suuntaan.
Miestä pyörryttää. Liikennettä on hirmuisesti, ja mikähän on tuo rautainen kiitoväline jonka alla kirskuu, sehän tulee kohti!!!!!!
Mies irrottaa hevosen puusta ja lähtee tyrkäämään sitä ihmisten sekaan alta pois.
Ei ei se päälle tullut vaan se kääntyikin noita uria pitkin viimetingassa toiseen suuntaan vihreä hirviö.
Joka puolella on puolipukeisia ihmisiä, kaikilla omituiset asut, liian keveät julkisin paikkoihin ja naisilla HOUSUT!
Ei tuumii mies onko tämä eri planeetta: tukatkin ovat erivärisiä, auringonlaskua ja kissankellonsineä päässä...
Hän seisoo lumoutuneena näystä keskellä lokaista Helsinkiä hevonen kourissaan suitsista. Hevosenkin silmistä kuvastuu pelkoa uuden edessä.
Kauan seisottuaan tientukkona kävelukadulla mies alkaa väistellä ihmisiä ja hakautuu edes johonkin syrjäiseen kolkkaan. Sellainen on isojen rappujen kulmalla.
Mies kiinnittää hevosensa johonkin ja istahtaa rapulle. Seuraa mitä tehdä seuraavaksi. Voisiko noita toisia tarkkaamalla oppia jotain miten selvitä täällä.
Tuokin mies, mitä sekin tekee tuolla karsinassa?
Mies tuntuu seurustelevan jonkin kojeen kAnssa, MIES LYÖ LAUTAA KÄSILLÄÄN JA ODOTTAA. Miehen eteen solahtaa litteitä ihan pieniä seteleitä ja ja hän poimii jonkin pienen palasen kojeesta takaisin itselleen. Näyttää tyytyväiseltä ja poistuu vilkaisemattakaan muukalaistulokasta viime vuosisadalta.
No mutta entäs tuo nainen joka istuu vastapäätä lasin takana ypöyksinään ja KESKUSTELEE! Mies hiipii lasin taakse : naisen lähellä ei ole yhtään ketään kun naínen lörpöttelee, aukoo ja sulkee suutaan. Nyt se nousee ja ottaa kassit ja tulee kohti, ovi käy ja ninen kävelee raputa alas vuolaasti keskustellen YPÖYKSINÄÄN! Mies katselee huomaako muut tuon oudon tapauksen mutta kukaan ei välitä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.