Satuin lukemaan muutamia kommentteja tällä palstalla naisilta jotka ovat seurusteleet Afrikkalaisen miehen kanssa ja ihmettelen etteikö kenelläkään muulla tosiaan ole positiviisia kokemuksia jaettavana?
Olen itse seurustellut nyt vuoden Nigerialaisen miehen kanssa. Mies on 31-vuotias, itse olen 24. En ole itse vähään aikaan asunut Suomessa ja tapasin poikakaverini Hollannissa. Hän on asunut Euroopassa kymmenisen vuotta (Saksassa ja Hollannissa) ja hänellä on Hollannin passi. Hän tulee keskiluokkaisesta perheestä (kyllä semmoisiakin löytyy Afrikasta!), vanhemmat omistavat pienen ravintolan ja isä oli toimistotyöläinen. Heillä oli siis varaa laittaa hänet lukioon ja sen jälkeen opiskelemaan taiteita. Hänen Fine Arts opintonsa jäivät tosin yhteen lukuvuoteen kun halu lähteä Eurooppaan yltyi.
Kummastelen vain kun luen näitä stereotypioita Afrikkalaismiesten käyttäytymisestä ja erityisesti suhtautumisesta naisiin koska en mitään tämmöistä käyttäytymistä ole havainnut.
Poikakaverini on 95 % ajasta se joka kokkaa meillä illallisen koska on huomattavasti parempi keittiössä kuin minä. Hän myöskin siivoaa meillä huomattavasti useammin kuin minä koska sattuu pitämään siistiä kotia tärkeäpänä kuin minä. Hän ei ole koskaan pyytänyt rahaa minulta ja viime kevään aikana jolloin itse olin vielä opiskelija ja sen takia talous tiukilla, hän tahtoi välttämättä maksaa suurimman osan yhteisistä menoistamme.
Hän on myöskin ensimmäinen mies jonka kanssa olen saanut orgasmin ja uskon että suurin syy tähän on se että hän todella jaksaa tehdä paljon sen eteen että seksi on minullekin nautinnollista. Hän on myöskin ensimmäinen mies jonka kanssa tunnen varmaksi oloni siitä että hän ei pettäisi minua eikä vikittele muita naisia. Hän ei koskaan ole korottanut ääntään minulle ja jos on jotain erimielisyyksiä haluaa keskustella niistä rauhassa ja rakentavasti ilman huutoa.
Hän tulee Nigerian kristillisestä osasta ja on siis katolilainen. Ei käy kirkossa mutta rukoilee toisinaan itsekseen. Itse en ole uskossa ja olen eronnut kirkosta, ja hän antaa minulla olla oman kantani uskonasioihin. Myönnän kyllä että itse en luultavastikaan uskaltautuisi Pohjois-Nigeriasta (joka on pääasiallisesti äärimuslimialue) tulevan miehen kanssa suhteeseen.
En itse asiassa edes oikein tiedä miksi tänne kirjoitin mutta halusinpahan vain jakaa positiiviset kokemukseni ja olis kiva kuulla että jollakulla muullakin olisi tämmöisiä jaettavana=)
Olen itse seurustellut nyt vuoden Nigerialaisen miehen kanssa. Mies on 31-vuotias, itse olen 24. En ole itse vähään aikaan asunut Suomessa ja tapasin poikakaverini Hollannissa. Hän on asunut Euroopassa kymmenisen vuotta (Saksassa ja Hollannissa) ja hänellä on Hollannin passi. Hän tulee keskiluokkaisesta perheestä (kyllä semmoisiakin löytyy Afrikasta!), vanhemmat omistavat pienen ravintolan ja isä oli toimistotyöläinen. Heillä oli siis varaa laittaa hänet lukioon ja sen jälkeen opiskelemaan taiteita. Hänen Fine Arts opintonsa jäivät tosin yhteen lukuvuoteen kun halu lähteä Eurooppaan yltyi.
Kummastelen vain kun luen näitä stereotypioita Afrikkalaismiesten käyttäytymisestä ja erityisesti suhtautumisesta naisiin koska en mitään tämmöistä käyttäytymistä ole havainnut.
Poikakaverini on 95 % ajasta se joka kokkaa meillä illallisen koska on huomattavasti parempi keittiössä kuin minä. Hän myöskin siivoaa meillä huomattavasti useammin kuin minä koska sattuu pitämään siistiä kotia tärkeäpänä kuin minä. Hän ei ole koskaan pyytänyt rahaa minulta ja viime kevään aikana jolloin itse olin vielä opiskelija ja sen takia talous tiukilla, hän tahtoi välttämättä maksaa suurimman osan yhteisistä menoistamme.
Hän on myöskin ensimmäinen mies jonka kanssa olen saanut orgasmin ja uskon että suurin syy tähän on se että hän todella jaksaa tehdä paljon sen eteen että seksi on minullekin nautinnollista. Hän on myöskin ensimmäinen mies jonka kanssa tunnen varmaksi oloni siitä että hän ei pettäisi minua eikä vikittele muita naisia. Hän ei koskaan ole korottanut ääntään minulle ja jos on jotain erimielisyyksiä haluaa keskustella niistä rauhassa ja rakentavasti ilman huutoa.
Hän tulee Nigerian kristillisestä osasta ja on siis katolilainen. Ei käy kirkossa mutta rukoilee toisinaan itsekseen. Itse en ole uskossa ja olen eronnut kirkosta, ja hän antaa minulla olla oman kantani uskonasioihin. Myönnän kyllä että itse en luultavastikaan uskaltautuisi Pohjois-Nigeriasta (joka on pääasiallisesti äärimuslimialue) tulevan miehen kanssa suhteeseen.
En itse asiassa edes oikein tiedä miksi tänne kirjoitin mutta halusinpahan vain jakaa positiiviset kokemukseni ja olis kiva kuulla että jollakulla muullakin olisi tämmöisiä jaettavana=)
Vastaukset 5
Vanhimmat
hienoa nähdä että joku uskaltautuu kirjoittamaan hyviä ajatuksia ulkomaalaisista miehistä. seurustelin itse muutama vuosi sitten ghanalaisen miehen kanssa, tosin vain pari kuukautta, mutta olimme kovin tiiviisti yhdessä. meillä se meni myös niin että kyllä mies teki ruoat ja siivoili enemmän kun minä, eikä tappeluista ollut tietoakaan. tehtiin lähes tulkoon kaikki niinkuin minä halusin mikä myöhemmin johti siihen että jätin kyseisen henkilön juuri liiallisen "kyllä kulta"- fraasin käytön takia. minä itse henkilö olen sellainen että tarvitsen ihmisen ketä pystyy väittelemään vastaan kanssani.
minulla ei siis ole mitään tätä kyseistä kansaa vastaan vaikkemme enää seurustelekaan, mikä taasen tuntuu näillä palstoilla olevan aikalailla normaalia.
Olen kuukauden päivät ja vähän ylikin seurustellut etelä-afrikkalaisen miehen kanssa, ja on ollut kyllä yhtä jos toista tyrskyä.
Ollaan tapeltukin, mutta oikeista asioista jotka on pakko käydä läpi jo suhteen alussa. Molemmat ollaan tosissaan asialla, ei sitä muuten jaksaisi näitä asioita puida.
Kumpikin on kyllästynyt peleihin ja hyppyytyksiin.
Monikulttuurisuus on kyllä tosiaan jatkuvasti läsnä arjessa, sen huomaa pienissäkin asioissa, miten toinen tekee lähes kaiken eri tavalla.
Samalla se on kiehtovaa ja opettaa ennenkaikkea omasta kulttuurista asioita.. miksi teen niinkuin teen..?
Ja tosiaan sitä huomaa ne omat ennakkoluuloisuutensa, ja muistaa ne lukemattomat kauhutarinat..
Mutta onneksi on iloisiakin tapauksia. Siskoni sai kesällä vauvan nigerialaisen miehen kanssa, ja ovat onnellisia kuin pienet possut. Tosin asuvat englannissa, niin siellä monikulttuuriset suhteet eivät hypi niin silmille, kuin esim täällä pienessä kainuulaisessa kaupungissa.
Uskon, että paljon tulee vielä ongelmia vastaan ja erimielisyyksiä, mutta molemmat ollaan valmiina niiden varalla, ja ollaan päätetty, että ne selvitetään.
Aikahan sen näyttää miten tässä käy, mutta juuri nyt on hyvä olla juuri tämän ihmisen kanssa, huolimatta erilaisesen taustan ja ihonvärin auhettamista paineista ympäristöstä.
Sillä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, hän tuntuu tekevän minut onnelliseksi.
J-J
Etelä afrikka on kyllä sekä kehittynyt maa ja samalla aikaa kehitysmaa. Muuhun afrikaan verrattuna kehitetyin ja historiasta huolimatta heidän kansalaisilla on paremmat oltavat kuin pohjoisempana.
Mieheni on myos e-afrikkalaine, ja ongelmia on nyt tullut 13 aviovuoden jälkeen.
Onko miehesi Zulu, Xhosa, Ndebele, värillinen, engalanninkielinen vai afrikaanssi?
Tapahtumaan alkaa yleensä kun nainen on saatu nilkkiin elikkä siis naimisiin ja raskaaksi....odotahan vielä kyllä ääni muuttuu kellossa myöhemmin!
Hei! Vastaisin tuohon elämään ulkomaalaisen kanssa.
Itselläni kokemusta melkein 8 vuoden suhteesta afrikkalaiseen mieheen. Hän oli ollut vain kuukauden Suomessa kun tapasimme, yhteistä kieltä ei ollut hän oli ummikko ranskan kielinen ja minä en osannut sanaakaan. Mutta 3 kuukauden jälkeen opimme jonkin moisen yhteisen kielen. Elämä tuntui olevan oikein kohdillaan. Ensimmäiset 5 vuotta kuljin kuin pää pilvissä niin onnellinen olin. Pikkuhiljaa ystävä piiristä alkoi kuulua särö ääniä mieheni oli nähty ulkona toisen naisen kanssa (koskaan ei ollut yötä pois kotoa). Omituisia viestejä puhelimeen. Tässä vaiheessa aloin olla itsekin epäluuloinen joten aloin kaivella hänen taskujaan ja tarkkailla hänen kännykkäänsä. Mutta aina hän pystyi jotenkin selittämään asiat itselleen positiiviseen suuntaan ja sai minutkin vakuuttumaan asiasta ja rakastunut kun edelleenkin olin halusinkin uskoa häneen. No nyt varmaan joku jo laittaa viestin että oletpas tyhmä (niin varmaan olenkin). Eräänä päivänä kun laitoin hänen vaatteitaan pesukoneeseen tipahti hänen taskustaa lääkkeen tuoteseloste. Ja minkähän lääkkeen no tietenkin AIDS lääkkeen. Niin kyllähän siinä pikkusen päässä alko siristä ja eikun huutamaan hänelle että mikähän tämä mahtaa olla. Hän sanoi löytäneensä sen rapusta (toimi siivoojana) ja noukkineen sen roskana taskuunsa. No se selitys ei sit ihan mennykään täydestä. Siinä vaiheessa olimme olleet 6 vuotta yhdessä. Enkä slloin alkujaan häntä pyytänyt mitään lääkärin papereita minulle näyttämään terveyden tilastaan eikä hänkään minulta. NO seuraavana aamuna sitten lähimpään terveyskeskukseen ottamaan testi pelko sydämmessä mitä omaa tyhmyyttäni olinkaan tehnyt itselleni. (Minulla 2 lasta aiemmasta liitosta Suomalaisen kanssa. Lasten isä kuollut 90 luvun lopussa). No viikko odoteltiin vastausta ja positiivinenhan sieltä tuli tietenkin. Järkytys oli suuri sen voin sanoa. Puolitoista kuukautta sairaslomalla ja sen jälkeen takaisin niin sanotusti elämään. Mutta nyt 2 vuoden jälkeen elämä ihan ok. Tämän afrikkalaisen kanssa tietenkin välit poikki. Joskus jos vastaan tulee niin en kadun puolta vaihda mutta jonkin moista katkeruutta kyllä on vaikka eihän sitä tietenkän voi kukaan 100% sanoa keneltä tauti tuli alkujaan mutta aina aiemmin kun olen tavannut uuden ihmisen olen niin sanottua turvaseksiä harrastanut.Niin tämänkin kanssa mutta kuka pari suhteessa enään kondomia käyttää?. No Elämä jatkuu vähän toisin perustein mutta täytyy sanoa että luottamus ihmisiin on jonkin verran kärsinyt. No tämä oli taas yksi tarina. Mutta mutta ei kannata ihan kauhian sini silmäinen olla minakin luulin tuntevani miehen jonka kanssa elin kuitenkin monen monta vuotta mutta en sitten tuntenut ollenkaan.