Onko teistä vähän liian jyrkkää jos nainen vaatii että miesystävällään/puolisollaan ei saisi olla lainkaan naispuolisia ystäviä?
Miehelle EI naispuolisia ystäviä!
....
943020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 60 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 94
Vanhimmat
on helpompi hankkiutua eroon akasta kuin ystävistä.
jos rakastaisit sitä tyttöystävääsi?
Ei tuollaisia vaativa suttura ole rakkauden arvoinen.
tuon siten, että mies pitää ystävyyssuhteita rakkautta tärkeämpänä. No, eipä tuossa mitään. Haluankin miehen joka pitää rakkautta ja parisuhdetta tärkeimpänä asiana elämässään. Rakkauden on rakkauden kohteen mentävä kaiken edelle.
Rakkaus sellaiseen despoottiin vähintäänkin loppuu nopeasti.
sellaset akat jotka pistää miehen valitsemaan, joko ystävät tai hänet.
Varsinkin kun on selvää, että tuollaisessa tilanteessa mies valitsee aina ystävänsä.
Olet saanut päähäsi, että rakkaus ja ystävät olisivat jotenkin vaihtoehtoisia? Toisekseen, ei rakkaussuhde voi perustua epäluottamukseen.
Jäät kyllä ikisinkuksi, jos et pysty muuttamaan ajatteluasi.
kerta kaikkiaan.
Ennenkuin alat rakentaa "tulevalle rakkaallesi" kellariin vankilaa. Etkö sä jo muutama päivä sitten luvannut, ettet ota ikinä miestä?
ole sellaista luvannut...
Se jyrkkää ja kohtuutonta. Vinkkinä voin sanoa ettei mies välttämättä kaverinaistensa kanssa petä vaan ihan muiden, eli sillä et saa pettämistä pois mutta annat itsestäni erittäin huonon kuvan.
"Onko teistä vähän liian jyrkkää jos nainen vaatii että miesystävällään/puolisollaan ei saisi olla lainkaan naispuolisia ystäviä?"
Ei vain vähän liian jyrkkää, vaan aika paljonkin liian jyrkkää.
vähän jyrkkää vaan on ihan hiton jyrkkää, suorastaan perseestä (en viittaa suorastaslintuun).
ihan mitä huvittaa.
älä siinä ilkeile sitten - vastasin mitä vastasin.
Mutta jotkut poikaystävät ei salli naiselleen miespuolisia ystäviä ja pitää edelleen nykyaikana kummallisena, että vaikka voisi mennä syömään jonkun toisen miehenpuolen kanssa ulos. Että ihan silleen taas.
Menen lukemaan kieliä nyt... enkä ulos kenenkään uhkaavaksi luokitellun yksilön kanssa. Moikka.
Miehet tietävät mitä se miespuolinen "ystävä" on vailla...
veikata, et ainakin 8/10 panis sitä naiskaveriaan, jos ois sopiva tilaisuus..
se menee... tuota, haitanneeko
kai te miehet sitten tiedätte, mitä naiset on vailla, omat tai toisten.
Mutta kuten sanottua, kolli tietää toisen kollin ajatukset liiankin hyvin.
k ollit ei oo yhtä hoksaavaisia.
fiksu vaatimus, siihen kannattaa vielä lätkäistä päälle ulkonaliikkumiskielto roska-astiaa kauemmas.
Sellaista ei ole mitään oikeutta vaatia. Ja tuskinpa sellaista vaativa mitään parisuhdetta kenenkään kanssa saakaan aikaiseksi.
Omistushalu ja mustasukkaisuus ovat kauheita tauteja.
olla naispuolisia kavereita?? Mun kokemuksen mukaan miehet haluaa vaan enemmänkin kun ystävyyttä eli pinpsaa.
Miehellä saa olla naispuolisia ystäviä,mutta mitäs siihen jos mies on jäänyt kiinni siittä että naispuolisen ystävän kanssa flirttaillut??Ei se tunnu naisesta kovin kivalta kokemukselta.Ei ystävien kanssa flirttailla kun nehän pitäisi olla vain ystäviä.Pistäkää kommenttia tulemaan..
sama kuin haluaisi pimpsaa siskoltaan.
Vain niin, no eipä se asia sen kummempia perusteluja tarvitsekaan?
En mä ainakaan alkais keltään kavereita kieltämään, edes mieheltä. Ihan hyvin saa olla naispuolisia kavereita.
Edes kuvittelisi kieltäväni naiselta miespuolisia kavereita, en vaikka ap:n mielestä ne kaikki vaan haluaa yhtä asiaa.
Ei parisuhde ole mikään pakkotila, vaan siinä ollaan, jos molemmat haluaa siinä olla. Kukaan ei halua elää vankilassa yltiömustasukkaisen ihmisen oikkujen orjana. Ei sellaista voi yksikään terve ihminen rakastaa.
jokin erityinen syy, miksi et salli miehellesi naispuolisia ystäviä? Mustasukkaisuus? On tuo vähän jyrkkää varsinkin, jos miehelläsi on ollut ne ystävät jo kauan ennen kuin sinä astuit kuviohin.
Miehellä ja naisella pitää olla vastakkaisen sukupuolen ystäviä kun ne olisi vain ystäviä.Mutta ei toisen tarvi kärsiä siittä että ystävien kanssa flirttailee.Silloin on parempi toineen heittä mäelle.Silloin se ei ole mitään rakkautta kunppaniaan kohtaan,kun toinen kumppaniaan loukkaa.
silloinkin kun päätoiminen reikä on kuukausihuollossa
ne ystävät ovat...
ystävät auttavat hätään joutunutta ripeästi ja kustannustehokkaasti
Mieshän saattaa alkaa homostelemaan :O
Ei mies- eikä naiskavereita. Korkeintaan yksi sellainen, josta sukupuolta ei voida määritellä.
Good point.
eikä lemmikkejä, koska [jätän nyt sanomatta].
Kissa olisi hyvä vaihtoehto. Tuskin mies sentään eläimiin sekaantuisi.
naisellakaan saa olla miespuolisia kavereita, koska nehän vaan yrittää saada sitä sänkyyn koko ajan. Naisella ei saa olla myöskään naispuolisia kavereita, koska ne saattaa olla lesboja. Ylipäätään kavereita ei saa olla kummallakaan, eikä kumpikaan saa käydä yksin esim. kaupassa tai töissä, koska siellä saattaa tavata muita ihmisiä.
Naisella ei saa olla myöskään naispuolisia kavereita, koska ne saattaa olla lesboja.
Väärin! Naisella PITÄÄ olla paljon naispuolisia kavereita ja kädet ristissä sitten toivomaan, joskos sielä olis pari lepsoa!!
mitä ajat takaa, mutta siinähän voi käydä niinkin, että vievät lepsot naisen mukanaan.
elämän riskejä se.. jos ei pelaa ei voi voittaa..
Minä olen aina heti tapailun alkumetreillä kertonut, että minulla on naispuolisia ystäviä. Jos se on ollut jollekulle ongelma, niin daami on voinut poistua saman tien takavasemmalle. Jotkut ovat niin tehneetkin.
Enkä minä ole perään huudellut. En minä halua niin mustasukkaista ja rajoittavaa naista, eikä sellainen nainen oikeasti halua minua. Puhumattakaan, että sellaiseen voisi rakastua. Mustasukkainen omistuksenhalu ja huono itsetunto estävät tunteiden muodostumisen todella tehokkaasti.
Ai että hauska sana. Harvoin kuulee.
Minulla tai miehelläni ei ole sellaisia vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joiden kanssa viettäisimme paljon aikaa.
Ennen seurustelumme vakavoitumista meillä oli paljonkin kavereita - niin miehiä kuin naisiakin, mutta tänä päivänä elämämme keskittyy lähinnä suhteeseemme, arkeemme ja miehelläni töissä käymiseen ja minulla kodinhoitoon.
Tapaan tyttöystäviäni n. 1-2 kertaa kuukaudessa; mieheni tapaa veljeään ja muita ystäviään suunilleen saman verran. Noin kerran pari viikossa meillä käy ystäväpariskuntia ja/tai sukulaisia päivällisellä tai iltaa viettämässä.
Emme varsinaisesti kieltäneet toisiltamme vastakkaisen sukupuolen tapaamista, mutta molemmat ymmärsimme, että on suhteellemme parasta unohtaa sellaiset ystävät, jotka voisivat aiheuttaa välillemme kitkaa - varsinkin, kun kummallakaan ei ollut erityisen läheisiä ystäviä. Eri asia tietenkin olisi, jos kyseessä olisi paras ystävä lapsuuspäivistä saakka tms. Silloinkin toki parisuhteen tulee olla etusijalla.
En ymmärrä, miksi jonkun pitäisi vielä vakavassa parisuhteessa eläessään viettää paljon aikaa kenenkään ystävänsä kanssa, oli kyse sitten samasta tai eri sukupuolesta - varsinkaan, jos puoliso ei saa tulla mukaan. Mielestäni parisuhteen tulee olla aina ykkösenä. Niinhän se oli silloin "vanhoina hyvinä aikoinakin", kun avioerotilastot eivät olleet huipussaan. En voisi kuvitellakaan sellaista tilannetta, että täitini ja setäni, appivanhempiani tai omat vanhempani (jotka ovat kaikki eläneet 30-40 vuotta yhdessä) olisivat olleet läheisiä ystäviä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa - ihan vain siksi, että he eivät olleet. Puhumattakaan isovanhemmistamme...
Minun mielestäni se ei ole liian jyrkkää, jos vaimo ei halua miehensä istuksivan iltaa jonkun toisen naisen luona. Tietenkin se pätee myös toisinpäin.
Minun isäni sanoi joskus, että mies ei koskaan ole "vain ystävä" naispuolisen kanssa. En usko asian olevan ihan niin jyrkkä, mutta uskon, että 95% miehistä ei koskaan ole "vain ystävä" naisen kanssa.
Jokainen kuitenkin päättää itse, miten elämänsä elää, ja se vapaus tulee toisille suoda. Minä en halua tuomita ketään, vaikka saatankin toimia itse hyvin toisella tavalla, kuin suurin osa ihmisistä nykyaikana.
Mistä syntyy ajatus, että ystävät uhkaisivat jotenkin parisuhdetta? Omalla kohdalla voin sanoa, että koska suhteemme perustuu sekä rakkauteen että luottamukseen, moinen ajattelu ei ole tullut mieleenkään. Ei omistusta, ei holhoamista; vain rakkautta. Ystävät kumpaakin sukupuolta yhdessä tai erikseen vain rikastuttavat meidän elämäämme.
Meinaatko, että vain 5% naisista ei kelpaisi miehille seksiseuraksi, jos tilaisuus tarjoutuisi?
kuultu, mut mitäs ku 40 v jälkeen selviää, et kaikki ei ollukkaa kohillaan??
on sitä kuultu myös näin.
On minusta suurempi uhka, paljon.
"En ymmärrä, miksi jonkun pitäisi vielä vakavassa parisuhteessa eläessään viettää paljon aikaa kenenkään ystävänsä kanssa, oli kyse sitten samasta tai eri sukupuolesta..."
Miksi ei pitäisi? Ihmiset ovat erilaisia ja eri ihmisten seura kehittää ihmistä henkisesti. En ymmärrä mitä pahaa siinä on. Päinvastoin, ongelmia voi odottaa, jos lähtee rakentamaan parisuhteesta vankilaa. Se ei todellakaan estä pettämista, vaan pelkästään varmistaa sen, että jää kokonaan yksin ja ilman ystävien tukea, jos toinen jättää. Ehkä siinä tilanteessa katsoo jo läpi sormienkin toisen seikkailut, kun edes kavereita ei ole.
Mut ihan vapaasti.
kuinka vähän teillä on kavereita, vaan se että sinä keskityt kodinhoitoon ja mies töihin.
Tiedätkö mitä siitä on sinulle luvassa, kun ja jos ero tulee? Sulle ei paljon käteen jää. Esim. työeläkkeesi ei kerry senttiäkään.
Uskallatko jo tässä vaiheessa laskea vanhuutenturvasi miehen varaan?
Se on jokaisen pariskunnan oma osia kuinka paljon haluaa erinäköisiä ihmissuhteita ylläpitää, mutta hanki hyvä ihminen koulutus (jollei ole jo) ja asiallinen työpaikka.
vai onko mulla vaan vähän erilaisia kokemuksia takana, eli viittaan tähän:
>>En voisi kuvitellakaan sellaista tilannetta, että täitini ja setäni, appivanhempiani tai omat vanhempani (jotka ovat kaikki eläneet 30-40 vuotta yhdessä) olisivat olleet läheisiä ystäviä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa - ihan vain siksi, että he eivät olleet. Puhumattakaan isovanhemmistamme...
Pikku vaimo olla rakentanut myös itselleen vankilan, sillä jos töitä tai koulutustakaan ei taida ole, hänen ainoa toivonsa selvitä on, jos mies vaan ei jätä. Kun siinä sitten yritetään vangita toinen, suorastaan ajetaan jo suhdetta loppuun.
kiitos kysymästä. :)
Toki heillä kaikilla on ollut paljonkin ystäviä, mutta se oma perhe on aina ollut etusijalla. Vastakkaisesta sukupuolesta heillä ei ole ollut läheisiä ystäviä, vain ystäväpariskuntia, joiden kanssa viettivät aikaa yhdessä. Tai no, ylipäänsäkään he eivät ole viettäneet huomattavan paljon aikaa ilman puolisoitaan (esim. etelänmatkat jne), vaan ovat olleet perhekeskeisiä.
Pikkuvaimo on ollut pikkuvaimo ensi kuussa kahdeksan vuotta. Eli en vielä niin kovin kauaa; mutta kuitenkin nähdäkseni sen, miten meidän suhteemme toimii parhaiten.
Me emme ole tässä avioliitossa liikkeellä sillä asenteella, että ero edes saattaisi tulla. En pidä eroa mitenkään todennäköisenä. En ainakaan halua valmistella sitä varautumalla siihen. Ja kyllä, uskallan laskea vanhuudenturvani mieheni varaan. Meillä ei muuten ole avioehtoa ja taloutemme on yhteinen - ei se tietenkään minulle mitään "miljoonaositusta" takaa, mutten sitä kaipaakaan.
Minulla on koulutus, mutta työkseni teen vain lyhyitä sijaisuuksia - en käytännössä siis ole leipätyössä laisinkaan. Minä keskityn perheeseemme, kotiimme ja mieheeni, enkä hanki enempää aikaa vievää työpaikkaa - mitenkäs muuten olisin "pikkuvaimo"? ;)
Kiitos kuitenkin huolehpidostasi.
Minä sanoin, että "en ymmärrä miksi", en että "ei pitäisi". Tai no, olen kyllä sitä mieltä, että kenenkään ei tulisi viettää huomattavan paljoa aikaa jonkun muun kuin puolisonsa kanssa. Mutta se on vain minun mielipiteeni - jokainen eläköön omalla tavallaan.
Kuten myös toin ilmi, me emme elä ilman ystäviä - meidän elämässämme vaan me tulemme toisillemme ensin, eivät ystävät. Ystäviä tapaamme silloin, kun jaksamme ja ehdimme ja se molemmille sopii.
Minä pidän entisaikojen parisuhdemallia parhaana, ja elän sen mukaan. Mieheni on asiasta samaa mieltä, ja se takaa meille erinomaisesti toimivan liiton. :)
Kuten sanoitkin, oma on asiamme.
Jo on kumma, miten alentuvasti katsotaan kahden ihmisen valitsemaa elämäntapaa - vaikka se on vieläpä hyvin perinteinen tapa.
Kuten jo sanoinkin, me emme vangitse ketään. Korkeintaan itsemme miellyttävällä tavalla omaan liittoomme. ;)
Suhteemme toimii erinomaisen hyvin - joskus tietenkin on pieniä riitoja, mutta kenelläpä ei? Meillä ei kuitenkaan ole mitään perustavaa laatua olevia erimielisyyksiä, vaan elämme onnellista elämää. Se ei ole nykymaailmassa kovinkaan yleistä.
tarinoista on palstalaistenkin keskuudessa kokemusta. Kokemuksen sävy on katkeraa.
Pidä kuitenkin edes oma ammatillinen osaaminen ja uskottavuus sillä tasolla, että jos tarve tulee, voit alkaa heti töihin. Ei ole mukavaa lähteä uudelleen-/täydennyskoulutukseen 35 vuotiaana yksinhuoltajana.
Ei, vaan meinaan, että vain 5% miehistä kieltäytyy, jos kohtuullisen viehättävä nainen tarjoutuu seksiseuraksi.
Ootko ihan varma ettet kuitenkin ole pikku wannabe-aviomies joka haaveilee pikkuvaimosta, joka lopettaa oman elämänsä elämisen ja omistautuu yksin miehelle?
Ystävät eivät uhkaa suhdetta millään tasolla, jos suhteen osapuolet osaavat pitää ystävät omalla paikallaan.
Mielestäni tietynlaiset ystävät kuitenkin voivat uhata suhdetta, jos suhteen molemmat osapuolet eivät ole tarpeeksi tasapainoisia ja huomaavaisia puolisoaan kohtaan.
Te olette valinneet oman elämäntavanne ja se toimii teillä - ja meillä taas toimii meidän tapamme. Se on tärkeintä.
Kukaan ei kestä elää vankilassa - oli se sitten näkymätön tai näkyvä.
Sillä ei taas ole väliä, mitä mieltä joku muu on, kunhan olen itse mieheni kanssa tyytyväinen elintapaani. ;)
Minä pidän omaa elämääni itselleni esimerkillisenä - en muttaisi siinä mitään (paitsi terveydentilaani)!
Sitä ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikka se toisi eron, olisin silti tyytyväinen tähän valintaani. Olen saanut elää niin kuin olen itse halunnut; vieläpä mieheni siunauksella.
Miksi siis katkeroituisin? En ole menettänyt mitään - päinvastoin, olen saanut jo kymmenkunta onnellista vuotta.
Ei, en ole "pikku wannabe-aviomies", vaan pikkuvaimo, joka on erittäin tyytyväinen elämäänsä näin. :)
Miksi epäilet, etten olisi kuka sanon olevani? Jos poikkean jollain tapaa nykyfeminististä, en voi olla nainen, niinkö? :D
Se on vain melko poikkeuksellista, että nainen nimenomaan korostaa riippuvuuttaan miehestä suhteen kulmakivenä.
Se on erittäin poikkeuksellista.
Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei entisajan parisuhdemallissa ole mitään vikaa, ja elän niin mielelläni. Miehenikin on erittäin tyytyväinen.
Mielestäni kuitenkin jokainen saa elää juuri kuten itse haluaa - en lähde tuomitsemaan myöskään erittäin modernia parisuhdemallia (tai feministejä). Joskus vain ärsyttää se, ettei nainen saisi olla kaltaiseni, tai äärifeministit älähtävät.
Mitäs jos mies tulee estyneeksi elättämään sinua ja muuta perhettä? Sairastuu, kuolee tai rakastuu toiseen naiseen? Tyhjän päälle?
Kerrohan minulle, miten ihmeessä Suomessa jäädään tyhjän päälle?
Jos mieheni sairastuu, hän saa sairaseläkettä (joka hänen nykyisen palkkatasonsa vuoksi on tarpeeksi meidän elämiseemme).
Jos mieheni kuolee, saan leskeneläkettä.
Jos mieheni rakastuu toiseen naiseen, hän 99% varmuudella jää silti liittoomme hänen luonteensa tuntien - ja vieläpä ihan tyytyväisenä. Jos hän kuitenkin ottaisi eron, minulla on suhteellisen hyvä koulutus. Voin mennä osa-aikatyöhön, jolla elätän itseni erinomaisesti. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot...
Toisaalta kai siinäki jonki kompromissin voi järkätä. Muutetaan vaan johonki kiihkoislamilaiseen maahan.
Sellainen on jo täällä, henkisesti *eräillä*
te mua katotte?
Onks turbaani vinossa, hä ?!
sinulle, että islamilaisissa maissa nainen ei saa olla esim. samassa autossa muiden miesten kuin sukulaismiestensä kanssa. Ja touhu siellä on muutenkin kai aika sekopäistä. Joten miten tuo liittyy alkuperäiseen kysymykseen?
Just sen takia siellä ei mulla ois ees mahdollisuutta saada naisystäviä... vaimoni sais siis olla ihan rauhassa eikä tartteis huolehtia mun naispuolisista kavereista.
Mua vaan tympii tuo luottamattomuus parisuhteessa. Miks pitää ees yrittää jos ei luota ukkoosa sen vertaa että voi laskee sen siitä lieasta käymään ees saunassa poikien kaa.
poikien kanssa saunassa saa käydä. Mutta hyväksyisitkö jos tyttökaverisi menisi saunaan jätkäporukan kanssa...?
Asiasta keskusteltiin edellisessä suhteessa :D
Ei häirihe, jos tyttö vaan tahtoo ja uskaltaa mennä.
kyllä kummallinen kaveri. Ei ihme, että antaisit pettämisenkin anteeksi.
Ainaki kerran mut jokainen asia on niin tapauskohtanen. Siihen liittyy paljon muutaki siitä ympäriltä.
Sanotaan niin, että joillakin on olla taipumusta olla aikamoisia naistenmiehiä ja häntäheikkejä, joten ymmärrän täysin joissain tapauksissa tuollaisen vaatimuksen. Mutta, joka tapauksessa kyllä se vaatimus kuulostaa kuitenkin siltä, ettei luottamus tai avoimuus ole suhteessa oikein kohdalla.
Sellaista naistenmiestä tai häntäheikkiä sitten voisi valvoa niin tarkasti 24/7, ettei hänelle yksinkertaisesti jäisi aikaa tai tilaisuutta...
Kuka tahansa, joka oikeasti haluaa pettää, voi myös pettää.
Vaan siitä, että vaatii humalaan taipuvaa olla menemättä kapakkaan, tai naisiin taipuvaista olla menemättä tapaamaan niitä naisia.
häntäheikki lupaa olla menemättä ja tekee sitten kuten itse haluaa. Kyllä se tietää muutenkin, ettei nainen sellaisesta tykkää, eikä esitetty vaatimus heilauta sitä sen enempää, paitsi että yrittää olla varovaisempi, ettei jää kiinni.
Niin siinä todennäköisesti käy tai sitten mies viisastuu jossain vaiheessa. Mutta kuitenkin naisen vaatimus siitä ettei miehellä saa olla naispuolisia ystäviä kuulostaa kohtuulliselta, jos asian tiimoilta on ollut miehen puolelta ongelmia.
Lopuilla miehillä on naisystäviä siksi että joko niitä tai niiden kavereita pääsee panemaan, tai ainakin ajatus tästä kutkuttaa sillä lailla mukavasti että niitä pitää mielellään kavereina.
Tunnen kyllä paljon miehiä jotka valehtelevat tämän asian suhteen jopa itselleen. Ilmeisesti se helpottaa kiero-Kallen elämää kun ei tunnusta motiivejaan edes itselleen.
Hyvän aviopuolison tunnistaa siitä että tapailee vain muita ystäväpariskuntia. Jos siellä alkaa jotain irtotapauksia vastakkaisesta sukupuolesta pyörimään niin heti on säröä ilmassa.
Monilla naisilla etenkin on "koiria" joita pitävät mukavasti läähättämässä ympärillään mutta nämä miehet ovat 99,99% tapauksista siinä erilaisista seksuaalisista motiiveista eikä mistään muusta. Epätoivoisuuttaan, kierouttaan, saamattomuuttaan - mutta motiivi on sama.
Kyllä mies miehen tuntee, loput sitten elävät pilvilinnoissa.
"Tunnen kyllä paljon miehiä jotka valehtelevat tämän asian suhteen jopa itselleen. Ilmeisesti se helpottaa kiero-Kallen elämää kun ei tunnusta motiivejaan edes itselleen."
Siis hei eivät tunnusta sitä itselleen, sinulle, tai kellekään muullekaan, mutta silti heillä on taka-ajatuksia? Sori vaan, mutta mistä sinä sen voit tietää? Tuo on poljintä, mitä olen pitkään aikaan lukenut.
Teoista ja niiden seurauksista.
Sitä paitsi jotkut meistä osaavat lukea ihmisten sanatonta kommunikaatiota ja sosiaalidynamiikkaa varsin hyvin.
olet nopeasti ex.
sillonku seurustelen niin kiinnosta kaffitella toisten miesten kanssa et en tajua miksi miehillä sitten pitäisi olla naispuolisia kavereita. En vaan tajua. Eri asia tietenkin jos jossain isommassa kaveri porukassa on naisii ja miehii....
terv. yksi nainen
"sillonku seurustelen..."
Ilmeisesti sinulle seurustelu on aina ohimenevä tila, mutta eikös sinustakin vaikuttaisi älyttömältä kieltäytyä kommunikaatiosta puolen ihmiskunnasta kanssa koko loppuelämäsi ajan vain siksi, että sinulla on mies kotona. Siinä jäisi aika paljon kaikenlaisia asioita väliin, ymmärtämättä, näkemättä ja kokematta, eikö totta (enkä puhu seksistä)?
Eikö siinä nyt ole aika iso ero että kommunikoiko vastakkaisen sukupuolen kanssa vai onko niiden kanssa henkilökohtainen kaveruussuhde.
Minulle ainakin kaveri tarkoittaa ihmistä jonka kanssa aktiivisesti olen ja teen tai harrastan. Eli jos olen mies ja minulla olisi naiskavereita niin viettäisin siis aikaa heidän kanssaan aktiivisesti ja säännöllisesti.
Ymmärrän hyvin jos tuo ei kävisi puolisolleni laatuun. En minäkään sitä hyvällä katselisi jos hän kävisi vieraiden miesten kanssa huitelemassa tuolla jossakin.
Sen sijaan tuttuja ja muita kanssaihmisiä on kaikkialla. Voihan sitä kenen kanssa jutella. Paitsi niiden luonnevikaisten limanuljaskojen, jotka pyrkivät kääntämään kaiken sukupuolten välisen kommunikaation seksiin ja suhteisiin.
omat vaaransa ja siks ois hyvä olla tietty tasapaino, ettei kumpikaan tuntisi jäävänsä "häviölle".
Mut vaatimus on aina vähän huono asia, sopimus parempi.
surkeeta, jos pää ei naispuolisiaystäviä kestä. millä oikeudella korvattavissa(tyttöystävä) oleva vaatii korvaamattomaan(naispuolen ystävä) välien katkaisemista. ei tuollaisilla ämmillä tee vittuakaan
puhut vähän mutta asiaa
Tottakai, jos mies on ollut jonkun naisen ystävä jo vaikka kauankin ennen minua, niin aika kohtuutonta se olis vaatia katkaisemaan välit vaan mun takiani..
Tietysti se merkkaa aika paljon, millainen ystävyys heillä on ollut.. Jos se on joku entinen hoito/säätö, niin sellaiseen suhtaudun aika varauksella. Jos taas kyse on vaikka entisestä puolisosta, opiskelu/työkaverinaisesta tai muusta "neutraalista" ihmisestä, niin sellaisen hyväksyn tottakai.
Haluaisin silti itsekin varmaan tutustua siihen/niihin, koska jos ne olisi miehelle vaan jotain salakavereita, niin sellainen herättäisi kyllä jonkinasteisia epäilyjä. En tarkoita, että meistä tarvis tulla parhaita kavereita, mut olis se hyvä kun ainakin toimeen tultaisiin.