milloin se saavutetaan?
Itse koen että sitä ei millään "ikähaarukalla" voida osoittaa, itse näen asian niin että...
Kun sinulla on ymmärrystä niin paljon ettei sinun tarvitse miellyttää ketään, ei vanhempiasi, puolisoasi, ystäviäsi, jne. olet saavuttanut tai jopa ylittänyt aikuisuuden rajapyykin.
Saatanhan olla väärässäkin, joten...
Määritelkää milloin ihminen on saavuttanut tai ylittänyt aikuisuuden rajapyykin.
Itse koen että sitä ei millään "ikähaarukalla" voida osoittaa, itse näen asian niin että...
Kun sinulla on ymmärrystä niin paljon ettei sinun tarvitse miellyttää ketään, ei vanhempiasi, puolisoasi, ystäviäsi, jne. olet saavuttanut tai jopa ylittänyt aikuisuuden rajapyykin.
Saatanhan olla väärässäkin, joten...
Määritelkää milloin ihminen on saavuttanut tai ylittänyt aikuisuuden rajapyykin.
Vastaukset 39
Vanhimmat
koskaan täysin, en usko. Varmasti aina joutuu jotakin miellyttämään. Meistä ihmisistä ei tule koskaan täysin aikuisia, niin mä koen asian. Jokaisessa meissä asuu lapsi. Oli minkäikäinen tahansa:)
samaa mietin minä, ainahan meillä on tarve jotakuta miellyttää... :)
Perskale, millos sitä sitten on aikuinen, sanos sä? :)
kun "löytää" itsensä?
tuo kuullostaa hyvältä, selittänetkö hieman tarkemmin...
Minulle tuo sanaa löytää itsensä avaa tietyn ajatuksen ja epäilenpä että sinä et nyt ihan samaa tarkoittane mihin minun ajatukseni harhautui...
riippuu vähän siitäkin miten se aikuinen määritellään. Jos pitää olla koko ajan aikuista ja käyttäytyä ikänsä mukaan, ni ei tu mitään. Jos pidetään pentuna ku hassuttelee ja omaa tarpeeks huumoria eikä ota aina nin vakavasti asioita ni kukaan meistä ei ole aikuinen. Eikä elämää pidä ottaakaan niin vakavasti, kerran tääl vaa eletään. Kuitenkin se, että osataan ottaa vastuu omista tekemisistään ja on itsenäinen ihminen eikä tarvi joka asiaa kysyä porukoilta tai kavereilta ni se on jo aikuisuutta.Osaa etsiä töitä itsenäisesti eikä oota, että sulle sellasta tullaan tarjoamaan tai työkkäri joutuu sen tekee jonkun puolesta. Mä oon aika jyrkkä täs asiassa, että jos ihminen on omasta tahdostaa työttömänä eikä haluakaan tehdä töitä, ni en sanois aikuiseks sellasta ihmistä.
ei ole minun mielestäni tässä asiassa osaa eikä arpaa, mutta tuo että...
Sanoit kun ihminen ottaa vastuun itsestään ja teoistaan, se on sitä aikuisuutta.
Löytää itsensä, tutustuu itseensä, alkaa ymmärtämään itseään...
minä aloin tutustumaan ihteeni kaksitoista tahi oisko ollut kolmetoista vuotiaana, tutkin itseäni ja yritin ymmärtää... Opinkin jotain, mutta se minusta aikuista tehnyt.
Ei ei ei... selitä tarkemmin! :)
Mutta joo. Ei lapsenomaisuus sulje mitenkään pois aikuisuutta. Lapsenomaisuus ei ole ristiriidassa aikuisuuden kanssa. Lapsellisuus taas taitaa olla asia erikseen.
aikuisuudessa, eikös se tatkoita silloin ettei aikuinen ole kehittynyt vuosien myötä, hän on jäänyt jossain mielessä lapsen tasolle, toisaalta taas...
Lapsellisuus, mikä rikkaus jos aikuinen pystyy välillä työntämään syrjään tuon aikuisuuden riitin...
lapsenomaisuudella tietynlaista viattomuutta, luottamusta, aitoutta. Lapsellisuudella taas niitä typeriä hiekkalaatikkoleikkejä, missä täytyy olla tietynlainen, että kelpuutettaisi leikkikaveriksi samaan hiekkalaatikkoon muiden kanssa.
allekirjoitan kirjoittamasi, nuo hiekkalaatikkoleikit mitä esim. näillä keskustelupalstoilla välillä käydään, niin...
Sitä en tahdo ymmärtää...
Minä kirjoitan miten kirjoitan, olkoon kirjoitukseni lapsellisia, ärsyttäviä, joskus ehkä ilkeitäkin, jos näin vastaanottaja sen näkee, mutta siitä en tingi... kirjoitan aina nimimerkilläni.
"aikuinen" huomata, että ne hiekkalaatikkoleikit jatkuu myös aikuisiässä. Lelut vaan muuttuu ja leikit kovenee. Seurauksetkin kovenee. Ehkä se on jonkun mielestä aikuisuutta. Olkoon minun puolesta. Siinä tapauksessa tunnustaudun ilomielin lapseksi ja pysyn sellaisena.
Jokainen tulkitsee lukemansa omalla ymmärryksellä. Ymmärrys kehittyy kokemuksista. Miten kukin kokee eri asioita. Kukaan ei voi siirtää omaa ymmärrystään toiselle. Voi korkeintaan yrittää tehdä itsensä mahdollisimman ymmärrettäväksi toiselle.
asiasi niin että...
jopa minä sen ymmärsin ja se on paljon se.
Erityisesti minua viehätti tuo kirjoittamasi, elikkäs... Voi korkeintaan yrittää tehdä itsensä mahdollisimman ymmärrettäväksi toiselle.
Tuohan se on tavallaan ongelma täällä nettimaailmassa, saada kirjoituksellasi asian ymmärrettävään muotoon, kaikkihan me ei olla niitä sanataitureita, asia saa erilaisen muodon kuin mitä itse tarkoitit...
totta
.. kuin se että muuttaa omaan asuntoon ja ylipäänsä hoitaa pääsääntöisesti itse omat asiansa kysymättä mitään päättävää suostumusta keneltäkään. Mielestäni tässä vaiheessa ihminen on jo ainakin nuori aikuinen.
Toisena rajapyykkinä voisi pitää perheen perustamista. Kun on lapsi ja ikää yli 25 vuoden niin sanoisin että ihminen on aikuinen. Se ei toki tarkoita sitä että pitää käyttäytyä sen mukaisesti
ja mistä kiitän, tästä lauseestasi, elikkäs...
*Se ei toki tarkoita sitä että pitää käyttäytyä sen mukaisesti.
Miksi tuo lause kolahti, nohhhh... siksi että minä olen kolmen lapsen äiti. :)
Tuntuu tulevan monille sellainen oikean aikuistumisen kausi jos on tullakseen. Kun aletaan nähdä oma elämä ja omat vanhemmat realistisessa valossa. Moni kokee näinä vuosina aikamoisen psykologisen kriisin.
minkä heitit on ehkä sellainen että, ihminen siinä vaiheessa alkaa tietoisemmin miettimään elämäänsä, mitä siihen mennessä on saavuttanut, tai mitä elämälleen tahtoisi, jonkinlaiseta ikäkriisistä minunkin mielesäni tuolloin on kyse.
aikuisuuden rajapyykki on ylitetty silloin, kun ihminen alkaa ottaa vastuuta omista teoistaan, valinnoistaan, ihmissuhteistaan ja koko elämänsä suunnasta.
Eli ei enää etsi syyllisiä muista vaikeuksien kohdatessa. Ja että tajuaa sen, että juuri ne omat valinnat ohjaavat oman elämänsä kulkua. Ja että hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on, itseään liikaa vähättelemättä tai turhaan omaa merkitystään korostamatta.
Kiitos...
Tuossahan se kaikki oli kiteytettynä, aikuisuus...
Hyvä alkavaa viikkoa...
Sinullekin...siis KAIKKEA hyvää:) Olet sen kaiken hyvän ansainnut, suloinen ystäväni...:)
niinpä niin...
Että olen kyllästynyt, ehkä viestini osittain kertovatkin sen, taidan vähäksi aikaa heittää hyvästit netteilylle...
Sinä löydät luokseni kyllä, rakkain ystäväni...
löytäisi tietä luoksesi, etsisin sen...Hakisin Sinut vaikka maan ääristä päästäkseni huumaavan tenhoavan persoonallisuutesi taikapiiriin! Olet ainutlaatuisen hurmaava ja suloinen nainen, arvostan ystävyyttämme tosi korkealle, rakas Silipa:)
-Ja mitä kyllästymiseen tulee, niin välillä monet asiat kyllästyttävät, toisinaan lähes kaikki:( Se on tämä vuodenaikakin: vähän auringonvaloa, luontokin harmaanmusta, ihmisten ilmeet tympeitä...(kyllästyneitä)...
Kun minua kyllästyttää, ajattelen Sinua ja muita hyviä ystäviäni, siitä saan voimaa...
-tai luen hyvän kirjan
-tai kuuntelen hyvää musiikkia
-tai lähden lenkille
-tai hemmottelen itseäni
-tai soitan jollekin
-tai ajattelen, että kyllä tämä tästä...
MUTTA...
Kun tuo autokin on niin helekkarin likanen, kehtaa sillä edes ajaa... :)
se siitä...;) Niinhän se on käynyt aina ennenkin, pilvien jälkeen tulee auringon paistetta eikä silloin muistakaan niitä tummia pilviä...
Ja autosiko likainen? En halua vähätellä tuotakaan harmia, mutta jos näkisin Sinut vaikka kuinkakin likaisen autosi ratissa, en näkisi likaa, autoa enkä muutakaan...VAIN SINUT!!!
pyyhkäsen autoni ikkunat, ihan vaan siksi että näet hymyni kohdatessamme... :)
Kiitos kalle, saat aina hymyn suupieliini...
siitä, että kaikesta huolimatta jaksat hymyillä, on upea asia! Ja Sinun hymysi valaisee säihkyvänä loisteena minunkin aika ajoin harmaata kaamostunnelmaa...:)
Kun ajattelee ystävää, joka ymmärtää ja hyväksyy; ei tuomitse vaan on tukena ja turvallisena olkapäänä silloin, kun sitä eniten tarvitsee...
Kun miettii, kuinka maailman tärkein asia aito ja rakastava ystävyys on...Ja kuinka hyväksyvästi voi ajatella toisen tilannetta juuri hänen onnellistuttamisekseen...Saada hymyn huulille ja ajatuksiin tulevaisuuteen luottavaa toiveikkuutta...
...oivaltaa, kuinka tärkeitä me toisillemme olemme, me sielun kumppanukset oman elämämme taipaleella...
Hyvää yötä Silipa-ystäväni:)
kummallista...
kuin valo valaisisi tämän huoneen missä nyt olen ja miksi...
Sinun sanojesi vuoksi ja ei yksistään sanojen takia, vaan... minä tiedän ja tunnen miten tuo kaikenkattava ystävyytemme tulee kestämään, ehkä se muuttaa jopa muotoaan, se jääköön nähtäväksi... :)
Hyvää yötä, nuku uneksien...
...kun ihminen ei enää koe tarvetta tavallaan ylenkatsoa "tylsiä, urautuneita, tosielämästä pihalla olevia" aikuisia... vasta näin kolmikymppisenä sitä itsekin huomaa, miten ahdasmielinen jako ajan hermolla oleviin nuoriin ja jonnekin menneille vuosikymmenille jämähtäneisiin aikuisiin nuorena tuli tehtyä. Kun suurin tarve protestoida aikuisia ja aikuisuutta vastaan on mennyt, on ilmeisesti itse aikuistunut...
tuonkin, mitä sanoit, elikkäs...
Kun suurin tarve protestoida aikuisia ja aikuisuutta vastaan on mennyt, on ilmeisesti itse aikuistunut...
Hyvin sanottu, kiitos... opin taas jotain uutta, siitä pidän.
"Kun sinulla on ymmärrystä niin paljon ettei sinun tarvitse miellyttää ketään, ei vanhempiasi, puolisoasi, ystäviäsi, jne. olet saavuttanut tai jopa ylittänyt aikuisuuden rajapyykin."
Lisäisin tuohon, että kun ei tarvitse miellyttää muita kuin itseään, on aikuinen. Jos ei miellytä itseään, täytyy miellyttää muita. Jotakin täytyy aina miellyttää. :)
Sinut itsesi kanssa, älä ihmettele mitä höpäjän, liittyi tuohon asiaan, ettei tarvitse kuin itseään miellyttää...
En osanne nyt selittää, punainen lanka taas kadoksissa minulta... .)
itsensä kanssa vois olla just sitä itsensä miellyttämistä. Kun on mieltynyt itseensä ja miellyttää itseänsä, niin on sinut itsensä kanssa. Jos ei miellytä itseänsä, niin ei ole. Liittyy siihen mitä ihminen oikeasti on verrattuna siihen, miten se näkyy teoissa ja sanoissa.
sinä sait otteen minun hapuilevasta kirjoituksesta, juuri tuota hain mistä nyt kirjoitat.
Tosin... me mihkään siitä päästä että aina me jotakuta haluamme miellyttää... :)
Semmoista se on, kuitenkin. Mutta parempihan se on, jos sen edes tiedostaa.
tiedostettua miellyttämistä, joskus kiihoittavaakin... :)
Hyviä öitä...
kyllä... =)
Öitä.
aikuisuutta, ehkä pikemminkin henkistä kasvua - päästä yli omasta egostaan, jopa unohtaa se, ja sen korostamisen. Mutta sitähän aikuisuus on - henkistä kasvua.