avoliitto ei ole oikein

mieltä!

mielipiteet kullakin, mutta oletkos miettinyt että jos ei ole mahdollista mennä naimisiin, esim alaikäsyys tai raha olisi esteenä eikä saisi sellaisia häitä vielä millaisista on unelmoinut??

Tuohan on ihan oma tulkintasi asiasta. Minun tulkintani omasta avoliitostani ei kylläkään juuri miltään osin vastaa omaasi.

Ihan pelkästään parisuhteen osapuolten asenteista se on kiinni, että minkälainen avoliitto on. Meillä se on luottamusta, rehellisyyttä, kumppanuutta ja rakkautta. Avioliitotkin epäonnistuvat väärillä asenteilla.

Ihmiset itsessään tekevät liittonsa eivät instituutiot. Olisi mukava tietää noinkin mustavalkoisen mielipiteen esittäjän ikä ja ÄO. Joka haluaa jumalan nimessä elää, hän tekee niin, muut tekevät niin kuin heidän mielestään elämäntilanteeseen sopii. Itselläni on avoliittoa takana 3 vuotta ja kihlat sekä häät ovat tulevaisuuden suunnitelmissa sitten kun aika on kypsä.

...että kaikki eivät usko Joulupukkiin tai Jumalaan. Miksi pitäisi
yrittää miellyttää jotain satuolentoa? Sama kuin ohjailisi elämäänsä
sen mukaan mitä Pääsiäispupu haluaa sinun tekevän.

Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin kuin puolistot tekevät, kun heidän välinen suhteensa perustuu rakkauteen, välittämiseen, uskollisuuteen ja rehellisyyteen, ja kun he ovat pyytäneet Jumalalta siunausta liitolleen, he ovat Jumalan silmissä avioliitossa. Jumalaan meillä jokaisella on suora yhteys, jos me sen haluamme, ja siunauksen pyytämiseen ei tarvita pappia, seurakuntaa tai ainakaan jotain maistraatin henkikirjoittajaa, eikä sen vahvistaminen kaipaa mekkoja, juhlia, kirkkoja tai muuta.

Jumalan silmissä olen avioliitossa, vaikka lomakkeisiin rastitankin toistaiseksi "avoliitossa". Eikä meidän käsitykseemme liitostamme sovi kukkojen ja lehmien nussiminen, mielenkiintoista jos sinusta sellainen sopii ylipäänsä mihinkään liittoon.

Kun minä olen mieheni kanssa avoliitossa niin en kysele Jumalilta sun muilta hömpiltä yhtään mitään. Eikö jokainen saa olla, elää ja asua juuri sillä tavalla kuin haluaa? Ei se papin aamen ja sormukset etteihminen hyppisi vieraissa kuten annat ymmärtää että avoliitossa se onnistuu. Myöskään rakkaus ja rakastaminen ei ole sen ihmeellisempää onko ne sormukset sormessa vai ei.
Minä en avioliittoon halua, en ainakana tällä hetkellä. Miksikäs se rakkaus siitä muuttuisi

Sellainen suhde, missä kumpikaan ei voi pahoin, ei ole tarvetta pettää (HUOM!), viihdytään yhdessä, annetaan toiselle rauhaa ja tilaa, kunnioitetaan puolisoa yksilönä..
Sellainen suhde on oikein. Oli se sitten avo- tai mikä tahansa.
Avioliitto on aikansa elänyt instituutio. Se ei pyhitä mitään!!!
Lukekaa täältä kertomuksia rikkoutuneista avio- (ja myös avo-)liitoista.
Vain lapsenmieliset ja kehittymättömät, kypsymättömät ihmiset (etenkin naisissa näitä on) kuvittelevat vihkisormuksen ja avioliittolupausten takaavan loppumattoman onnen ja rakkauden ilman petosta, sekä loppumattoman miehen pompottamisluvan ja avaimet kahleisiin, jotka miehen jalkoihin laitetaan. Ja munalukko!
Tietysti joillain miehillä on sama haave naisen suhteen.
Piste!

Kuules kultsi, kaikki ei usko jumalaan (joo, tiedän et se PITÄIS kirjottaa isolla)eikä myöskään välitä mikä sen silmissä on oikein. Parisuhde on parisuhde, oli se avo- tai avioliitto, seurustelusuhde, homo- tai heterosuhde. On suhteen osapuolista itsestään kiinni kuinka he suhdettaan hoitavat ja missä tilassa suhde on. Avoliiton ongelmat eivät ole jumalan rangaistus, vaan ihmisten omaa syytä (joskus liiton ulkopuolistenkin), niin kuin avio-ongelmatkin.

Kyllä ne naimisissa olevat miehetkin (ja naiset) pettää ja voi kuule kultsi, tietäsit vaan miten ikävillä tavoilla ;-)

Eläppä ensin 10 vuotta parisuhteessa ja tule vasta sitten arvostelemaan muita, jos kantti enää kestää :-)

T: yhden äpärän äiti

Avomieheni kanssa asuttu yhdessä ja vasta nyt voisin ajatella perhettä ja mahdollisuutta et oltais aina yhdessä. Pitäähän sitä nyt jumalauta oppia toinen tuntemaan!!! Avoliiton ja avioliiton ero on sormus sormessa ja pala paperia...