Monessako työhaastattelussa olette käyneet ennenkuin olette saaneet työpaikan. Itselläni on huomenna 21 ja 22 työhaastattelu tulossa, eikä enää erityisemmin kiinnosta panostaa haastatteluihin kun tulos on aina sama. Ollessani työttömänä ensimmäistä kertaa työttömänä työllistyin kolmannen haastattelun jälkeen, toisella kerralla 7. haastattelun jälkeen (näillä kerroilla kyseessä olivat yritykset, joissa on jatkuvasti haku päällä).
Minua risoo myös se, että työtä haettaessa nuoresta iästäni (24 v.) on ollut pikemminkin haittaa kuin hyötyä. Töitä etsiessäni n. 30 v. ihmiset, jyräävät aina ohitseni, sillä heillä on enemmän kokemusta. Viiden tai kuuden haastateltavan joukkoon siis pääsen lähes poikkeuksetta (olen päässyt haastatteluun n. joka kolmanteen paikkaan, johon olen hakenut). Testeihin eteneminen on äärimmäisen harvinaista ja lopullinen työllistyminen tuntuu olevan mahdotonta. Olen siis samassa kierteessä kuin nuorempana kun ei ollut yhtään kokemusta tosin jouluapulaisen työt postissa tms. eivät auta eteenpäin kun koulutuksen puolesta ja aiemman tosin liian vähäisen työkokemuksen perusteella tavoitteena olisi päästä pankkiin tai vakuutusyhtiöön töihin. Ts. Miten päästä pankkiin töihin saadakseen kokemusta pankkityöstä kun ei töihin huolita liian vähäisen kokemuksen takia. Korvauskäsittelijäksi pääsyynkään ei riitä työharjoittelukokemus ja pari kesätyötä, vaan kokemusta tulisi olla n. 5 vuotta...
Vakituisiin paikkoihin haetaan pääsääntöisesti 28-35 -vuotiaita ja vuorotteluvapaansijaisuuksiin väh. 50 -vuotiaita, joita ei ikänsä puolesta vakituisiksi huolita. Mikäli keskittyisin hakemaan äitiyslomansijaisuuksia ym. päätyisin todennäköisesti aina vaan uusiin sijaisuuksiin, sillä määräaikaisia paikkoja hakiessani ovat työnantajat aina korostaneet aiempaa kokemustani nimenomaan määräaikaisista työsuhteista tosin eivät kuitenkaan ole palkanneet niihinkään...Vittu että vituttaa.
Ps. Asun Helsingissä, missä juuri raivostuttavimpiin ikäryhmiin kuuluvia kilpailijoita riittää.
Minua risoo myös se, että työtä haettaessa nuoresta iästäni (24 v.) on ollut pikemminkin haittaa kuin hyötyä. Töitä etsiessäni n. 30 v. ihmiset, jyräävät aina ohitseni, sillä heillä on enemmän kokemusta. Viiden tai kuuden haastateltavan joukkoon siis pääsen lähes poikkeuksetta (olen päässyt haastatteluun n. joka kolmanteen paikkaan, johon olen hakenut). Testeihin eteneminen on äärimmäisen harvinaista ja lopullinen työllistyminen tuntuu olevan mahdotonta. Olen siis samassa kierteessä kuin nuorempana kun ei ollut yhtään kokemusta tosin jouluapulaisen työt postissa tms. eivät auta eteenpäin kun koulutuksen puolesta ja aiemman tosin liian vähäisen työkokemuksen perusteella tavoitteena olisi päästä pankkiin tai vakuutusyhtiöön töihin. Ts. Miten päästä pankkiin töihin saadakseen kokemusta pankkityöstä kun ei töihin huolita liian vähäisen kokemuksen takia. Korvauskäsittelijäksi pääsyynkään ei riitä työharjoittelukokemus ja pari kesätyötä, vaan kokemusta tulisi olla n. 5 vuotta...
Vakituisiin paikkoihin haetaan pääsääntöisesti 28-35 -vuotiaita ja vuorotteluvapaansijaisuuksiin väh. 50 -vuotiaita, joita ei ikänsä puolesta vakituisiksi huolita. Mikäli keskittyisin hakemaan äitiyslomansijaisuuksia ym. päätyisin todennäköisesti aina vaan uusiin sijaisuuksiin, sillä määräaikaisia paikkoja hakiessani ovat työnantajat aina korostaneet aiempaa kokemustani nimenomaan määräaikaisista työsuhteista tosin eivät kuitenkaan ole palkanneet niihinkään...Vittu että vituttaa.
Ps. Asun Helsingissä, missä juuri raivostuttavimpiin ikäryhmiin kuuluvia kilpailijoita riittää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tavallisesti, kun hakee työpaikkoja,niin on hyvä, jos vastaus tulee joskus kuukauden päästä. Yleensä vastaus alkaa, että kiitoksia kiinnostuksestanne hakemaanne paikkaa kohden, mutta valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut.... Tavallisesti hakemasta paikasta ei kuulu yhtään mitään. Tälläistä tämä on täällä itä-suomessa.
yli 2v työttömänä enkä ole joutunut yhteenkään haastatteluun. Pistäkääpäs paremmaksi :)
Viimeinen työpaikka oli mmäräaikainen oli 2003 lopussa.
Sen jälkeen yksi haastattelu.
Ei natsannut.
Nyt on mennyt vähän heikommin kun en enää edes tiedä mihin kantsii mitään lähettää.
Työkkäri on paiskannut minut milloin mihinkin työnhakunihilistikurssille.
Siitä ei vissiin loppua tule.
Vähän miten sen ottaa. 7 vuotta ilman oikeita töitä.
Kahdesti ollut läheltäpiti tilanne. Eka meni itsestä riippumattomien kämmennysten takia mäkeen ja tokassa tuli rahoitusbyrogratia esteeksi.''
Pääsääntöisesti aina kun olen päässyt haastatteluun asti olen aina saanut paikan, siis kaksi haastattelua 7:n vuoteen.
Hakuja toki ollut melkein koko ajan. Nyt en ole vuoteen ees hakenut, meitsi nääs perustanut firman. Ei tässä myyntiä silleen oo, mutta eipähän tarvi töppärin kanssa riidellä.
... mulla: olen ollut työttömänä pian 10 kk, eli siitä lähtien kun valmistuin amk:sta, olen käynyt kymmenessä haastattelussa, eikä yksikään ole tärpännyt. Olen tosissani miettinyt, teenkö haastatteluissa jotain väärin, mutta mielestäni en tee. Olen aina siistin näköinen ja hyvin valmistautunut, enkä jännitä liikaa. Että en tiedä, missä mättää ...
Helsingissä 22 haastattelua/3v4kk. Viimeinen johti vakipestiin.
Itse kävin muistaakseni 5 - 6 haasattelussa ennen kuin tärppäsi. Helsingistä. Vakipaikka ja hyvä. Olin jo silloin yli 50-vuotias. '
Vali vali. Katso peiliin.
että sulla on käynyt tuuri, vaikka et kovin mukavalta ihmiseltä kuulostakaan.
Itse olen käynyt yli 10:ssä haastattelussa, ja mielestäni ne ovat menneet enimmäkseen hyvin (vaikka välillä tietysti jännittääkin), enkä silti ole saanut töitä. Ja aivan taatusti olen katsonut peiliin ja miettinyt, löytyykö se vika sieltä, mutta en minä eikä kukaan mun ystävistäni/tuttavistani keksi, missä mättää. Luulenkin, että kyse on yksinkertaisesti työkokemuksen puutteesta. Jos samaa paikkaa haen minä, jolla on vähäinen työkokemus, sekä hakija, jolla on jo monen vuoden kokemus haettavasta työstä, niin ei ole vaikea arvata, kummalle paikka menee. Ei siinä auta, vaikka olisin ihana persoona ja näyttäisin nätiltä. Työkokemusta on tunnetusti hieman vaikea saada, jos ei pääse töihin ...
Tietysti tietyiltä aloilta on vaikeampi saada töitä kuin joiltakin toisilta. Itse haen työtä toimistoalalta, ja ainakin tässä keskikokoisessa kaupungissa yhtä vapaaksi ilmoitettua toimistoalan paikkaa kohti voi tulla hyvinkin yli 100 hakemusta. Silloin haastateltaviakin on yleensä parikymmentä.
Nykyään monilla on taipumus syyllistää työttömiä siitä, että he eivät aktiivisesta yrityksestä huolimatta ole saaneet töitä. Siitä seuraa monesti se, että työtön itsekin alkaa uskoa, että hänessä on jokin vika, ja alkaa tuntea huonommuutta. Se ei ainakaan paranna työllistymismahdollisuuksia.
Ensinnäkin sinulla on taatusti ollut joko suhteita tai hemmetisti työkokemusta, jonka ansiosta olet päässyt töihin.
Toisekseen työnantajilla on tapana kutsua haastatteluun aina vähintään 5 hakijaa, vaikka kuinka jo hakuvaiheessa erottuisi hyvinkin selkeä kolmen kärsi tms.
Minun kohdallani yksi merkittävimmistä ongelmista on, että koulutusta, kielitaitoa ja vähän työkokemustakin löytyy eli olen juuri niin hyvä, että lähes poikkeuksetta (n. 50 hakemusta olen lähettänyt ja 24. haastattelu tiedossa) saan kutsun haastatteluun, mutten kuitenkaan tule palkatuksi. En siis koskaan kuulu kärkikolmikkoon, vaan olen aina se 4.-6. paras hakija. Minut kutsutaan haastatteluun, sillä edellytykset ovat hyvät ja pidetään moraalittomana kutsua haastatteluun vain kolmea parasta. Halutaan antaa mahdollisuus minullekin siitäkin huolimatta, että jo ennen haastattelua on jo kutakuinkin selvää, ettei minua kuitenkaan valita. Kunhan halutaan nähdä ja varmistaa.
Ensinnäkin sinulla on taatusti ollut joko suhteita tai hemmetisti työkokemusta, jonka ansiosta olet päässyt töihin.
Toisekseen työnantajilla on tapana kutsua haastatteluun aina vähintään 5 hakijaa, vaikka kuinka jo hakuvaiheessa erottuisi hyvinkin selkeä kolmen kärsi tms.
Minun kohdallani yksi merkittävimmistä ongelmista on, että koulutusta, kielitaitoa ja vähän työkokemustakin löytyy eli olen juuri niin hyvä, että lähes poikkeuksetta (n. 50 hakemusta olen lähettänyt ja 24. haastattelu tiedossa) saan kutsun haastatteluun, mutten kuitenkaan tule palkatuksi. En siis koskaan kuulu kärkikolmikkoon, vaan olen aina se 4.-6. paras hakija. Minut kutsutaan haastatteluun, sillä edellytykset ovat hyvät ja pidetään moraalittomana kutsua haastatteluun vain kolmea parasta. Halutaan antaa mahdollisuus minullekin siitäkin huolimatta, että jo ennen haastattelua on jo kutakuinkin selvää, ettei minua kuitenkaan valita. Kunhan halutaan nähdä ja varmistaa.
Minua kiinnostaisi tietää, mikä on se juttu, millä te ilkeän kuuloiset inhottavat ihmiset menette ystävällisten ihmisten ohi? Puhutteko paskaa ja haukutteko muita? Kuulostat sellaiselta sinä ja lähes kaikki tänne kirjoittelevat itseään kehuvat työssäkäyvät, joita en omaan firmaani haluaisi, en ainakaan asiakkaiden pariin päästäisi. Voisi muuten olla kaikki asiakkaat entisiä.
Hyvää jatkoa.
Yli 90 hakemusta (myös muille kuin omalle alalle),
noin 10 haastattelua (2-3 per vuosi),
työttömänä yli 4 vuotta.
Koulutus mm. kauppatieteiden maisteri,
ikää < 50,
ala ICT,
emännän elätti,
ei mahdollisuutta, eikä myöskään halua, muuttaa pääkaupunkiseudulle, jossa menee jatkuvasti ohi koulutusta ja kokemusta vastaavia työpaikkoja.
Työsyrjintärasisimi toimii täällä junttilassa erinomaisesti työttömien osalta.
Työttömyys ei ole omaa syytä, vaan arvomaailmaltaan vääristyneen yhteiskunnan ja kollektiivisen egoismin mukanaan tuoma seuraus. Työtön on tabula rasa (tyhjä taulu) eli koulutuksella ja kokemuksella tai niiden puutteella ei ole merkitystä kun on joutunut työttömäksi.
Elikkäs vitutus on omalta osalta kääntynyt jo kyynisyyden ja katkeruuden puolelle.
Toisaalta Suomi on tosi RIKAS maa kun on varaa (korkea)kouluttaa ihmisiä ja sitten syrjäyttää heidät yhteiskunnasta työttömyyden avulla.
Jaan ajatuksesi täysin!
Hirveen hyvät työllistymis mahdollisuudet on muuten keski-ikäisellä mainosgraafikollakin....
Totta, vitutus muuttuu kyynisyydeksi jatkuttuaan tarpeeksi kauan, se kai on jokin itsesuojelumekanismi.
No ei siis pääse edes lataamoon.
mutta 90-luvulla laitoin muutaman vuoden aikana satoja ennenkuin tärppäsi.Tietenkin laman aikan oli työpaikat kiven alla ja olin aina mukamas liian nuori ja kokematon (24-27 vuotias).Sitten pääsin sattumalta erikoisalalle teknisiin myyntihommiin.Tällä erityisalalla olen vieläkin myymässä teknillisia laitteita laboratorioihin.
Ajan myötä osaaminen ja kokemus kasvoi ja asiakaskunta sekä kilpailijat oppivat tuntemaan.
Takavuosina minut ostettiin toiseen yritykseen ja tänä vuonna sain organisaatiomuutosten myötä potkut kuten moni muu.
Pari soittoa alan yritykille ja minulla oli jo 2 pv. jälkeen uusi työsopimus.Nyt syksylläkin on tullut pari tarjousta.
Eli mitä haluan sanoa on että alku on aina kankeeta ja suosittelen että menet alalle missä sittemin erikoistut alan ammatilaiseksi.Mitä erikoisempia ala esim. myynnissä niin sen halutummaksi sinusta tulee ajan mittaan.Ikä jopa on eduksi erityisaloilla.
Tsemppiä.
Älkää panostako hakemukseen älkääkä haastatteluun. Olkaa mahdollisimman yksinkertaisia ja selkeitä niin paikka irtoaa. Vai, kiinnostaisiko teitä itseä lukea paperikaupalla mitä kaikkia kursseja joku on käynyt ym ym? Se kuullostaa sekavalta. Liika on liikaa mut paniikissa tulee toki ylilyöntejä.
Kaikki lukevat ohjeet jostain netistä, samat.
Kaikki hakemukset alkavat olen xx-vuotias höpönomi. ei paljon erotu ei. Itse teen sen mukaisen hakemuksen kuin hyvältä tuntuu kuhunkin paikkaan enkä mieti mitään etukäteen, vaan olen oma aito itseni, niin on tärpännyt. Nuorena pääsin jokaiseen hakemaani paikkaan kesätöihin, kun en ollut lukenut ohjeita. Kun aloin noudattaa ohjeita, pääseminen vaikeutui. Jatkossa aion muuttua taas omaksi itsekseni. Eikä työnantajalle pidäkään antaa väärää kuvaa, parempi olla oma itsensä kuin näytellä. Se kostautuu.