En tiedä miten korjata tilannetta vai voiko enää mitenkään :( ja onko tämä edes oikea palsta tämmöiselle
Haluan kuulla miesten näkökulman asiasta
Jotenkin onnistun aina kääntämään asiat niin että mies joka (silloin harvoin kun näin tapahtuu) tykästyy minuun, ei jaksa oikuttelujeni, todella tylyn käytökseni ja sanojeni kanssa. En haluaisi olla tämmöinen, en en en, mutta se itsesuojelu kytkeytyy päälle lähes heti kun huomaan että miehen kanssa pitäisi edetä vähän pidemmälle tai joskus jopa silloin kun huomaan että hän pitää minusta vähän enemmän kuin muista (työkavereista).
Osasyy lienee se että minun on vaikea uskoa että kukaan mies olisi kiinnostunut minusta tai edes ns tykkäisi. Olen ihan tavallisen näköinen 40-ikäinen vaalea naisihminen, kóskaan en ole seurustellut eli kokemukset miehistä ovat ikääni nähden todella vähäiset ja ne vähäisetkin ovat olleet huonoja.
Työssäni tapasin pari vuotta sitten miehen, josta pidin ja pidän edelleenkin todella paljon kaikesta huolimatta; hän sattuu olemaan varattu, mutta siitä huolimatta aistin (ehkä väärin sitten) että hänkin olisi halunnut kanssani jotain enemmän.
En vain jaksanut ymmärtää sitä takanapäin vitsailua jota sattumalta jouduin kuulemaan, se loukkasi, eihän hän edes tiennyt että olen silloin työssä, en pidä siitä että minun puhetapaani matkitaan edes leikkimielessä.
Sen jälkeen kohtelin miestä hyvin kylmäkiskoisesti, mutta eipä se tuntunut häntä liikuttavan. Ei meillä mitään sen isompaa ollutkaan, työssä vain viihdyttiin hyvin toistemme kanssa, hän joskus ohimennen kosketti selästä tai hartioista sellaista pientä.
Joudutaan edelleen silloin tällöin työasioissa kohtaamaan, nyt pystyn jo kohtelemaan häntä ystävällisesti, mutta voinko enää korjata tilannetta niin että hänkin taas pitäisi minusta?
En halua hänen perhettään rikkoa, eikä hän minun takiani sitä varmastikaan edes harkitsisi, mutta haluaisin niin että oltaisin edes ystäviä. Tai ehkä jopa enemmän jos hän haluaisi...
Haluan kuulla miesten näkökulman asiasta
Jotenkin onnistun aina kääntämään asiat niin että mies joka (silloin harvoin kun näin tapahtuu) tykästyy minuun, ei jaksa oikuttelujeni, todella tylyn käytökseni ja sanojeni kanssa. En haluaisi olla tämmöinen, en en en, mutta se itsesuojelu kytkeytyy päälle lähes heti kun huomaan että miehen kanssa pitäisi edetä vähän pidemmälle tai joskus jopa silloin kun huomaan että hän pitää minusta vähän enemmän kuin muista (työkavereista).
Osasyy lienee se että minun on vaikea uskoa että kukaan mies olisi kiinnostunut minusta tai edes ns tykkäisi. Olen ihan tavallisen näköinen 40-ikäinen vaalea naisihminen, kóskaan en ole seurustellut eli kokemukset miehistä ovat ikääni nähden todella vähäiset ja ne vähäisetkin ovat olleet huonoja.
Työssäni tapasin pari vuotta sitten miehen, josta pidin ja pidän edelleenkin todella paljon kaikesta huolimatta; hän sattuu olemaan varattu, mutta siitä huolimatta aistin (ehkä väärin sitten) että hänkin olisi halunnut kanssani jotain enemmän.
En vain jaksanut ymmärtää sitä takanapäin vitsailua jota sattumalta jouduin kuulemaan, se loukkasi, eihän hän edes tiennyt että olen silloin työssä, en pidä siitä että minun puhetapaani matkitaan edes leikkimielessä.
Sen jälkeen kohtelin miestä hyvin kylmäkiskoisesti, mutta eipä se tuntunut häntä liikuttavan. Ei meillä mitään sen isompaa ollutkaan, työssä vain viihdyttiin hyvin toistemme kanssa, hän joskus ohimennen kosketti selästä tai hartioista sellaista pientä.
Joudutaan edelleen silloin tällöin työasioissa kohtaamaan, nyt pystyn jo kohtelemaan häntä ystävällisesti, mutta voinko enää korjata tilannetta niin että hänkin taas pitäisi minusta?
En halua hänen perhettään rikkoa, eikä hän minun takiani sitä varmastikaan edes harkitsisi, mutta haluaisin niin että oltaisin edes ystäviä. Tai ehkä jopa enemmän jos hän haluaisi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ennusteesi ei ole hyvä. Jo perusteissa mättää: oikuttelu ja töykeys on miehelle turn off. Lisäksi väärä asenne, passiivisuus, osaamisen puute ja liian korkea ikä aiheuttavat sen, että tehtävä on mission impossible.
ja kysyjälle vastataan. Ei tosin välttämättä sitä mitä halutaan: ei sulla ole tuon kaverin suhteen tarpeen korjata yhtään mitään. Se on varattu kaveri joten anna olla.
Olet jo iso tyttö joten kannattais satsata niille vapaille markkinoille. Ei toi ikä tai tavallisen näköisyys ole mitään esteitä, mutta parisuhde on taitolaji joten kannattaa koittaa
a) kartuttaa niitä omia sosiaalisia taitoja
b) hakea sellasta enempi kärsivällisen sorttista kumppania.
Eipä kestä.
/Nev
sinua? vai joku toinen? Ainakaan en usko tuon miehen olevan syy kurjuuteesi. Eikös sinun kannattaisi luottaa tunteisiisi? Mietipä, millaisia ajatuksia enimmäkseen ajattelet? Ihmisen kannattaa miettiä tätä todellakin. Vaikutat aika pessimistiseltä. Mikä sinua ilahdúttaisi? Ajattele, että olet rakastettu
itsensä pettämistä ja huijaamista, jos uskottelisin olevani rakastettu, kun sitä en todellisuudessa ole.
Luonteeni on vain äkkipikainen enkä siedä takanapäin pilkantekoa, itsekään en sitä harrasta.
Mutta vastaavasti olen hassu, hyväsydäminen ja kuuntelen mieluummin kuin puhun. Vaan näillä ei nykyaikana enää maailmassa pärjää :-(