sattuu niin paljon ettei kyyneleitäkään tule. nyt tiedän miks välttelin pientäkin ihastusta näin kauan, pelkäsin sitä kuinka voi tulla sattumaan..en vaan olisi voinut ikinä uskoo et näin paljon voi sattua.
mikä on..
...
16902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sulle on käyny ?
Tuttu tunne :( Muokin sattuu ihan älyttömästi. En edes tiennyt, että musta löytyis tälläinenkin tunnetila. Kunpa vaan mois mennä ajassa taaksepäin. Kuule vaikka niin kliseeltä kuullostaakin niin puhuminen auttaa. Jos tuntuu siltä, ettei kavereilles voi uskoutua tai vaikkapa läheisilleen niin avaudu sitten vaikka täällä ? On myös hyviä psykiatreja joiden työ on kuunnella miltä susta tuntuu. Ei niitä kiinnosta nauraa kellekkään, kun niin monet kasvot siellä heillä käy!
Itse en kuitenkaan ammatiapua ole hakemassa :( Lähinnä jutustelen täällä ja kai mä jotenkin toivon, että täällä ois jotain kohtalotovereita.
Myös kaverit on nyt ollut hyvin läheisiä mun elämässä ja niillekkin puhuminen auttaa.
Silti tuntuu niin pahalta :(!
luulen kyllä kans et avautuminen vois auttaa, mutta se on niin vaikeeta. en voi ymmärtää miten viikon sisällä voi muuttua asiat niin paljon. tuntuu koko ajan, että sydämessä olis joku kivi joka painaa sitä.
en itsekkään tiennyt että mäkin voin tuntea näin, vahva ollut aina ja ajatellut et missä se mun sydän ees on. mutta nytten kun tuli tällänen vastaan niin tiedän että sellanen löytyy, tosin sirpaleiks särjettynä. :/
ajattelin et itkeminen auttais mut en saa kuin pari kyyneltä tulemaan, niin täynnä pettymystä ja katkeruutta olen.
tiedän, että lähes jokainen tulee pettymään pahasti elämänsä varrella, mutta mulle tää kipu on jotain aivan sietämätöntä.
... se on :( Muokin sattuu ihan sietämättömästi. Varsinkin tämä epävarmuus ja harhaluuloisuus. Ekaks oltiin niin onnellisia ja yks kaks PAM !!! en enään edes muista mitä oli olla onnellinen :(
Puhuminen on auttanut helvetisti. Mutta heti ku lopetan sen puhumisen mä purskahdan itkuun :\ Luulin aina, että oon hirveän äijämäinen, mutta kai mussakin sit oli tämmönen herkkä puoli :\
Kuule jos millään voin udella niin mikä suo sit vaivaa :( ?
"... se on :( Muokin sattuu ihan sietämättömästi. Varsinkin tämä epävarmuus ja harhaluuloisuus. Ekaks oltiin niin onnellisia ja yks kaks PAM !!! en enään edes muista mitä oli olla onnellinen :("
- mulla on vähän toi sama.
tavattiin reilu puol vuotta sitten, alko tulee juttuu ja se meni jokseenkin vakavaksi, ei kumminkaa seurusteltu mut tiiät varmaan kumminkin mitä tarkoitan.
pari viikkoa sitten nähtiin viimeks, se puhu kuinka sillä on aina kauheesti sanottavaa mulle mut ei saa sanottuun, sillee hyvää sanottavaa. ja kuinka se haluu aina jutella mun kaa kaikesta, halus heittää mut jopa koti paikkakunnalleni vaikka tänne on vähän enempi matkaa ihan sen takia, että voitais puhua kaikesta ja tykkäs kuulemma puhua mun kanssa.pyys ties minne mua sen kanssa ym.
pikkasen reilu viikkon sitten kun olin kipeenä, tää lähetti mulle yhden biisin lohdutukseksi, joka on juuri sellainen mitä joltain ihanalta voi varmasti odottaa. laulun perusteella luulin hänen kertovan vähän tunteistaankin.
viikko sitten se muuttu, jutellaan mesessä muuten siis. ei puhunu mitää. kysyin nyt maanantaina että onko kaikki ok kun on ollut hiljainen niin sanoi että on. kysyin ihan varmuuden vuoksi että onko suuttunut mulle jostakin mitä olen sanonut. kielsi ja sanoi että kaikki on hyvin, ollut paljon töitä jne.
kommentti kyyläsin sitten yhdellä sivulla sille tulleita kommentteja ja kappas siellä näkyi joltain tytöltä sellaisia viestejä joita ei luulis edes kaverin lähettävän.
muutenkin vaikuttavat jotenkin läheisiltä. ja tuli tietenkin mieleen että kuinkas kauan on selkäni takana saatettu pelata.
olen aikasempaakin ajatellut , että tää voi olla pelimies tyyppiä, mutta kumminkin aina päädyin siihen et ei voi olla kun niin uskottavasti kertoo aina juttujansa ja ajatuksiansa mulle.
liittyy tähän monia muitakin juttuja mutta toi nyt oli se yks osa siitä, ymmärrätte parhaiten mistä mulle oli tullut pahin olo.
korostan vielä, että on siis muitakin asioita mitkä asiaan vaikuttaa. ja harmittaa niin kuinka sinisilmänen oon ollut. olen kyllä sanonut sille, että sen pitää sanoa suoraan mulle jos joku vaivaa. ja tää tietää, että en ole semmoinen joka ihastuu jokaiseen vastaan tulijaan ja tietää myös sen, että satuin ihastumaan tosi kovasti häneen.
no sovittiin kumminkin, että nähään joku päivä, niin koitan selvittää asioita. saa vaan nähdä milloin hälle sopii nähdä kun sanoin itselleni käyvän oikeestaan milloin vain, mutta nopeasti haluisin sillä haluaisin kysyä paria asiaa, jotka ei kyllä nyt liity siihen tyttöön vaan niihin muihin asiaan vaikuttaviin asioihin, koska ne oli niin loukkaavia, että asia on vaivannu jo parisen kuukautta itseäni.
p
elottavaa vaan ettei se ilmota mitään millon sille kävisi, luulee mun unohtavan. Mulla on hänelle kuuluvaa omaisuutta jotka haluan myös antaa pois, sillä aina kun nään niitä tulee vain mieleen se pahin.
pitkästi kirjoitettu ja ehkä hieman epäselvästi, mutta en tiennyt oikein mitä selittäisin kun en koko juttua halua.
hän sanoi myös monta kertaa että haluaa vain mut eikä muita. että ei ollut koskaan tavannut mun kaltaista, eikä ikinä ennen tuntenut jotain kohtaan näin paljoa, vaikka edellinen suhteensa olikin kestänyt melkein 3vuotta.
tän takia en voi ymmärtää mitä on tapahtunut, en ollenkaan. ei kai kukaan mene sanomaan jollekin tollasia asioita huvikseen? olen jotenkin itse aina luullut, että olen jotenkin paha ihminen, mutta nyt lähiaikoina elämässäni tapahtumien asioiden takia olen vihdoinkin tajunnut olevani hyvä. niin paljon on puukotettu selkään nytten, niin hän, pari kaveria kuin äitinikin.
ei tässä paljoa ihmisiä enää jää joihin luottaa, muutenkin luottamus ollut aina huonohko muita kohtaan.
kesällä vielä ajattelin, että miten mulla menee kaikkialla niin hyvin, se oli niin outoa. ja nyt kaikki paska kaatuu niskaan kerta heitolla. mitä pahaa olen oikeasti tehnyt ansaitakseni kaiken tämän?
en ymmärrä enää mitään.
puhuimme juuri äskeisen viestini jälkeen taas. siitä kuinka olen muuttamassa.
keskustelun aikana hän kyseli minne päin useasti.
ja sitten vielä sanoi että hänen luokseen.
varmasti vitsinä heitti, mutta en siltikään pysty ymmärtämään tätä sen käytöstä.
välillä niin kiva ja kultanen ja välillä tosi tyly.
puhuttiin asiat jotenkin läpi, ja hän kertoi että on tapaillut muita.
eli pääsin alkutilanteeseen, kuinka olinkin niin sinisilmänen?
pitää yrittää jatkaa elämää mutta tosi vaikeeta se tulee olemaan. sattuu niin pirusti, mutta ei se ollut tarpeeks hyvä mulle, yritän ajatella näin. ekaa kertaa "jätettiin" ja sattuu, paljon.
Kuule :( Huomaan sun tekstistäs ettet oo nukkunut yhtään.
-> Klo 02:00
-> Klo 05:00
-> klo 07:00
Voih :( Mäkään oikein saa nukuttua. Ja sittten kun saan nukuttua niin ahdistaa niin helvetisti. Mä huomaan, että mun kultaani ei löydykkään siitä mun viereltä.
On normaalia, että eron tullen sitä alkaa syyttämään itseään, mutta tosi hieno homma kun sä oot päässyt sen ohi jo. Mä en voi lakata syyttämästä itteäni ja varsinkin kun tiedän, että ero oli minun vikani :( Haluaisin vain niin kovasti hyvittää kaiken. Mä en mitään tehnyt määrätietoisesti. Olin vain sokea ja enkä tajunnut miten asiat oikeasti olivat.
Sulla se on toisin. Suo ollaan kohdeltu niin väärin. Kukaan ihminen ei ansaitse tollaista. Säkin ansaitset niin paljon parempaa, mutta sattuuhan tämä.
Hyvähän se on, että sait sit tässä vaiheessa tietää kenen seurassa sä roikuit ? Ettei vaan ois mennyt pidemmälle vai mitä. Juu mä tiedän, että tämmöset pikku lohduttelut saa vaan tuntumaan entistä pahemmalle.
Jotain meitä molempia yhdistää. Kummatkin jätettiin ja kumpiakin sattuu. Mä vain olen syyllinen ja sä olet se uhri, mutta silti mä osaan samaistua sun tunteisiis.
Mullakin muuten sama juttu, että epäilin jo jonkin aikaa että tyttöystäväni tapailee myös muita :( Sinne vierähti vuosi seurustelua ja nyt tämä. Tulee vain mieleen, että niinkö paljon hän arvosti sitä meidän yhteistä aikaamme, että heti kun tuli muutto ja elämäntilanteet vaihtuivat hän jättää kaiken. Musta se on niin väärin vaikka väärin häntä kohtaan olinkin tehnyt :(!
Tottakai mä haluan, että hän on vain onnellinen ja jos tämä uusi koulu ja sen tuomat kaverukset tekevät hänet paljon onnellisemmaksi kuin minä tein hänet. Niin kyllä hän ansaitsee sen onnen. Tämä vain sattuu tosi paljon :( Kun en ole varma onko kyseessä jokin toinen vai oliko hän muuten vain pettynyt suhteeseemme. Kenties hän oli vain menettänyt maun suuhteeseemme :( En tiedä. Ja tämä tietämättömyys satuttaa muo.
Mullakin vielä edessä jutustelu tuokio hänen kanssaan. Päätin, että vaikka kuinka helvetisti tuleekin sattumaan niin parempi sekin kuin tämä tietämättömyys ja harhaluuloisuus.
Jos se on aika mitä hän tarvitsee. Annan hänelle sitä. Jos hän ei tunne enään mitään muo kohtaan. Mä jätän hänet rauhaan. Jos hän on vielä valmis antamaan mulle mahdollisuuden. Mä teen kaikkeni, että saan hänet onnelliseksi ja tuntemaan olonsa rakastetuksi. Hän on vain mulle tosi tärkeä :( En vielä osaa kuvitella elämää ilman häntä. Kun sattuu jo nyt vaikka onkin vähän toivoa. Kuinka paljon sattuu kun kaikki toivo on menetetty ?
Koita sä nyt pärjäillä, jooko ? Koska musta on hirveetä tämä tunne ja mä tiedän että mä anstaitsen tämän, mutta sinä ? Sinä joka oot niin vilpittömästi rakastunut häneen. Sä joka et ole tehnyt mitään väärää ( kukaan ei ole kuitenkaan täydellinen ) ... ei ansaitse tälläistä ahdinkoa ja pahaa oloa mitä ero tuottaa.
Et sä ole ollut sinisilmäinen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Rakkaus on joskus sokeaa ja joskus se sokaisee :\
Älä itteäs siitä syytä, ettet tiennyt. Ei ole väärin uskoutua toiselle ihmiselle ja pitää häntä turvallisena.
Väärin on se, että Petetään toista ihmistä. Pelaillaan toisten tunteilla ja aiheutetaan tämmönen paha olo jota ei voi sanoin kuvailla.
Muista, että sä se uhri tässä olet. Ei hän!
kaikista eniten harmitti kuulla hänen sanovan että jos olisin 3viikkoa sitten sanonut haluavani yhteen, niin asiat voisi olla toisin. nyt vaan ajattelen, mitä jos?
miten voi kolmen viikon aikana hänen tunteensa muuttua niin? sanoi pitävänsä musta vieläki, mutta juoksee exänsä luokse takaisin heti jos tulee mahdollisuus. mutta nytkin pariviikkoa sitten hän oli tavannut uuden ja oli valmis unohtamaan kaiken meiän välillä.
väitti etten tiedä mitä haluan, mutta eikö tuo nyt osoita ettei hän itse tiedä? ties kuinka montaa muutakin tää pyörittelee.
en usko, että omalla kohallani se oli kumminkaan rakkautta, vaan syvästi ihastumista. mutta tekee niin kipeetä.
ja aivan totta, uni ei tule, jos tulee niin vain pariksi tunniksi.
huomaan nytten olevani ihminen joka ei välttämättä pääse yli niin äkkiä, mutta moni muu on selvinnyt tälläisestä niin ehkä mäkin. aika parantaa haavat, toivottavasti.
nyt vain mietin, miten pystyn luottamaan tulevaisuudessa? ensimmäinen kerta kun on ollut kunnolla tunteet pelissä niin tapahtui näin.
nyt tämän viikon aika mua on kysynyt ulos kaksi ihan mukavaaaa poikaa ja kolmas kertoi kaverilleni haluavansa ulos mun kanssa, mutta suostuin nyt kahteen ensimmäiseen tänään. tiedän heidän olevan kiinnostuneita musta ja suututtaa, että teen aivan niinkuin tapailemani teki mulle. tuntuu, että pitää jatkaa elämää, mutta teen sen selvästi väärin, tiedän sen itsekin. en halua kenellekään sattuvan näin. mutta jos nyt kävisi ihmeellisesti niin, että sattuisin kiinnostumaan toisesta heti alussa edes vähäsen, pistäisin pelin poikki heti toisen kanssa. toinen heistä tietääkin mulle sattuneen jotain nyt tässä lähipäivinä joten pystyn kertomaan hänelle sen, tunnenhan hänet entuudestaan.
kaikista pahinta tässä on tää kipu, tuntuu et se kivi on juurtunut muhun jotenkin.painaa niin paljon. en pysty käsittämään kuinka jotkut on voinut kestää sydämensärkymyksiä enemmänkin. tiedän nyt, etten tule kestämään näitä montaa elämäni varrella ja se pelottaa sillä nuorihan vielä olen...
on tullut mieleen, mitä se oikeen halusi musta?
miksei vaan voinut sanoa suoraan mulle. kyllä se sen tiesi, että asia tulee sattumaan mua, mutta entäs nyt? mitä pidemmälle juttu kerkesi mennä, sitä enemmän tuntuu huonommalta...
nukuin päivemmällä päiväunet ja näin untakin että kaikki oli mukamas ollut unta ja että kaikki on ok meidän välillä.
laitoin hänelle myös viestin, että ehkä sitten on parempi näin... mutta haluaisin että olisimme kavereita kumminkin.olihan hän kumminkin tärkeä mulle. ei vaan ole kuulunut vastausta...
Niin :( Mullakin on niin paljon noita samanlaisia kysymyksiä vaikka tilanne olikin toisenlainen.
Maailma on tosiaan pullollaan niin monenlaisia ihmisiä. Tämä nyt sattui olemaan vain vääränlainen sulle. Ehkä hänkin vielä joku päivä tajuaa mitä hän menetti ja mitä kaikkea pahaa hän on tehnyt.
Et sä ole tekemässä mitään pahaa jos sä jatkat elämääs. On vain hieno jos pystyt tapaamaan uusia ihmisiä. Muista nyt vain tällä kertaa, että pidät omia puolias.
Meistä jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi! Pikaista parantumista sulle ja sun sydän suruilles :( mäkin koitan nyt jotain keksiä.
Saan nykyään nukuttua paremmin, mutta ruoka ei mene millään alas. viimeisen 24h aikana olen syönyt 1/16 osan siitä mitä ruokaympyrässä pyydetään. Nämäkin muruset meinasivat tulla äkkiä ulos.
Lohduttaudun itse sillä, että kaikki se yhteinen aika hänen kanssaan oli tämän arvoista. Eikä mun toivonkipinä ole vielä tukahtunut. Vasta kun tapaan hänet.
Olen kehitellyt pienen oman joululahjan hänelle :$ Toivotaan, että tykkää. En mä yritä sitä mitenkään lahjoa. Aattelin vain, että jospa mun ahdistus hetkeks lakkais ku oon tehnyt jotain hyvääkin.
Sitäpaitsi ompahan tekemistä hetkeks :{
toivotaan että te saatte asianna sovittua:)
mulla on sama juttu ton syömisen kans, mikään ei vaan mee alas jos menee nii meinaa tulla ylös samantien.
no mutta joo, pitää yrittää jatkaa elämää, kyllä tästä vielä noustaan.
Eikai näin alhaalta olekkaan enään kuin matka ylöspäin ;)
paree olis ainakin :)