ollaan oltu 7v yhdewssä,olen antanut pari kertaa pettämisen anteeksi.mies on ollut kova menemään ja kaverit TOSI tärkeitä.Lkoholi maistuu ja tietokone.Näistä ollut aina riitaa.meillä 2 pientä lasta,minä hoidan pääosin kaiken kotona ja jäänm kotii ku muut lähtee pitää hauskaa koska ei lapsen vahtia.Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka...Näistä asioista aina samat riidat.Nytkin mies ollut yön kaverilla juomassa.Näiden vuoksi musta tullu nipo,enkä pysty luottamaan.Erotaanko suoraa vai yritetäänkö vielä:järki alkanu sanoo eroomista nyt lähiaikoina.Sit mietin että saanko enää ikinä parisuhdetta yh sinkkuna?olen 25v.VAIKEAA!
eroko?
manna888
61146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä näitä pitkittämään. Ei mies siitä miksikään muutu.
Olet nuori ja pärjäät kyllä! Pää pystyyn tyttö, parempi elämä sulla on lasten kanssa kolmestaan, kun nyt jo muutenkin hoidat kotityötkin yksin.
On sitten se mies pois jaloista ainakin.
Apua saa jos tarvii, ja rohkeasti pyytää!
Onnea ja tasapainoista elämää sinulle ja lapsillesi!
nimittäin olen 28v 3 lapsen äiti ja tollasta meillä on elämä ollu nyt muutaman vuoden ja mieheni vaan ryyppää kavereiden kaa ne viikonloput.Pettämisestä ei ole jääny kiinni mutta kaverit soittaa joka pe ja la ja sit se häipyy.Mutta nyt meillä on ero edessä ja en vaan jaksa tollasta enää.Tunteita on vielä,mutta miehenikin haluaa vapauden mennä ja tulla niin suon sen sitten.Itkeköön sit mitä menettää,kun tähän asti olen kaiken tehny.Mieheni ei tee muuta kun töissä ja ryyppää,arki illat salilla.
Sen kyllä voin sanoa et ole realisti ja ajattele että ei se tuu muuttumaan niinkun ei meilläkään.Vuosia uskoin ja toivoin,mutta ei.Jos pettää kerran voi vielä olla mahollista että jää siihen mutta kun toinen kerta tulee on se tie kolmanteen ja jatkuu samanlaisena.Et saa pettää itteäs enempää! Miehelläs häikkää pahasti niinkun mun miehellä ja se ei muutu muuten kun ite tekee asialle jotain.Sä et voi sen juomista muuttaa,mut voit pelastaa oman elämäs ja ajatella lapsia.
Itellänikin on suunnattoman paha olo et miten mä kuinkaan jaksa yksin,ilman sitä rakkautta ja ihokontaktia,ilman seksiä,mutta ei auta kun ajatella että tätä tämä on nyt ja tulevasta en tiedä.Enpä mä sitä mieheltänikään enää saa niin miksi uhrautua?!
Rupea ajattelemaan itteäs ja lapsia enemmän,älä enää elä miehes menojen mukaan vaan eti ne asiat elämään mistä nautit! Itelläni elämässä kii pitää urheilu ja rääkkään itteäni välillä niin paljon et ei voi kun olla tyytyväinen itteensä,ja pysyypä mitat kohillaan ja itsetunto nousee.
Älä murehdi sitä kelpaatko kellekkään...sen aika ei ole nyt.Anna ensin elämä itelles ja lapsille.Niin mäkin teen.Tammikuussa olen yksinhuoltaja ja nyt elän rankinta aikaa kun samankaton alla ja tiedetään että se aika lyhenee ja mieheni on kylmä kun kala.En saa rakkautta ja mitään enää,niin ammennan elämääni kaikkea muuta että pystyn olla tyytyväinen.Itken sillon kun kukaan ei näe,mutta hyväksyn sen että se kuuluu luopumiseen...Voimia sulle ja ISO rutistus!
samaa ku meillä.meil mies näyttää tunteet ja tulee reissuilta kotii ku mitää ei ois vialla ja yrittää olla normaali.vittu mä inhoon sellasta!sit ku alotan sanoo siitä ni tulee hirvee riita...
olen siis alk.peräsen vistin lähettäjä
Tätä tuntuu olevan liikkeellä. Täällä yksi kohtalotoveri ja tiedänpä vielä tuttavapiirissä pari muutakin. Jos vaan pystyt siihen, niin ole kiltti ja eroa. Älä anna sen tapahtua, jos vaan pystyt estämään sen.. Meissä on myös niitä, jotka siihen eivät pysty.
On näitä näköjään muitakin. Mulla on mennyt totaalisesti hermo viimeisen kuukauden aikana jona tilanne on kärjistynyt. Meillä ei ole lapsia, mutta koira juuri hankittu.
Miestä nyt ei vaan tällä hetkellä kiinnosta tämä homma yhtään.
Aina ollut kova bailamaan ja menemään. Vaihtelevasti tosin. Yöksi ei tietenkään tulla reissuilta kotiin. Kun tullaan niin ollaan normaalina tai sitten valmiiksi äkäinen kun tietää, että välillä alan kyselemään. Kaikkea mukavaa vihjettä on löytynyt tässä avoliittomme aikana siitä, että selän takana taidetaan viettää mukavaa sinkkuelämää ja sitten kotiin tullaan hakemaan sitä vaimoturvallisuutta ja kodin lämpöä.
Ällöttävää nyt kun kirjoittaa ja ajattelee.
Parhaimmillaan esim. jonkun isomman kinan jälkeen häipyy ja on poissa varmuuden vuoksi pari päivää.
Tällä hetkellä tuo töiden jälkeinen elämä on lisääntynyt niihin mittapuihin, että tälle ei voi kuin nauraa. Olen niin rikki ja väsynyt. Olen nyt kertonut lukemattomia kertoja, että ei vetele, mutta ei mene jakeluun.
Nyt on pakannut kassin minkä kanssa voi kulkea kun ei sitä tiedä milloin täytyy taas häipyä.
Tässä ei ole mitään järkeä enää. En ole hänelle mitään, ai niin... hotelli. Tämä oma elämä on niissä mittapuissa, että kotona tosiaan nukutaan ja syödään. Muuten liikenteessä koko ajan. Ennen vietti aikaa ja teki asioita kanssani. Näitä aikoja on ollut ennenkin, mutta tämä on kestänyt jo niin pitkään, että suutuspäissäni olen heittänyt hänet ulos. Hän tosin syyttää mua kaikesta, vainoharhaisuudesta ja kahlitsemisesta. Olen vaikka mitä paskaa. Jättämiseni jälkeen häipyi mutta palasi kotiin parin päivän jälkeen. Oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja sama meno jatkuu.
Kai tässä ero on edessä taas tänään. Tiedän, että ihmiset on oikeassa, että ero on paras, mutta mitäpä teet niille tunteille? Joku perkeleen piikki tökkii mua sydämeen koko ajan. Henkeä ahdistaa ja olen välillä niin epätoivoinen, että hukun omaan henkiseen tuskaani.
Kuulun varmaan kerhoon joka ei pysty jättämään...Miksi? Sitä tässä miettiessä...