Olen jo pari vuotta sitten ylittänyt 20 ikävuoden rajapyykin, enkä ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä tai edes haaveillut kummastakaan. Lieviä ihastuksia minulla on vuosien varrella ollut, mutten oikeastaan ole edes toivonutkaan niistä kehkeytyvän mitään. Parisuhde ja seksi eivät yksinkertaisesti kiinnosta minua. Seksielämä minulla tosin on, mutta siihen ei kuulu muita ihmisiä ;D Olenko ainoa, vai onko meitä muitakin samanlaisia?
Parisuhde ei kiinnosta!
Ihmisolento
123771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sä oot kyllä nollien nollakohta. Mikä on sun elämäsi funktio?
Mulla tuli justiinsa 36v täyteen ja samat on fiilikset. Nuorempana kiinnosti seksi, ja kiinnostais varmaan vieläkin, ellei siitä tulis niin kova morkkis. Parisuhde ei oo muakaan koskaan erityisemmin kiinnostanu, eikä varsinkaan kun on jo tottunut yksin oloon.
Jos olet selvittänyt elämän tarkoituksen, varmaan paljastat sen muillekin :). Mikä ihmeen pakko on "alistua" seurusteluun? Seksi ei kelpaa vastaukseksi, mieluummin tyydytän itseäni kuin siedän ketään pimppaa saadakseni.
Samoilla linjoilla olen ketjun aloittajan kanssa, en ole koskaan haaveillutkaan parisuhteesta, seksistä kylläkin ja mieluummin säännöllisestä seksistä - ei oikein ole yhden yön jutuista paljoa iloa ollut...
Täytyypä sanoa, etten sitä tiedä, ja hakusessa se varmaan on monella muullakin tämän planeetan asukilla. Sinulla se tosin näyttää olevan selvillä: toisten ihmisten mielen pahoittaminen.
siis sä tosiaan väität että muut ihmiset ei sua kiinnostat? Taidat olla aika omahyväinen ja itsekäs tyyppi, ja et näe muissa ihmisissä mitään hyvää. Tai sitten lapsuudessa olet kokenut jotain traumaattista. Jos näin todella on kannattaa käydä hakemassa apua. Vaikka naiset eivät kiinnostaisi niin olisi hyvä jos sulla olisi edes hyviä ystäviä joiden kanssa voisit puhua kaikista asiostasi ja näin saada elämään uutta näkökulmaa.
Lienen ilmaissut itseäni sekavasti, kun niin moni tuntuu ymmärtäneen minut väärin. En ole sosiaalisesti lahjakkain ihminen tämän auringon alla, mutta ystäviä minulla silti on. En ole väittänyt, etten olisi kiinnostunut ihmisistä; en vain kaipaa parisuhdetta. Traumoja kyllä löytyy vaikka muille jakaa, siinä olet oikeassa.
Mistä muuten sait päähäsi, että olisin mies? ;)
Käytin ehkä hieman liian rajuja sanoja, mutta on hyvä että sinulla on ystäviä. Kuitenkaan et voi mielestäni tuomita parisuhteita kokonaan, jos sinulla on niistä aiemmin huonoja kokemuksia. Itse miehenä, jostain syystä kuvittelin että olisit mies. Ainakin kannattaisi ajatella asiaa monelta kannalta ja pohtia josko kuitenkin kaipaisi elämään läheisyyttä ja toista ihmistä. Uskon että kun vain löydät sen oikean, niin huomaat mistä kaikesta olet jäänyt paitsi kieltäytyessäsi parisuhteista.
Eipä se mitään ;) Rajuuskin voi olla toisinaan enemmän hyväksi kuin tyhjä lässytys.
En tietenkään tuomitse parisuhteita. Olen hyvin iloinen niiden ystävieni puolesta, jotka ovat löytäneet elämänkumppanin ja alkaneet rakentaa pesää. Itse asiassa tunnen surua siitä, että jään paitsi sitä kaikkea samaa. Kuitenkin toisaalta tämä yksinäisyys tuntuu minulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta; parisuhteessa ja ihmisten välisessä läheisessä kanssakäymisessä on jotakin sellaista, mitä en ymmärrä. En tiedä, mikä se on, mutta on aivan kuin minusta puuttuisi jokin tärkeä palikka, jota ilman olen kykenemätön - ja haluton - hakeutumaan toisen ihmisen läheisyyteen.
Taisin olla kovin sekava jälleen ;) No, kenties se vain kuvastaa tämänhetkistä mielentilaani.
Aika hyvin sanottu tuo, että jokin palikka puuttuu. Minustakin juuri nyt tässä elämäntilanteessa tuntuu siltä, että syy parisuhteeseen puuttuu. Ja kun rupean miettimään aiempia suhteitani, niin oikeastaan en niihinkään ole niin hirveästi hinkunut. Tulipahan tilaisuuden tultua ryhdyttyä vähän ihmetellen, että mitähän sitä on oikein tekemässä.
Yksinäisyys on minullekin täysin luonnollista kuin hengitys ja olen aina ollut itseni paras kaveri (silti kavereitakin on ollut ja on).
Mutta miksi ihmeessä tunnet surua, että jäät paitsi jostakin?? Olethan tyytyväinen tilanteeseesi (vai eikö?).
Olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni, paitsi että tunnen ajoittain oloni epänormaaliksi, koska en ole vielä 18-vuotiaanakaan pätkän vertaa kiinnostunut seurustelemisesta. Ihmiset ympärilläni - eli perhe, sukulaiset ja ystävät - aiheuttavat vain paineita tyttöystävän saamisen suhteen. Pian saan varmasti jo kuulla vihjailuja homoudesta. Mutta kun asia on niin, että minä en yksinkertaisesti satu kaipaamaan mitään rakkaushömpötystä, hellyyttä, läheisyyttä tai "syvää kumppanuutta". Viihdyn parhaiten omissa oloissani, ja mikäli tahdon jutella jostain, tapaan ystäviäni. Minut on myös siunattu kahdella kädellä, jotta voin tarvittaessa tyydyttää seksuaaliset tarpeeni. Surullista kyllä, muutamalta tuttavaltani kädet ilmeisesti puuttuvat, joten he käyvät mielellään huorissa. Mutta kuitenkin, minä näen asian niin, että elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi seurustelemiseen. Aamen.
..mitä seurustelemattomuuteen tulee. Lue tuolta ylempää kirjoittamani aloitus.
Joo,kylläpä se olen minäkin sellainen ettei parisuhde kiinnosta yhtään. Jotain yrityksiä on ollut mutta aina alkoi ahdistaa niin mahoton että oli pakko lopettaa. Yhden illan juttuja on myös ollut, mutta ei seksin vuoksi vaan päähänpiston. Kaikkien näiden toilailujeni jälkeen olen pääni puhki pohtinu miksi helvetissä vaivautua kun ei TODELLAKAAN kiinnosta. :) Ehkäpä tässä jo alan viisastua ja nautin omasta itsestäni aina vaan. Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi pyrkiä ihmissuhdemaailmaan ja tunnemössöön?? Kyllästyttävää ja vastenmielistä minulle. Mutta ne jotka oikeasti haluaa hunnypupunsa niin antaa palaa vaan; maailma on pullollaan saalista!