Mitenkäs teidän suhteessa on noiden rakkaudentunnustusten laita? Kuinka usein sitä sanotaan vai sanotaanko ollenkaan? Meillä valitettavasti tuo jälkimmäinen tilanne on vallalla. On vain ajan myötä hiipunut ja varsinkin kun mies ei aina välttämättä vastaa kuin muminalla ei oikein yksin huvita sitä hokea. Tiedä, tiedän että ei ole iso ongelma mutta olishan se kiva joskus puhua hempeitä. Taitaa olla suomalaisen miehen tyyli että kun on joskus sanottu se riittää, ilmoitetaan sitten jos tilanne muuttuu!!
Ne pienet sanat
Eukkeli
10970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei meillä erityisesti "puhuta hempeitä". Toisinaan toinen toteaa ääneen rakastavansa (ja siihen tulee sitten toiselta vastaus joko ääneen tai muulla tavalla). Yleensä hyvin spontaanisti ja erikoisissa tilanteissa, jolloin tämä tunnustus saa veikeällä tavalla epäromanttisen romanttisen sävyn (olipa tosi selvästi ilmaistu.. :P)
Meitä molempia taitaa hieman kuvottaa sellainen ääneen lirkuttelu ikäänkuin lausuisi jakeita Laulujen laulusta. Se tuntuu kait vähän teennäiseltä, sillä on paljon luontevampiakin tapoja "tunnustaa rakkaus".
Osoitamme kyllä päivittäin toisillemme, että rakastamme. Se ilmenee ilmeissä, äänen painossa, kosketuksessa ja pienissä teoissa. Minä valitsen mieluummin lämpöisen rutistuksen kuin pari onttoa sanaa siitä miten "ihanaa elämä on suloisen, rakkaan enkelin kanssa, joka saa jokaisen päivän tuntumaan siltä kuin kedolla karkeloisi" XP
No sullahan on asiat hyvin, ei ainakaan tarvi arvailla että onko niitä tunteita. Meillä ei tunnuu hirven paljon olevan noitakaan...Erityisest katson kadehtien ja ihaillen niitä pariskuntia jotka vielä pitkänkin yhdessäolon jälkeen uskaltavat julkisesti osoittaa hellyyttä. Enkä nyt tarkoita mitään nuoleskelus vaan pientä toisen huomioimista, kättä kaulalla, pientä kosketusta jne. Ei meillä vaan...
alussa tuli paljonkin"minä rakastan sinua" ym hellyyden osoituksia,nyt hyvä jos kuulee kerran kuussa..
en sitäkään halua että joka päivä toitotetaan monta kertaa,koska menettää merkityksen,mutta olisiko liikaa pyydetty edes sen kerran viikossa?
Piipeliukselle kysymys. Mistä ihmeestä on tullut sulle käsitys että rakkaus on joku pyydettävä asia? Ja jos suhde on rakennettu aluksi sanoille, niin ei se pitkälle kannakaan.
Ja ap.lle...Mun mies on kanssa semmonen "äijä" joka ei taida arvostaa sitä lepertelyä kovinkaan pitkälle. Pitää sitä leffasta opittuna teeskentelynä. On sanonut että ei se lause hänen mielestään kerro laisinkaan niitä kaikkia tunteita ja tunteen syvyyttä mitä tuntee minua kohtaan. Hän ei tiedä mitä se lause oikeastaan tarkoittaa. Ei hänen tarvitse sanoa mulle sitä koska tunnen sen siitä miten hän minun kanssani on. Enkä todellakaan väitä etteikö olisi ollut epävarmuuden hetkiä niinkun kaikilla naisilla, sillä naiset on pohjimmiltaan epätasapainoisia sekopäitä, mutta suurimman ajan siitä mitä hänen kanssaan olen tähänkin asti viettänyt, on ollut jotain niin hyvää etten itsekään löydä sille sanoja. Ei kaikkea tarvitse sanoa :) Mun mies ainakin tekee paljon juttuja. Haluaa tehdä juttuja mun kanssa, jakaa mun kanssa asioita ja viedä mua paikkoihin jotka hänelle merkitsee ja josta uskoo että itsekin tykkään. Se kertoo mulle esimerkiksi että olen hänen elämänsä tärkein ihminen. Se keskustelee mun kanssa vaikka olisin itsenikin mielestä törkeen ärsyttävä (kun on saanut ensin itse räyhätä hetken), ja vaikka se ei tykkää että jätän sille märkiä pusuläiskiä sinne tänne se kysyy irvistyksen jälkeen että tuleeko tosta mulle hyvä mieli ja jos sanon että joo niin se hymyilee ja sanoo että "no, jos se on sulle tärkeää" ja kaappaa mut kainaloon. Se kaappaa mut kainaloon kadulla, kulkuvälineissä, kotona. Se kyläilee mun kanssa joskus vaikka ei tykkää siitä touhusta yhtään. Se hieroo mua, tekee ruokaa ja ostaa ruokakaupassa veikeen näkösenä juttuja joista tietää että tykkään ja tokaisee tuotteen hyllyltä ottaessa jotain siitä että "kun taas joutuu sun kanssas.." Jos mulla on jotain työasioita tai mitä vaan joka mieltä askarruttaa se yrittää aina äijän tapaan löytää ratkaisua asiaani. Joskus en edes itse tajua että se stressaa itseään ratkaisun haulla vaikka itseasiassa vain oli tarkoitus purkaa tuntojani. Se on mun äijä. Tiedän sen vaikka sitä leffasta opittua, kun tarkemmin ajattelee niin suht onttoa lausetta aika harvoin kuuleekin.
Eihän mies sellaisia ole koskaan kuullutkaan kuin huonoissa elokuvissa.
Ei tosielämässä hempeillä.
Koskaan en ole "Pieniä Sanoja" lausunut.
M48
edellisessä äärettömän kauniissa suhteessa sanoi mies,kun kaipasin sanoja.... eivät sanat ole tärkeitä vaan teot!TOTTA!
Kuitenkin, minä nainen, kaipaan kauniita sanoja.Sanoja rakkaudesta ja naiseudesta! Me olemme ereilaisia miehet ja naiset! Nykyinen ihana miesystäväni on verbaalinen ja muistaa minua usein kauniilla sanoilla. Ja teoillakin!Tahdon kuitenkin nähdä sanojen voiman arjessa!!!Luottamus,rehellisyys,arvostus! Pienet kauniit asiat!ne sanoja vahvempia. Onko teillä ne.Mikäli on- älä huolehdi!on
Meillä on asiat ihan päinvastoin. Joka päivä saa kuulla "Luv u!" Ja vielä monta kertaa. Eli kyseessä on englantilainen mies.
Ongelmani on se, että kuulen sitä liikaa. Aamulla kun herätään: luv u. Kun lähdetään töihin: bye, luv u. Illalla kotiin tullessa: hi honey. I missed u. And on and on and on...
Kun sitä kuulee joka päivä ja vielä monta kertaa päivässä, se ei enää merkitse mitään. Siitä tulee vain tapa, sanonta. Ei mitään sen kummempaa. Aikoihin en ole tuntenut, että mieheni rakastaisi minua, vaikka hän sanoo sen päivittäin.
Itse haluaisin, että rakkaudentunnustukset sanottaisiin harvemmin ja silloin kun et niitä odota, esim. tiskatessasi, kaupassa.. Kaipaan sitä polttavaa tunnetta sydämen pohjassa, kun tajuaa, että kumppani rakastaa.
Myös pienet teot (ja miksei suuremmatkin) ovat tärkeitä ja pitävät suhteen virkeänä. Pieni peffan rutistus, kun kävelee ohitse, suukko niskaan, kukkalähetys töihin.. Tosin näitäkään ei saa mielestäni olla liikaa, tai niitä ei arvosteta.
me ei justiinsa haluta että tulee tollanen "luv u" kierre. Enemmän musta tuntuu että toinen on tunnetasollakin läsnä, kun hän ohimennen kourasee peffasta tai kun vedän aamupalaa naamariin, ni yhtäkkiä kattoo mua kun ei olis ennen nähny nii somaa syöpöttelijää ja tulee rapsuttamaan tukkaa ja/tai antaa sen pusun niskaan. Ihan hissukseen. Sen sijaan, että huikkasee aina jokaisen sopivan tilanteen tulleen luv u...
yhteistä eloa jo useampi vuosi,ja yhä vaan sanotaan kumpanenkin että rakastetaan joka ilta kun yöunille mennään suukkojen kera.
Ammulla suukko ja halaus töihin lähtiessään,kummasti antaa virtaa päivään,väillä ukko pepullekii taputteloo ohi kulkiessaan ,ihan mukavalta tuntuu että 40v "jöröjukka" ossaa näyttää tunteensa,niin teoin kuin sanoinkin.
Toisen huomioiminen arjen keskellä tuo / luo yhteenkuuluvuutta, ja antaa virtaa jaksaa myös niissä vastamäkien kohdalla, yhteisillä poluilla kun ei niitäkään aina voi välttää.
Meillä taas ihan toisin päin. Avoliitossa, reilu pari vuotta yhteiselämää takana..
Joskus ihan ärsyttää ne jatkuvat rakkauden tunnustukset..Tai siis puhutaan nyt näin, että muutaman kerran päivässä.=)
Sanoin tästä miehelle, totesi ihan vakavissaan, että yrittää kyllä olla toistelematta sitä, mikäli se mua ärsyttää, mutta se tulee niin usein ihan sen takia, että rakastaa niin paljon..
Että kyllä tämä voi ongelma olla näinkin päin, usko pois=)