Olen 40v ja risat mieheni jätti minut nuoremman takia.Itsetunto on nollassa,olen masentunut ja surullinen.10 vuoden avioliitto vessasta alas itkettää ja oksettaa.En osaa enää käydä ulkona tuntuu,että olen vanha luuska,joka ei tiedä enää elämänmenosta mitään.Olen niin onneton.
Onko 40v ja risat
enää elämää?
71086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ikävävä kyllä surutyö on tehtävä,jonka jälkeen alkaa uusi elämä vaikka se ei tällä hetkellä siltä tunnukkaan,omakohtasta kokemusta on!tanssi paikat /tanssikurssit oli minulle keino helpottaa tuskaa ,jossa tapaa paljon erinlaisia ihmisiä josta ainakin minulle tuli pysyvä harrastus viikonloppuisin odottaa tapaavansa ystäviä tanssin merkeissä, ehkä vielä sen oikean !
Äitini erosi 45 vuotiaana. Oli ollut 25 v naimisissa, kotiäiti joka oli tehnyt pelkästään tuntityötä ilman kunnon koulutusta. Hän muutti uuteen kaupunkiin, teki kassatyötä päivisin, opiskeli illalla ja viikonloppuisin. 50v hänellä oli mukava työ josta hän piti. Samana vuonna hän löysi uuden miehen. Nyt he ovat olleet jo 17 vuotta yhdessä. Kaikilla on vielä mahdollisuuksia onneen. Mutta ennen kaikkea pitää rakentaa oman elämänsä niin että on tyytyväinen. Onko sinulla lapsia? ystäviä, sukulaisia? Niiden kautta voi saada niin paljon rakkautta ja ystävällisyyttä, tukea y. m. Sitten pitää olla harrastuksiakin. Nyt kaikki tuntuu viakealta, mutta kyllä se vielä siitä. Elämä odottaa oven toisella puolella. Se on sinun elämäsi. Rohkeasti vaan tekemään muutoksia! Tsemppiä.
Minulla on aikuinen tytär sekä poika ja murkkuikäinen olen myös ollut kotiäitinä,joten kaikki on nyt sekaisin.Osa-aikayössä olen luojan kiitos siitä,pää ei muuten kestäisikään.Ystävät ovat lähes miehen kautta.Olen elänyt miestäni varten,on jotenkin vaikeaa aloittaa alusta.Olen kyllä seurallinen,mutta nyt niin surullinen.Kiitos rohkaisevista viesteistä,kai se aurinko joskus paistaa risukasaankin.
Vielä sen verran että äidillä oli aivan samanlainen tilanne, mutta uusien harrastusten kautta ja uuden työn kautta hän sai uusia ystäviä. Ja kyllähän siinä sitten kävi niin että hän naisena piti paremmin yhteyttä vanhoihin ystäviin kuin isäni. Älä ajattele sitä mitä olet menettänyt, ajattele kaikkia uusia asioita mitä elämässä vielä on. Jos sinulla on varaa niin lähde ystävän kanssa matkoille. Tsemppiä.
minut itseäni 7v.vanhemman naisen takia ja ihan sama tilanne, itsetuntoni suorastaan romahti. Mutta voin ilokseni kertoa että nousin sieltä, vaikka töitä se teetti.
Kyllä sinäkin saat elämäsi taas kuntoo usko pois.
Nelikymppisenä (eronneena) minusta vasta tuntui, että tiedän kuka olen, mitä tahdon ja minne olen menossa. Ja nyt yli viiskymppisenä -no, jääköön kertomatta ;)
ja menoksi..Ota sinäkin nuorempi, kiinnostuneita kyllä varmaan riittää. Huomaan, että nyt, vähän yli 40-vuotiaana, mullakin on vientiä alkanut olla oikein kunnolla.. Tietysti vie aikansa selvitä eron aiheuttamasta tuskasta, mutta nenä pystyyn ja menoksi kohti seikkailuja.