entinen puoliso ystävänä

Minusta se on ok tilanne, jos mies on hyvissä väleissä entisen puolisonsa kanssa.

On selvää, että pitkässä parisuhteessa kiintyy toiseen ihmiseen ja haluaa jo senkin vuoksi pitää hyvät välit.

miten on yhteiset ystävät, käytkö uuden partnerin kanssa tapaamassa exäsi kanssa yhteisiä ystäviä.
Näinkin tulevaisuudessa tulee olemaan, siis jos vaikkapa yhteinen ystävä menee naimisiin, niin kyllähän häihin molemmat menevät.

Minusta on hyvä, jos välit exään säilyy positiivisena.

Asiasta on kuitenkin hyvä kertoa uudelle rakkaalle, jottei tule yllätyksiä.

Toisaalta voi osoittaa kypsyyttä, että osaa olla ystävä myös suhteen jälkeen.

Toisaalta voi myös tarkoittaa, ettei suhteesta olla ns. päästy vielä yli, eikä uutta suhdetta olisi tällöin vielä hyvä aloittaa. Voi myös olla, että ystävänä pysymisen taustalla on vielä toiveajattelua parisuhteesta.

Kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä, ei ole yhtä vastausta.

Minun mieheni tapaili 2v exäänsä siitä kun aloitettiin seurustelu, epäilin vähän alusta asti kun aina on imuri rikki, kaappi pitäis laittaa seinään, milloin sitä ja milloin tätä. Mies kävi siellä kahvilla jos oli asiaa ko. alueelle muutenkin, ja pidin sitä ok:na koska en halunnut rajoittaa, kyllähän minäkin joskus soittelin exäni kanssa kuulumisia.

Hälytyskellot alkoivat soida, kun miehen ex alkoi jo viikottain soitella, ehdotteli illallisia jos minulla esim. oli työvuoro viikonloppuna. Olivathan he sinkkuinakin illastaneet yhdessä kun ei muutakaan tekemistä ollut. Minusta se menee liian pitkälle, että kynttilän äärellä syödään piffiä exän kanssa. Mies myös osteli exälle synttäri-ja joululahjoja, koska ex niin yksinäinen ja halusi olla kiltti tälle ja huomioda häntä eronkin jälkeen ystävänä. En pitänyt siitä, että pakettiin lähti sydämen muotoisia kynttilöitä sun muuta hempeää. Silti katsoin läpi sormien, enhän halunnut rajoittaa enkä nipottaa, varsinkin kun mies oli minulle ihana ja todella rakastunut minuun.

Kerran kun riitelimme, ja sain vihiä jostain aivan muusta kuin ystävyydestä, rikoin kirjesalaisuuden ja luin miehen postit. Mies ei ollut myöntänyt, että kumpikaan olisi koskaan ehdottanut tai sanonut mitään mahdollisesta paluusta yhteen. Kuinka ollakaan, posteista löytyi liuta pitkiä sepustuksia tältä exältä, miten haluaisi mieheni takaisin, miten olisi koska tahansa valmis perheen perustamiseen ja uuteen yritykseen. Mies oli vastannut niihin kyllä korrektisti, tietenkin hyvin imarreltuna, että on kuitenkin minun kanssa eikä usko enää heidän tulevaisuuteensa. Luottamus mieheeni siinä mielessä oli siis ollut hyvästä, mutta hän ei usean kuukauden aikana ollut kertonut exän aikeista ja tunteista, hän meni sinne uudelleen ja uudelleen vaikka tiesi exän motiivit. Ja minulle väitti aina, että ovat vain ystäviä eikä siinä ole koskaan ollut eron jälkeen mitään muuta. Kyllä minulla meni luottamus täysin siihen, että exät voisivat olla niin hyviä kavereita, että se säilyisi vain kaveruutena. Kannattaa myös miettiä, miksi exät ovat eronneet toisistaan. Tässä tapauksessa nainen vain kyllästyi hyvään ja kunnolliseen mieheeni, kaipasi jännitystä ja hauskuutta elämäänsä. Ei ihme, että sinkkuvuosien jälkeen alkaa luu kädessä kaivata hyvää entistään.

Pääsimme asiasta jotenkuten yli pitkän ajan kanssa, mutta kyllä se vieläkin välillä kaivertaa. He eivät tapaa enää, mutta joskus kirjoittavat postia tms. Pieni vainoharhaisuus on jäänyt minuun, joskus tekisi mieli tarkistaa postit mutten voi enää tehdä niin. Ilmeisesti ihmiset ovat rehellisyydessään sellaisia, että kertovat vain sen minkä eivät arvele satuttavan toista. Tässä tapauksessa mies halusi pitää molemmat, suhteen minuun ja jonkinlaisen jatkuvuuden entiseensä, vaikkei mukaan pettämiskuvioihin ehkä lähtenytkään. Sitä en saa ikinä tietää.