20 vuotta avioliittoa takana.Avioero paperit vireillä, asumme yhä yhdessä.Mies vuosia viikonloppusin juopotellut ja pettänytkin pari kertaa.Silti annoin miehelleni vielä mahdollisuuden näyttää pystyykö hän lupaustensa mukaan lopettaa juopottelun..Nyt tuntuu vaan itsestä pahalta kuitenkin..lasten takia pitkälti päätökseen päädyin, mutta voiko yhteistä sisältöä löytää elämäämme.Omat tunteeni on kyllä aika kuolleet tällä hetkellä,johtuen tilanteesta.Mies sanoo kyllä rakastavansa.Tunnen itseni totaalisen tyhmäksi kun myönnyin yrittämiseen jälleen.
yhdessä
,.,.
5512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minäkin. Takaisin palaaminen tuntuu näin jälkikäteen virheeltä. Velvollisuutta tunsin ja takaisin palasin. Eroaminen on jatkuvasti mielessä tosin mieheni ei juo mutta alkoholisti on ja pysyy. Vikoja on vain minussa.. teen kaiken niin Väärin! jne. Kun olet huomannut tuntevasi takaisinpaluun vääräksi valinnaksi ja olet yrittänyt itse ja antanut mahdollisuuden toisellekin- olet tehnyt parhaasi.
Mies tietysti sanoo mitä sanoo, teot kertoo enemmän kuin sanat. Historialla on taipumus toistaa itseään. Tunnet ja on lupa tuntea itsesi "tyhmäksi"kun palasit ja yritit. Me ollaan ihmisiä ja kokemuksista opitaan nyt siis ei tarvitse enää kokeilla kun tiedät. Sama täällä- jos lähden takaisin on turha huutaa.
Lapsia ajatellen tunnet eron olevan parempi, se on sitä aivan varmasti. Vaikeaa on yksin löytää tunnetta jonka alkoholi pilaa aina viikonloppuisin minkä viikolla ehkä "rakennat". Lapset tarvitsee Äidin, ole sitä heille.
Voimia.. kyllä elämä kantaa!
sanoisin....miksi siis miksi olette ottaneet sellaisen sällin, joka juo ja juoksee vieraissa ja jokaiseella akalla sama tarina.
Eikö niitä housun vetoketjuja ja pikkareita pitää jalassa niin kauan, että on oikein tutustuttu ja pappi sanonut sen aamenensa, sillä tästä johtuu kaikki avioerot.
Olisi ollut aikaa erota ennen avioliittoa, kun tuntee toisen puutteet ja yhteensopimattomuuden.
Mies ei voi arvostaa naista, joka antaa ennen
avioliittoa, koska ei siinä sitten enää mitään jännittävää ole koettavaksi. Ihan tylsää. Naisten vika....
ettet sinäkään tiedä asioita ennustaa 15 vuoden päähän!
Mieheni ei ollut alkoholisti kun seurustelin 5v. ja mentiin naimisiin. Minä olen absolutisti ollut aina ja mieheni ei, mutta pidin sitä hänen omana asianaan sillä käsittääkseni toisen kahlitseminen tuottaa onnettomuutta. Hänen kohdallaan sattui monta (5)läheisen ihmisen kuolemaa oma lapsi viimeisin josta minä sekosin lähes täysin ja viina ,kalja ym. oli väärä lääke! Toki sitä ja sen syitä on turhaa puolustella, eihän sillä saavuta mitään.Näin vain oli ja meni!
Aloittajan kohtaa en tiedä, minun oli tämä.
Minä inhosin juoppoja jopa vannoin pysyväni heistä kaukana.
Kun oli ryyppääminen jatkunut eikä siihen tolkkua tullut meni jo itsetuho mieliseksi (joi aamusta iltaan ja illasta aamuun kunnes sammui välillä). Sitäpaitsi kuulin puheita syyllistävään sävyyn: minä mahdollistan hänen juomisensa; lähde, jätä se (voi tulla "järkiinsä" ja lopettaa juominen kun huomaa ettei se minusta johdu).
Niin kävi; lähdin, hän itse halusi lopettaa viinan ym. juomisen. Kuulin kyllä, että näin oli mutta ainahan tavallisesti "retkahtaa" joten jäin varmistamaan sitä ja kostoko oli tai mikä mutta olipahan joku akka väliin tullut ja paremman puutteessa.. pitäiskö miehen "lotiikkaa" ymmärtää?
En ollut eroa hakenut, muutin muualle tilanteen rauhoittumiseksi- sen siitä saa! Oma mokako?? Vaan kylläpä oltiin minun tekemisiä kyyläämässä.
Minä en itseäni "tahrinut" olisin pysynyt uskollisena ilman kyylääjiäkin, minkäs niille tekee!
Luulo ei ole tiedon väärti. Olisi parempi olla teilaamatta!
Kohtalo puuttui peliin ja metsälö pölisi.. en ole ainoa, aloittajalle voimia! Sen minkä ensin kirjoitin pitää kutinsa vieläkin :)
Sylvester.. sinä;
Pidä käsityksesi, kohdallani meni vinoon!
Olimme aviossa 22 vuotta. Miehelle astui kuiviohin alkoholi viiden viimeisen vuoden aikana. Hän ei kylläkään pettänyt minua tietääkseni. Lopulta tuo alkoholi oli kuvioissa joka viikonloppu, jopa lähes aamusta iltaan. Mies muuttui tosi ilkeäksi suustansa. Haukkui ja nimitteli minua. Hain lopulta eron. Senkin jälkeen asuimme vielä harkinta-aikana välillä yhdessä. Lopullisen eron hain vasta vuoden päästä harkinta-ajan alkamisesta, kun ei hänen käytöksensä muuttunut. Hän kylläkin joka välissä aina väitti rakastavansa puheissaan, teot vaan olivat toista. Ei juurikaan osallistunut kodin arjen pyörittämiseen, tein suunnilleen kaikki kotityöt. Nytkin vielä hän yrittää saada minua takaisin. Haluaisi olla vaikka yhdessä niin, että asutaan molemmat omillamme, mutta haluaisi kuitenkin pitää minusta kiinni. Ei halua, että löytäisin jonkun toisen miehen itselleni. Minä en enää jaksa uskoa hänen vakuuttelujaan siitä, että hän muuttuu ja lopettaa juomisen. Liksäksi hän vielä samanlailla haukkuu minua aina, jos hän suuttuu jostakin. Tätä huopaamista ja soutamista on nyt ollut jo kahden vuoden ajan. Olen näin jälkeenpäin ajatellut, että olisi ollut paljon parempi tehdä pesäero selväksi jo 2 vuotta sitten. Mikään ei ole muuttunut miehen käytöksessä, aina vaan lupailuja ja lupailuja. Sitä paitsi jo lapsienkin vuoksi olisi ollut parempi erota jo viisi vuotta sitten. Hekin olisivat voineet paremmin. Nyt kaikki lapset ovat jo yli 18 v ja heistä kukaan ei halua olla kovinkaan paljon isänsä kanssa tekemisissä, juuri tuon hänen käytöksensä takia ja juomisensa takia. Mutta mies ei tätä ymmärrä, väittää, että minä olen mustamaalannut hänet lapsille.
pahalle vieläkin vaikka eron tuska on jo takana oletko ajatellut että, ex miehesi alkoholismi ehti sairastuttaa sinutkin läheisriippuvuuteen? Oletko kuullut Al-Anon perheryhmästä? www.al-anon.fi pääset katsomaan sinun asuinpaikkaasi lähellä olevat ryhmät. Mene ihmeessä sinne olet jo kärsinyt riittävän kauan "alkoholin jäkikitkuja", ansaitset jo vapautuksen tuosta. Perheryhmässä kuulet paljon samanlaisia tarinoita elävästä elämästä kuin omasi. Huomaat: Et ole yksin! Siitä alkaa toipumisen tie joka antaa uudenlaisen elämän ja vapauden. On antanut minulle ja lukemattomille muille, miksei myös sinulle?
Kaikki siellä sanotut ja kuullut jäävät sinne ja omaan tietoon. Ketä siellä oli ja kaikki muukin on 100% luottamuksellista. Siellä saa olla oma itsensä. Se on ei ammattimainen tuki jota me tarvitaan elämämme eheytymiseen. Kokeile, se kannattaa aivan taatusti!!
Siellä ei neuvota vaan opitaan toisten kokemuksista saavuttamaan tyyneyttä jota mistään muualta ei saa.
Nuo alkoholistin katteettomat lupaukset tiedetään. Niinkauan kuin ei hän tunnusta ongelmaa, hän ei tarvitse ketään. Pullo on hänen "paraskaveri" ja kun jotain tapahtuu - sehän kerrotaan parhaalle kaverille eli pullolle! Eikä siihen ympyrään sovi muita sillä niin tiiviisti kunigas alkoholi pitää otteessan hänet ja hänen "pitää" yrittää sitoa sinut vieläkin mutta, ryhmän avulla vertaistuella kykenet irrottautumaan tuosta, kun itse haluat.
Ketään ei voi pakottaa muuttumaan vain itse kukin itseämme. Kohdallani kävi niin, että ympäristössä olevat ihmiset muuttuivat mukavemmiksi kun itse muutuin. Kireys ja muuttamisen vimma kun tuli tarpeettomaksi alkoihan elämä maistua erilaiselta. Joten oman kokemukseni kautta suosittelen lämpimästi ryhmää sinulle ja muille vastaavassa tilanteissa oleville. Välttämättä ei olo huojennu vaikka alkoholisti kuolisi.Al-Anon ryhmissä on apua tarjolla kaikille sitä tarvitseville.
Kaikkea hyvää Sinulle!