Voiko muuten loukata kuin totuudella..
ei minun mielestäni..Tai ei ainakaan pitäisi loukkantua...
Aika jännä juttu että vaikka asia on totuus niin silti tulee vedettyä herneet nenään.
ei minun mielestäni..Tai ei ainakaan pitäisi loukkantua...
Aika jännä juttu että vaikka asia on totuus niin silti tulee vedettyä herneet nenään.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mutta siinäkin tapauksessa voi vielä valita loukkaantuuko vai ei.
ei vaan ehdi...
tiedä kuinka perhanan nopeita sarvikuonokkaat on, mut kettu miettii eka et "viittiskö tästä nyt ees loukkaantua" ja kääntää senjälkeen ajatukset toisaalle, vaikka pihlajanmarjoihin... ja miettii sit uudemman kerran ja yleensä tulee siihen lopputulokseen et ei viitsi. :)
on eläinkunnan suhteellisesti vahvin =)..
loukata paljon, mutta totuuden pimittäminen vielä enemmän.
nuo tarkoita yhtä ja samaa asiaa
et totuuden päällä on valhe, jotta totuus ei näkyisi, mutta kyllähän se valhekin todellisuutta on, vaikkei se totuutta olisikaan.
Illuusio siitä "hyvästä" ihmisestä saa pahoja haavoja kun iskee totuudella vaikkakin miten kärjistetyllä tahansa.
Etenki jos ne on sellasia totuuksia joihin itse ei voi vaikuttaa, niinku vaikka iskemällä vanhempien tai muun perheen kimppuun. Tonkimalla historiaa ja häpeällisiä hetkiä. Tottakai sitä pyrkii rakentamaan mielikuvaa paremmasta minästä ja sit ku toinen lyö piikkiä niihin heikkoihin kohtiin...
Toinen juttu jolla saa loukattua on valheet jotka uppoo lähimmäisiin totuutena
on hyvä lisäys.
lupausten rikkomisella
ja muuten luottamuksen pettämisellä..
..Ainahan sitä sanotaan, et totuus sattuu aina,
mutta mä koen sen kyllä niin, et totuuskin alkujärkytyksen jälkeen on helpompi kestää verrattuna jatkuviin valheisiin tai epätietoisuuteen.
Tosin riippuu aina ihmisistä, tunteista ja tilanteista.
Mihinkään tilanteeseen ei ole mitään yleispätevää käyttäytymismallia, vaan kaikki täytyy arvioida tilannekohtaisesti riippuen miten herkkä yksilö siellä vastapuolella on.
Mutta eihän ne valheet tuossa tapauksessa loukkaa ennen kuin totuus on tullut ilmi..
kö?
jos tietää et toinen valehtelee.
(Siis sinulle itsellesi vasten kasvoja)
Tiedät sen, muttet voi todistaa sitä mitenkään.
Siinä tulee varmaan kyllä itselle aika arvoton olo, kun toinen ei arvosta sua edes sen vertaa että olisi rehellinen.
Rehellisyys nyt kuitenkin on kaikissa ihmissuhteissa aika merkittävä tekijä..
Mutta jos arvaan oikein niin ajattelet pettämistä tms..
Mutta eikö se loukkantuminen silti liity enemmän siihen totuuteen mikä on esim. se ettei riitä tai seura ei kelpaa tms. ?
pelkkä valhekin loukkaa, vaikka sen takana ei mitään erityistä totuutta olisikaan. Valhe ei voi olla totuutta, mutta valehteleminen on totuus.
vielä pyörittää, niin epätotuutta ei periaatteessa ole olemassakaan :)
En tuu varmaan nukkumaan tänä yönä :D
enää sit loukkaantuisi, kun se totuus tulisi ilmi, koska siihen on osannut jo varautua.. koska sen on siis koko ajan jo tavallaan tiennyt.
Mua ei ole siis petetty, mut noin kuvittelisin sen menevän.
Eli kyse voi siis olla muustakin kuin pettämisestä... jos sen totuuden jo vahvasti aavistaa, niin ei se silloin niin kova isku ole.
Eli ku valhe ei voi olla totuutta, mutta valehteleminen on totuutta, niin silloin totuus verhotaan valheeseen ja valehtelminen on se toinen oikea totuus, jolla yritettiin peittää ensimmäinen totuus.
loukkaa vielä enemmän kuin totuus. Valheella on lyhyet jäljet, kyllä niistä ennemmin tai myöhemmin jää kiinni.
eikö se mene ennemminkin noin?
siinä tapauksessa.
Toista ihmistä voi loukata lukemattomin keinoin, totuus on vain yks niistä. Ihminen voi pettää, valehdella, kieroilla, varastaa, halventaa jne eikä noilla välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Pahinta loukkaamista mun mielestä on tietoinen ja kylmäkiskoinen valehtelu olipa se sitten mistä asiasta tahansa. Valehtelun ja valkoisen valheen raja on tietty äärimmäisen hieno ja joskus voi olla vaikea päättää kummalle puolelle mikäkin asia kallistuu.
Totuus usein sattuu. Jos ihmiset näkis kaikista asioista aina sen absoluuttisen totuuden, kukaan ei kestäis elää täällä eli mun mielestä on ymmärrettävää että joskus siitä totuudesta vetää herneet nenään. En minäkään haluaisi kuulla jos jonkun mielestä olisin turvonneen piikkisian näköinen, mutta pitäiskö mun olla vetämättä herneitä nenään jos joku tuon mulle sanoo vaikka se olis totuus?
Tästä kirjoituksesta ei ota nyt meikäläinen itsekään selvää joten mä otan aikalisän ja painun suihkuun... :)
Tää tunnepohdinta vie vaan yöunet.
Seuraavaa vaihetta en halua tietää...
...Pitäis ehkä vähentää palstaa...
...Tässä alkaa ajattelemaan liikaa asioita...
eikä niin kovin edes valheet. Kyllähän molemmistä tilaisuuden tuklleen hetkeksi loukkaantuu, mutta.
Mua loukkaa eniten se. että huomaan jonkun tahallaan olevan ilkeä, paha tms. Itse teko voi olla pienikin, mutta jos huomaan jonkun teon takana pahan tarkoituksen, loukkaannun ihan jumalattomasti.
Valheet ja totuudet on jotenkin mun mielestä olosuhteita, tahallinen ilkeys on mulle todellinen loukkaus. Hmm. Selitän, jotta tää menisi vaikeammaksi.
Kun esim. erottiin vaimon tahdosta tuossa vuosi sitten, niin toki siihen liittyi loukkaantumisen tunteita. Mutta ei se totuus ollut varsinaisesti loukkaava, vaikka sattui: se oli totuus. Se rakkaus oli loppu. Mutta siinä ei ollut pahaa tarkoitusta. Se vain oli totuus.
Paljon enemmän mua on loukannut sellainen pistelevä puhe, jolla on tarkoitus alentaa mua syystä tai toisesta, vaikka itse asia ei oloisi ollut kummoinenkaan: esim. mun ammatin halventaminen, mun remonttitaitojen halventaminen tms. Koska sen tarkoitus on ollut paha, saada mut näyttämään itseäni huonommalta.
Taidan olla herkkä itestäni...
aloitin jo kirjoittaa omaa viestiäni, mutta tässähän asia on selvennetty juuri siten, miten itsekin koen ja näen.
Sattuminen ja loukkaaminen ovat eri asioita. Totuus voi sattua, muttei loukata.
olet väärillä jäljillä
totuusko loukkaa?
petät puolisoasi - sekö ei loukkaa, vaan totuus, että siis kerrot sen puolisollesi? minusta sinä nyt väistät ja pakoilet itse totuutta
Tajusin ettei asia olekkaan näin yksiselittelinen =)..
..jatketaan harjoittelua =P
usein tuppaa olemaan makuasia, joten pitää osata erottaa totuus ja toisen loukkaaminen.
Otetaan esimerkiksi se klassinen lihavuus. Mikä on käsitteenä lihavuus? Jonkun mielestä pullukka on sopiva ja jonkun toisen mielestä se saattaa olla kauhea jokinorsu.
Jos haluaa olla rehellinen ja puhua totta, ei se sitä tarkoita, että ne omat totuudet pitää kailottaa koko muulle maailmalle, eli mölyt voi myös pitää mahassa, jos ne saattavat loukata jotakin toista.
Vittumainen luonnekkin on pitkälti makuasia, johtuen siitä ilmiöstä, että niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.
Mun mielestä tuo nyt on vain sellainen lisäloukkaus, että 'et loukkaantuisi, ellei sanomani olisi totta'. Mä ainakin loukkaannun eniten niistä asioista, jotka eivät ole totta, koska koen kokeneeni vääryyttä. Niistä tosiasioista taas loukkaantuu eri tavalla, yleensä parin päivän päästä tottuu ajatukseen, että noinhan se on, eikä sitten enää ole loukkaantunut. Minua naisena myös loukkaa suunnattomasti esimerkiksi tämän palstan huorittelut ja naista halveksuvat kommentit; kyllä on arvostus miehiä kohtaan laskenut nollan alapuolelle tämän palstan myötä.