on muuttanut suhdettanne? siis kun toinen osapuoli on sairastunut.
Meillä tämä on ajankohtainen asia ja pelkään kauheasti että tämä vie suhteemmekin mennessään.
Eihän mies minuun rakastunut tällaisena, ja en tällä haavaa osaa olla niinkuin alkuaikoina, en jaksa enkä pysty.
Pelkään että mies huomaakin, että ruoho on muualla vihreämpää, tiedä sitten uskaltaako jättääkään, kun en ole kunnossa vaan sanoo kaiken olevan ok pelkästä velvollisuudentunnosta.
En tiedä miten kauan menee ennenkuin olen taas kunnossa.
Onko teillä kokemuksia siitä, että parisuhde kestää tällaisenkin suuren muutoksen keskellä. Lapsia meillä on myös, heidän takiaan on pakko pinnistellä joka päivä, en jaksa pinnistellä hymyä naamalleni enää yhtään enempää kuin on pakko. väsyttää.
Meillä tämä on ajankohtainen asia ja pelkään kauheasti että tämä vie suhteemmekin mennessään.
Eihän mies minuun rakastunut tällaisena, ja en tällä haavaa osaa olla niinkuin alkuaikoina, en jaksa enkä pysty.
Pelkään että mies huomaakin, että ruoho on muualla vihreämpää, tiedä sitten uskaltaako jättääkään, kun en ole kunnossa vaan sanoo kaiken olevan ok pelkästä velvollisuudentunnosta.
En tiedä miten kauan menee ennenkuin olen taas kunnossa.
Onko teillä kokemuksia siitä, että parisuhde kestää tällaisenkin suuren muutoksen keskellä. Lapsia meillä on myös, heidän takiaan on pakko pinnistellä joka päivä, en jaksa pinnistellä hymyä naamalleni enää yhtään enempää kuin on pakko. väsyttää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sairastumiseni jälkeen ei toinen enää osaa suhtautua normaalisti, jatkuva holhoaminen ei tee hyvää suhteelle...
Ei ole pakko hymyillä, jos ei siltä tunnu...
mutta ihmettelen, miten ihminen sairastuu masennukseen ja/tai paniikkihäiriöön.
Mulla on itselläni suht pitkän elämäni aikana ollut pitkiä repiviä, raastavia, surullisia kausia, taloudellisia vaikeuksia ym ym. Nyt suuri suru.
Minä en tiedä kuinka olen selvinnyt kaikesta siitä masentumatta, yksin, ilman yhdenkään ihmisen apua, ei edes olkapäätä mihin itkeä.
En halua masentaa sua lisää, mutta etkö voisi miettiä sitä, miksi olet siinä tilassa kuin olet.
Tai varmaan mietitkin. Tartutko asioihin niiden parantamiseksi? Vai oletko vain ja odotat että tilanne paranee aikanaan?
Jos teidän suhde on lujalla pohjalla, mies kyllä kestää sen. Mutta loputtomiin ei kukaan varmaan jaksa.
ehkä tässäkin on ihmisissä eroja,jotkut kestävät vastoinkäymisetkin "terveellä päällä" ja joillekin ne sitten ottavat kovemman päälle.
Tai sitten toiset osaavat käsitellä hankalat asiat oikeaan aikaan, kun taas sitten vuosia padotut asiat tai käsittelemättömät asiat onkin vaikeampi käydä läpi myöhemmin. Joskus ne on kuitenkin kohdattava.
Olen kyllä aika hyvin tietoinen mistä tilanteeni johtuu, kaikkeni teen, että saan menneisyydessä tapahtuneet asiat käsitellyiksi,jotta voin taas elää elämääni niinkuin sitä pitääkin..
Sun parantuminen on nyt tärkeintä. Jos ukko ei sitä tajua ja häipyy, niin anna häipyä. SÄ olet sun elämäsi tärkein ihminen, muista se.