Tässä mielenkiintoinen videoluento kaikille englanninkielen taitoisille. Luento käsittelee valinnanvapautta yleensä, mutta pitämällä nettideittailun mielessä videota katsoessa, on helppo soveltaa esitetyt asiat siihen. Kestää parikymmentä minuuttia, mutta kannattaa katsoa.
http://www.ted.com/index.php/talks/view/id/93
http://www.ted.com/index.php/talks/view/id/93
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähän parempi pohjustus voisi olla paikallaan, eli mitä nettideitailuun liittyvää sinulle tämän mukana valkeni jne.
Aika kova olettamus muuten että ihmiset lähtevät 20min matskua katsomaan...
en minä lähde ihmisiä vänkäämään videota katsomaan. Jos kiinnostaa katsoa ja on aikaa katsoa, niin kannattaa katsoa. Videolla esiteltäviä ideoita voi peilata omia nettideittailukokemuksiaan vasten.
Katselu on täysin vapaaehtoista. Itselleni vain tuli nettideittailuun liittyviä oivalluksia videon aikana, ja siksi halusin jakaa sen teidänkin kanssa.
No okei.. kiva kiva. Älä vaan kerro mitä ne oivallukset sinulla olivat... Sitähän voisi luulla vaikka keskustelupasltalla muuten olevansa :-)
Vai onko tämä joku "muut ennen mua" juttu?
Mielenkiintoista, että 20 minuuttia tuntuu pitkältä ajalta. Useimmat televisio-ohjelmat kestävät kauemmin. Kirjan lukeminen saattaa kestää päiviä. Huonoja ohjelmia tai kirjoja ei kannata käyttää ollenkaan, mutta eikö ole vain parempi, jos hyvä kestää kauan?
Luennossa pohtittiin sitä, tuleeko ihminen onnellisemmaksi tai helpottuuko elämä, kun vaihtoehtojen määrä kasvaa. Kun vaihtoehtoja on rajattomasti, niin valinta on vaikeaa ja työlästä. Lisäksi aina kalvaa epävarmuus siitä, että onko tehnyt oikean valinnan, vai olisiko joku toinen valinta vielä parempi. Eräs pohdiskeltu asia oli se, että valinnan tehytään huomaa, että ei voinutkaan tehdä toisenlaista valintaa.
Täällä nettideiteissä näyttää olevan näennäisesti rajaton tarjonta. Valintoja on kuitenkin tehtävä, mutta nykyihmistä kalvaa se, että olisiko vieläkin parempaa tarjolla. Lisäksi tarjontaa on niin paljon, että millään ei voi selvittää kaikkien vaihtoehtojen edes näennäistä laatua. Jo sen selvittäminen, että onko luvattu vaihtoehto sitä mitä piti, on työlästä.
Näistä syistä seuraa se, että valinnanvapauden laajeneminen ei lisääkään onnellisuutta vaan päinvastoin vähentää sitä.
Mieleeni tuli isoisäni ja isoäitini. Niiden lapsuuskodit olivat 150 metrin päässä toisistaan. Naimisiin he menivät vuonna 1914 ja elivät onnellisessa ja tasapainoisessa avioliitossa noin 62 vuotta. He valitsivat todennäköisesti toisensa aika rajallisesta otoksesta, mutta olivat varmaan onnellisempia kuin nykyajan parinetsijät.
Tuosta "rajattomasta tarjonnasta" olen kyllä eri mieltä. Itse edellytän naiselta mm. terveitä elintapoja ja jos laitat tupakoimattoman, raittiin ja liikunnallisen naisen kriteereihin vielä (-10)-(0)cm liukuman omasta pituudesta ja sanotaan vaikka (-10)-( 2)v ikähaitari, niin ja jos haluaa vielä lapsettoman, niin tulos on todella rajallinen, vaikka haussa olisi koko maa.
Sanoinkin "näennäisesti rajaton tarjonta".
Tuosta oli juuri kysymys. Jos on näennäisesti paljon tarjokkaita, niin silloin päätöksenteko vaikeutuu. Lopulta - jos päätöksen saa aikaiseksi - jää epävarmuus kalvamaan, että tekikö silti oikean päätöksen. Jos etsii parasta, niin lopulta ei saa mitään.
Sinun kriteerisi ovat aika pahat. Huomaa myös, että koko ajan sinua kymmenen vuotta nuoremmat lapsettomat naiset vähenevät. Toisaalta eronneet naiset, joiden lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa ovat myös käytännössä lapsettomia.
Oletko muuten nähnyt elokuva "Kaunis mieli". Se kertoo tositarinaa talolustieteen Nobelin palkinnon saaneesta tiedemiehestä. Hänen yleiseen peliteoriaan liittyvä väite oli se, että ei kannata tavoitella parasta vaihtoehtoa, vaan toiseksi parasta.