Päivä päivältä enemmän tuntui, että en halua sitoa itseäni häneen loppuelämäksi.
Jokainen päivä jonka olimme yhdessä hän kasvoi minuun enemmän kiinni. Hän oli niin kiintynyt minuun ja minä tunsin entistä enemmän ahdistusta.
En tiedä miksi, mutta sydämmeni ei halunnut häntä.
Tuntui kuin sydämmeni kertoisi väärästä valinnasta ja pakottaa minut ahdistuksen kautta lähtemään suhteesta.
Lähdin ja särjin hänen sydämmensä.
En rakastanut häntä.
Se rakkaus jossa molemmat rakastaisivat toisiaan on se mitä haluan.
Jokainen päivä jonka olimme yhdessä hän kasvoi minuun enemmän kiinni. Hän oli niin kiintynyt minuun ja minä tunsin entistä enemmän ahdistusta.
En tiedä miksi, mutta sydämmeni ei halunnut häntä.
Tuntui kuin sydämmeni kertoisi väärästä valinnasta ja pakottaa minut ahdistuksen kautta lähtemään suhteesta.
Lähdin ja särjin hänen sydämmensä.
En rakastanut häntä.
Se rakkaus jossa molemmat rakastaisivat toisiaan on se mitä haluan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vuoden elimme, onnellisena, opimme tuntemaan toisemme, opimme elämään yhdessä, mikään ei ollut vialla, rakastuit minuun yhä enemmän, olit valmis jakamaan elämäsi kanssani...jossain välissä sydämeni jäi vauhdista..ei se koskaan kai siihen päässyt mukaan.
Kaikki oli hyvin, paremmin kuin hyvin, sinä olit täydellinen, rakastit minua enemmän kuin itseäsi, kohtelit minua paremmin kuin ketään, jaoimme kaiken..mutta...joku jäi välistä, kaikki ei ollut tarpeeksi..en voi selittää sinulle miksi en halua jatkaa, ei minulla ole syytä...muuta kuin se ääni päässä, joka kysy, oletko nyt varma, tässäkö tämä?
Miksi en tunne ikävää, miksi minua ei satu...ei minulla ole syytä...
Et voi ymmärtää miksi sinua satutan, miksen sinua rakasta, teksisit mitä vaan, et voi elää, olet sairas takiani, ja minä...tunnen syyllisyyttä ja tyhjyyttä...en voi selittää..
Voin vain lopettaa tämän...pitempään tämä vain satuttaisi meitä enemmän, sinut se tappaisi...et ymmärrä, minulla ei ole vastausta, en ymmärrä miksi minulle ei kaikki riitä...miksen rakasta..
Sanoit että kaikki oli hyvin mutta ilmeisesti ei ollut kuitenkaan...mitä olisit toivonut? Mihin olit pettynyt..Ole rehellinen itsellesi ja tunteillesi niin ehkä joskus opit välittämään ja rakastamaan...
Mistään en löytänyt pienintäkään vikaa...sisäinen onnettomuus vain kasvoi liian suureksi..
Järkevää mielestäni on lopettaa jos ei rakasta toista. Parempi tuoda kipeä totuus kuin elää valheessa. Ei myöskään ole rakkautta pakottaa toista rakastamaan itseään.
Alussa ei aina tiedä. Toinen vannoo rakkautta ja kaikki näyttää olevan kunnossa. On luottamus siitä, että tämä on lopullista ja se tuo turvallisuuden tunnetta. Myöhemmin huomaa tehneensä virheen ja alkaa katumaan koko suhdetta. Toinen on täysillä mukana, mutta itse haluaisi pois, se tuntuu pahalta. Huomaa kasvaneensa eri suuntaan. Tuntui kuin minut olisi huijattu suhteeseen jota en halua. Kuin hän olisi luikerrellut elämääni ja haluaa hallita sitä. Tuntuu, että hän ei uskaltanut olla rehellinen, koska pelkäsi menettävänsä minut. Tuntui, että hän ei seisonut omila jaloillaan vaan oli kiinni minussa. Hän ei ollut kaltaiseni, en voinut elää hänen elämäänsä. Tuntui myös, että se oikea odottaa, enkä löydä häntä koskaan jos jatkan väärässä suhteessa. Tunne sisälläni päästä suhteesta ulos oli niin voimakas, että en pystynyt siinä elämään. Tuntui kuin pää olisi puristuksessa ja se piti vapauttaa.
Tuntui myös, että suoritin elämää hänen kanssaan.
Ei riitoja, mutta ei elämänhaluakaan.
Ei voi elää toisen puolesta, silloin menettäisi oman identiteettinsä ja lakkaisi elämästä.
Rakkaus on totuudellista, sitä ei voi näytellä.
Sitä ei voi teeskenellä, mutta yhdessä oloa voi teeskennellä ilman rakkautta. Se on vain kiintymystä ja turvallisuuden tunnetta, mutta rakkautta se ei ole.
En ymmärrä ihmisiä jotka haluavat omistaa toiseen ja vaativat rakkautta, koska itse rakastavat.
Sellaista rakkautta ei ole. Rakastaa ei voi velvolisuudesta, sitä ei voi vaatia.
Ehkä se on epätoivoa kun haluaa kumpanikseen sellaisen jonka tietää olevan liian erilainen, mutta siedettävä. Minä en pysty siihen, en siis ole epätoivoinen, en pelkää jäädä yksin.
Pitäisi oppia olemaan ensin yksin, sitten on helpompi olla yhdessä.
VIP kirjoitti asiat niin kuin ne ovat.
Ihmisen pitää ensin oppia olemaan yksin, että voi olla oikeasti hyvä parisuhteessa. Tein itse virheen kiirehtimällä kumppanini kanssani asumaan yhteen, vaikka emme olleet edes seurustelleet puolta vuotta kauempaa. Aluksi kaikki on aivan unelmaa, mutta kun aikaa tulee ja arki koittaa, jokin väistyi suhteestamme. Jäljellä on vain turvallisuus, pakollinen elämän suorittaminen, toisen välttely, pienet riitaisuudet ja elämän haluttomuus.
Eroa ei kumpikaan osaa ottaa, vaikka syytä olisi, sillä suomalainen perhe idyli vaatii jatkamaan. Olisi vaikea myöntää itselleen, ettemme onnistuneet. Mielummin sitä jaksaa suorittaa, jotta jonain päivänä aurinkokin paistaisi risukasaan. Se ei vain tunnu paistavan. Kummpanini ei enää tahdo minun kosketustakaan, mutta erota emme osaa.
Itkettää melkein se tosiasia, ettei uskalla katsoa itseään syvälle sydämmeen, kun tietää, että ei ole tyytyväinen elämäänsä. Mutta sen tiedän, että jos nyt eroan, tahdon oppia asumaan yksin, jotta opin elämän.
sydämestä se vastaus löytyy..kun uskaltaa vain katsoa..
Pitäisi uskaltaa kuunnella sydäntään.
Minä tein niin, enkä ole katunut.
Vapautin itseni valheesta, en valehtele enään koskaan itselleni.
Kesti liian kauan ymmärtää, että emme kuulu toisillemme. En tuntenut häntä ihmiseksi jonka kanssa eläisin loppuelämäni, se kaivoi sisintäni jatkuvasti. Erottuani syntyi sisälläni syvä hiljaisuus. Hiljaisuudesta syntyi itsetietoinen ihminen joka tietää mitä haluaa.
Ex kumppanilleni toivon elämässään kaikkea hyvää ja toivon, että hän joskus ymmärtäisi suhteemme merkityksen. Sitouduta ei vain sen takia, että niin pitää tehdä. Sitoutuminen on yhteisen elämän rakentamista, ei pakkomielle tai tapa.
Sinä (rakastunut elämään)et saa läheisyyttä suhteessasi. Millainen suhde se on, eikö sellainen pitäisi olla helppo lopettaa.
Minun suhteessa oli läheisyyttä, se teki lopettamisen vaikeammaksi. Toista sattui enemmän ja minä tunsin syyllisyyttä.
Tunsin silti olevani väärän ihmisen kanssa, enkä pystynyt jatkamaan enään päivääkään. Oli pakko lopettaa. Jos rakastaa toista, ei sellaisia tuntemuksia tule. Rakkaansa kanssa haluaa olla, ei siitä halua erota. Pitää kuitenkin ymmärtää, että jos toinen ei halua niin vaatii rakkautta värältä ihmiseltä. Ei sellaista voi rakastaa jolta ei saa rakkautta. Sellaista rakkautta ei ole, se on epätoivoinen tapa hallita toista.
Suhde on kuin matka yhdessä. Seikkailu jossa rinnakkain ihmetellään elämää. Siinä ei ripustauduta, eikä eletä toisen puolesta.
Molemmat kantavat itsensä. Molemmat kuuntelevat ja tukevat toisiaan vapaina omasta tahdostaan.
Jos ei ole näin, se ei ole suhde vaan jotain muuta.
Se voi olla taloudellista turvaa, yksinjäämisen pelkoa ja heikkoutta uskaltaa elää. Sellainen tappaa elämän.
oletko mies vai nainen....olen vain utelias...ja jos ikää saisi vielä kysyä...?
Ihan vain mielenkiinnosta..on harvassa ihmiset jotka ymmärtävät mitä tämä on...
Mies miehen iässä.
Oletan sinun olevan nainen.
Kyllä olen, nuorehko sellainen...miehen ikä on laja käsite:)
Yksinkertaisesti sanottuna, VIP, kolahdat minuun. Sinulla on asiallisia mielipiteitä, joita en olisi todella ymmärtänyt vielä vuosi sitten.
Kaikkea hyvää sinulle ja pidä tuosta maalaisjärjestä kiinni!
T: Anna
joskus vielä ymmärrät kaiken...sisimmästäsi löydät vastauksen rakkauteen..ja kokemusten kautta kun tapaat muita miehiä silloin ehkä ymmärrät...ketä sinä jäät kaipaamaan...ja ketä sinä etsit, sitä oikeaa? ehkä tapasit sen jo mutta olet naiivi ettet sitä käsittänyt...
VIP, minulla on täsmälleen aivan samat fiilikset kuin sulla. Ero tuli muutama päivä sitten, ja tätä on tullut kelattua päässä useampana iltana.
Mitä järkeä on jatkaa, jos molemmat osapuolet eivät tunne samalla tavalla!?! Selitin tämän kumppanillenikin useampaan otteeseen, mutta hän ei meinannut millään päästää minua menemään. Lopulta oli "pakko" sanoa aika lailla rumasti, jota tietysti kadun näin jälkeenpäin. Itselleni satoi paskaa niskaan aivan samalla tavalla, mutta nyt lopultakin kaikki tuntuu olevan ok ja rehellisesti sanoen, olo on erittäin helpottunut. Varmasti menee jonkin aikaa ennenkuin edes harkitsen uutta mahdollista suhdetta.