Olen jonkin aikaa miettinyt että kuoleeko rakkaus kaukosuhteessa.
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä kohta 3v, olen nyt ollut ulkomailla 5kk. Mieheni kävi täällä 2kk sitten. ollaan joka päivä skypellä yhdessä mutta nyt pari viimeistä viikkoa se on ollut minulle pakko pullaa, en enää odotakaan innolla että päästään juttelemaan.
Jouluksi olen menossa hänen luokseen ja sekään ei enää kiinnosta.
En ole pettänyt häntä tai mitään mutta nyt vaan alkaa tuntua etten enää rakasta häntä.
Onko muilla samoja kokemuksia? Voiko rakkaus vaan kuolla vai johtuuko tämä vaan ikävästä ja siitä että ei olla nähty.
Kaipaan todella paljon miehen läheisyyttä ja lämpöä, ja minusta alkaa tuntua että alan hakemaan sitä täältä.
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä kohta 3v, olen nyt ollut ulkomailla 5kk. Mieheni kävi täällä 2kk sitten. ollaan joka päivä skypellä yhdessä mutta nyt pari viimeistä viikkoa se on ollut minulle pakko pullaa, en enää odotakaan innolla että päästään juttelemaan.
Jouluksi olen menossa hänen luokseen ja sekään ei enää kiinnosta.
En ole pettänyt häntä tai mitään mutta nyt vaan alkaa tuntua etten enää rakasta häntä.
Onko muilla samoja kokemuksia? Voiko rakkaus vaan kuolla vai johtuuko tämä vaan ikävästä ja siitä että ei olla nähty.
Kaipaan todella paljon miehen läheisyyttä ja lämpöä, ja minusta alkaa tuntua että alan hakemaan sitä täältä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä meni just yli 6kk kaukosuhde poikki, nähtiin kerran kuukaudessa. sitten jotenkin "en tiedä miten" mutta rakkaus kuoli "siis ei minun vaan toisen".
Mä luulisin, että noin käy juuri sen vuoksi että ei saa tarpeeksi vastakaikua omille odotuksilleen. Jatkuva puhelimessa läpertely muuttuu vitsiksi..turhauttaa kun ei pääse olemaan sylikkäin ja aina on kyse toisesta..siitä kun hän on valinnut tuollaisen työn. Me naiset pidetään siitä, että mies tekee uhrauksia meidän eteemme. Ei kukaan halua olla kakkonen jonkun toisen työlle. Mulla tunne muuttui jollain tapaa katkeruuden kautta välinpitämättömyydeksi. Sitä vaan kyllästyy siihen altavastaajan rooliin. Oikea arki on kumppanin kanssa puuhailua, rakastelua, vierailuja ystävien luona, keskusteluja..arjen jakamista. Siihen sitä rakkautta tarvitaan. Mitä 'tekee' miehellä, jolle ykkönen on hänen oma työnsä. Mitä tekee miehellä, joka on aina väsynyt sinun luonasi ollessaan? Mitä tekee miehellä, joka ei ole kiinnostunut sinun jaksamisestasi tai yhteisen tulevaisuuden suunnittelusta? Hän on mies, siellä jossain - mutta ei kumppani.
Minä lopetin suhteeni ulkomailla olevan kanssa, kun em. alkoi tympäännyttämään. Tein oikean ratkaisun. Oli ihanan kevyt olo, kun odottaminen lakkasi. Surutyötähän se vaatii, mutta tuska kasvattaa. Nyt tiedän mitä en ainakaan halua.
tv. kanssasisar
Hei!
Olemme seurustelleet 3 vuotta, siitä 1,5 vuotta ollaan oltu kaukosuhteessa ja vielä olisi jäljellä kaukosuhdetta 1,5 vuotta. Meillä on välimatkaa 1700 km ja näemme noin 6-8 viikon välein. Meillä ei ole tunteet päässeet yhtään haalistumaan, joka päivä odotamme innolla saadessamme olla yhteyksissä toistemme kanssa. Ehkä suurin asia, mikä on tullut vähemmäksi on ikävä. Tottakai ikävä on aina olemassa, kun on kaukosuhteessa, mutta ajan myötä ikävä ei ota yliotettaan fyysisenä tai psyykkisenä pahana olona, jolloin ei huvita tai jaksa tehdä mitään. Kotiin paluun ja poikaystävän lähdön jälkeen valtavaa ikävää en pode enää viikkoja, vain pari päivää. Pystyn elämään normaalia arkea, sillä tiedän, että hän ikävöi, välittää ja rakastaa minua ja pian näemme taas. Kaukosuhteemme on sujunut erittäin hyvin, vaikka en kaukosuhteessa vapaaehtoisesti olisikaan. Tiedän kyllä tunteesi, kun sanot, että ei kiinnosta enää niin paljon. Se johtuu siitä, että et ole nähnyt miestäsi vähään aikaan. Kyllä ne tunteet taas syttyvät, kun näette, ainakin useimmiten.
Mä näin mieheni kerran vuodessa joskus kaksikin kertaa, mutta harvoin. Etäisyyttä meillä ollut (4000km).
Tiedän mistä puhut, itselläni on ollut sama tunne silloin kun juteltiin puhelimessa ja mesessä ja skypella ja tuhansilla muilla ohjelmilla ja aparaateilla. Se on siitä se tunne että juttelette liikaa eikä ole enää mitään juteltavaa ja siitä koko juttu alkaa, ei kiinnostamaan enää.
Tunsin samoin silloin että en mä jaksannu enää, aina sama asia samat aiheet ja siis rakastin mä häntä, mutta kaikki vaan sammus.
Sit tuli aika mennä sinne ja ei ollut sellaista tunnetta että "JEE IHANAA"... En oikeen jaksannut edes mennä ja kaikki näytti olevan turha, en tiedä se on sellainen periodi vaan kun tulee ihmiselle ja rupeaa miettimään et, en tahdo tätä enää bla bla...
Sit mentiin naimisiin ja nyt asutaan yhdessä jo 2v.
Kun pääsee näkeemään rakkaan ja kun näkee kaikki taas palaa ennalleen. =D
Se tunne häviää..... =)
GOOD LUCK FOR YOU!
p.s. Kummiskin kuuntele sydäntäsi ja tee niin, katso omat tarpeet ja tee niin kuin parhaitten luulet olevan....
on muitakin kohtalotovereita.
Kaikki nyt vaan tuntuu olevan niin hankalaa.
Ehkäpä kaikki selviää kun nähdään tai siis selvitän asiat ja katsotaan mitä tapahtuu
Itselläni on käynyt molemmin päin kaukosuhteessa. Ensimmäisellä kerralla seurustelua ennen kaukosuhdetta oli takana pitkään, mutta kaukosuhteen aikana aloin epäillä tunteita ja tuntea samoja ajatuksia kuin sinäkin. Odottelin kiltisti kotiin pääsyä ja halusin nähdä miltä sitten tuntuu. Ei tuntunut hyvältä. Kaikki läheisyydenosoitukset mieheni taholta tuntuivat jotenkin epäsopivilta ja yhteiselo kaihersi koko ajan mieltäni. Monta kuukautta odottelin ja katselin josko kotiin paluun shokki siinä tasoittuisi, mutta loppujen lopuksi olo oli niin kurja, että lopetin suhteen. Kaukosuhteen jakso oli noin 5kk.
Nyt olen elänyt toisen miehen kanssa kaukosuhteessa pian noin 7kk ja rakkautta riittää vaikka muille jakaa molemmin päin. Ennen kaukosuhdetta ehdimme seurustella vain muutamia kuukausia, mutta olimme sen ajan yhdessä lähes ympäri vuorokauden. Näemme harvoin, mutta olemme jatkuvasti yhteyksissä. Joskus monta kertaa päivässä.
Eihän tämä mikään siedettävä olotila ole, ikävästä en hirveästi kärsi vaikka välillä fyysistä läheisyyttä kaipaakin. Mutta eihän tämä "oikeaa" seurustelua ole. Kyllä sen toisen haluaa lähelle. Saa nähdä missä vaiheessa meillä se päivä koittaa. *sormet ristissä* Mutta epäilyksen häivääkään ei ole siitä, etteikö toista rakastaisi ja toisen kanssa haluaisi jatkaa.
Ehkä uudessa suhteessa tunteet ovat vielä sillä alkuhuuman tasolla, ja tietyllä tapaa kaukosuhteessa ne eivät niin hevillä pääse hälvenemäänkään, sillä niitä harvoja tapaamisia odottaa kuin kuuta nousevaa. Vielä kun ne sujuvat aina loistavasti, niin ne vain ruokkivat hyvää oloa ja rakkauden tunnetta.
Pitkässä suhteessani taas kaukosuhteessa tuntui velvollisuudelta pitää jatkuvasti yhteyttä. Ehkä sitä halusi kertoilla päivän tapahtumia sille ihmiselle, jolle niitä oli aina ennenkin kertonut. Mutta vähitellen tulivat uudet ystävät, joiden kanssa jakaa syvimmät ajatukset ja rakkauden puute omaa kumppania kohtaan kävi liiankin selväksi. Meidän suhteemme vain ei ollut tarkoitus kestää. Hyvä, että se selvisi edes tässä vaiheessa.