Erosta on jo 1,5 vuotta. Eroon liittyi todella tuskallisia asioita, ja se oli minulle hyvin vaikea prosessi. Lapsemme on nyt 3v, isä tapaa jokatoinen vkloppu. Emme riitele ja sillointällöin teemme jotakin yhdessä "perheenä" esim. käymme hampurilaisella. Oli lapsemme joulujuhla, isä tuli mukaan, ihan hyvä. Mutta kun minun on hyvin vaikea olla "perhe" aina välillä. En haluasi viettää aikaa yhdessä, vain ne pakolliset jutut, olen tehnyt sen lapsen takia ja exän aloitteesta. Tuntuu että lapsikin menee jotenkin "sekaisin" ja alkaa itkeskellä kun isä tulee meille ja istuu ruokapöytään ja löhöää sohvalla, sitten taas lähtee omaan kotiinsa. Isä saattaa soittaa lapselle ja parkua puhelimessa, tai lähtisessään rutistaa ja melkein nyyhkiä...joo, uskon että on ikävä ja vaikea erota, mutta lapselle tuo on kamalaa. Sitten on aikoja ettei kiinnosta, tehdään ohareita, ei soiteta, minä lohdutan lasta ja yritän keksiä selityksiä miksi se isä ei nyt tullutkaan hakemaan vaikka lupasi. Ja kun näistä sitten yritän exän kanssa jutella, se hermostuu ja suuttuu, ja syyttää minua että haluan "pilata" lapsen ja hänen välejä...miten paljon minun tulee sietää, miten paljon kestää "lapsen takia"? Mikä on oikeasti lapselle parasta? Voinko ottaa vain "kylmän linjan", menemme erikseen juhliin yms. ei meidän kotona vierailuja jne? Ja minä olin se katkera(mpi) osapuoli kun erottiin, hän lähti, ei puhunut asiasta etukäteen, vain yksi päivä tuli kotiin ja lähti samantein, 3 kuukauteen ei tavannut lastaan kuin parikertaa.... en kuitenkaan riidellyt, yritin sopia lapsen asiat sovussa ja olen jo sinut asian kanssa.
Eron jälkeen "perhe"?
11
1365
Vastaukset
- ei ole
Miten ihmeessä eron jälkeen on olemassa perhe? Miksi hämmennätte lasta esiintymällä perheenä???
- eronnut itsekin
Niin, itse olen sitä mieltä, että vanhemmat yrittävät olla perhe itsensä vuoksi, ei lasten. Lapselle on mielestäni aina parempi, jos ei ylläpidetä turhaa toivoa isän ja äidin yhteen palaamisesta, ellei se ole sitten realistista ja mahdollista oikeasti. mitä selvemmät sävelet, sitä parempi lapselle!!Ja toisaalta myös vanhemmille; jatkakaa omaa elämää, eläkää olko kiinni edellisessä perheessä. Se on ollutta ja mennyttä,kun erositte, aika suunnata katse eteenpäin. Ehkä joskus on sitten uuden perhee vuoro. eihän silloinkaan kun on uusi puoliso jo kuvioissa, vietetä aikaa exän ja yhteisen lapsen kanssa...eihän? It´selleni on kauhean vaikeaa ymmärtää tuota tarvetta viettää aikaa exän kanssa, siksihän sitä erottiin ettei niin tarvitse enää olla!!!
- Uusperheellinen
Että lapsi arvostaa sitä kun saa viettää aikaa sekä äidin että isän kanssa. Meidän perheessä vanhemmat erosi kun me lapset olimme teini-ikäisiä. No äitienpäivät, isänpäivät, joulut sun muut on silti vietetty "perheenä". Ettei olla jouduttu "valitsemaan".
Itse erosin oman lapseni isästä jo muksun ollessa 2-vuotias. Minulla on uusi mies (yhteinen lapsikin) ja exällä uusi nainen. Vietetään silti aikaa yhdessä ihan kahdestaankin (tai siis kolmestaan esikoisen kanssa =)). Ollaan ystäviä. Muksu ei elättele toiveita yhteenpalaamisesta, koska meillähän on uusi perhe jo ja erosta vuosia. Hänelle vaan on tärkeetä, että saa viettää aikaa kahden hänelle rakkaimman ihmisen kanssa yhtäaikaa!
- mikään
perhe! Eronneiden puolisoiden ei ollenkaan enää pidä tavata toisiaan. Sopikaa lasten asiat vaikka sähköpostitse.
- Äiti ja ex-puoliso
Pakko se nyt on tavata, kun esim. lasta haetaan tai tuodaan ja puhelimessa voin kyllä sopia asioita... Olen samaa mieltä siitä että lasta hämmentää nämä tilanteet. Mistään varsinaisesta yhteenpalaamisesta tuonikäinen ei varmaan osaa ajatella mitään...Hänellä on uusi ihmissuhde ja minullakin oli pieni viritelmä jokinaika sitten. Sen tiedän että hänen nykyinen naisystävänsä ei pidä yhtään tällaisesta, ja aika paljon he riitelevät juuri "lapsemme takia". Se nyt ei minulle kuulu, ja on selvää että jos esim. muutan jonkun kanssa joskus yhteen, niin exä ei todellakaan voi meille tulla noinvain kylään.
Mutta siis kommenteista päätellen, ei tarvitse yrittää olla väkisin, olematta itsekäs peepää ja lapselle tuollaiset "yhteiset hetket" eivät ole välttämättä hyvä juttu. - Kummastunut isä
Kerroppas miksi Ihmeessä eronneet vanhemmat eivät saisi tavata toisiaan? Sitä paitsi jos vanhemmilla yhteis huoltajuus niin mitenkä ihmeessä lapsi menee vanhemmalta vanhemmalle hoitoon?? Yhdyshenkilönkauttako??? PÖH!! Taitaa olla kyseisen jutun kirjottajalla hiukan oma lehmä ojassa ja pelko puserossa että oma puoliso palaa exänsä luo jos tapaisivat... Onneksi kaikki ihmiset eivät ole yhtä naiveja kun sinä!!!!
- Pariton Isä
..miksi teidän pitää yrittää olla perhe jollette sitä kuitenkaan enää ole. Kyllähän lapsi sen huomaa että jotain on pielessä.
Kyllä mekin voimme joskus ajautua samaan paikkaan (viimeksi näin kävi isänpäivänä kun menin tytön kanssa ex-appilaan käymään), mutta ei me mitään perhettä yritetä olla.
»Tuntuu että lapsikin menee jotenkin "sekaisin" ja alkaa itkeskellä kun isä tulee meille ja istuu ruokapöytään ja löhöää sohvalla, sitten taas lähtee omaan kotiinsa.»
Voi luoja. Isä tulee kuin kotiinsa, on kuin kotonaan ja lähtee sitten kotiinsa. Ei mikään ihme että lapsi hämmentyy. - MaijaMaija
Voit toki olla ystävä lapsen isän kanssa ja pakkohan sinun on olla hänen kanssaan tekemisissä jo pelkästään lapsenne takia. Tee selväksi niin isälle kuin lapsellennekin, että isä ei enää kuulu perheeseenne. Lapsesi isä hän on toki aina.
Yhteisiä tilaisuuksia teidän ei tarvitse enää yhdessä viettää. Eikä isän tarvites vierailla kotonanne, kunhan hakee ja tuo lapsen sovitusti. Ei siis tarvitse jatkaa perhe-elämää, kun ette enää ole perhekään.
On aika kypsymätöntä käytöstä lapsen isältä tuo nyyhkiminen ja parkuminen. Ei se ero lapsen syy ole, joten en ymmärrä, miski isä tekee lapsen olon hankalaksi. Ei lapsen kuulu lohduttaa isää vaan isän kuuluu lohduttaa lasta!
Jos isä ei tule tapaamaan lasta, niin se on isän oma harmi. Lapsi varmasti haluaa isäänsä tavata. Voit sanoa lapsen isälle suoraan, että et hyväksy tuollaista epämääräistä käyttäytymistä. Vastuuntuntoisena aikuisena hänen on noudatettava sovittuja sääntöjä. Kerro hänelle selkeästi, että lapsi kärsii siitä suuresti, kun isä ei tule sovittuna aikana hakemaan.
Onko teillä tehty TAPAAMISSOPIMUS? Jos ei, niin neuvon varaamaan ajan sossuun. Siellä sinä, lapsen isä ja lastenvalvoja sovitte yhdessä, miten ja koska isä tapaa lastaan. Kannattaa tehdä ihan kirjallinen sopimus. Sitten voit vaatia, että sitä noudatetaan, sillä yhdessähän te sen teette. SItten loppuu turhat "keskenään sopimiset ja lupaamiset." Kaikki paperille.
"Tapaamissopimuksen on oltava sosiaalitoimen tai oikeusistuimen vahvistama ollakseen täytäntöönpanokelpoinen ja turvatakseen lapsen oikeudet kumpaankin vanhempaansa. Lisäksi tapaamissopimuksen tulee olla täsmällinen, ajallisesti tarkka ja toteuttamiskelpoinen kummankin vanhemman osalta ja huomioiden vielä lapsen erityispiirteet. Tapaamissopimus on nimenomaan LAPSEN OIKEUS."
Tässä vielä yksi malli tapaamissopimuksesta ja faktaa: http://www.elatusvelvolliset.fi/?action=juttu&ID=106- Äiti ja ex-puoliso
Kirjallinen sopimus on tehty, siinä on tapaamiset määritelty jokatoinen vkloppu ja viikolla min. 1 päivä mahd. mukaan (tämän isä halusi), käytännössä isä on aika tuuliviiri. Välillä on kausia jolloin kaikki toimii ja esim. voi hakea lapsen jo hoidosta omana vkloppunaan, välillä taas voi tulla kuukauden tauko eikä sovi tapaamiset (on työjuttuja tai muita menoja). Olen sanonut etten hyväksy noita ohareita, että lapselle tulee tosi pahamieli. Isä säälii välillä itseään kovasti eikä kykene "käyttäytymään" lapsen lähellä aina urheasti. Itse olen itkenyt miljoonatsiljoona kyyneltä, mutta itsekseni, en lapsen edessä, että kyllä minä tiedän mitä paha olo on (tätä ei exäni tajua).
Olen ollut liian "kiltti" ja joustava, olen pelännyt että todella pilaan isän ja lapsen välit, jos poikkipuoleisen sanan sanon...
Exäni kovisteli minua eromme aikana, että minä en häneltä lasta vie jne...puhui sukulaisille ja kaikkea ikävää...vaikka en koskaan uhkaillut mitään tuonsuuntaista. - MaijaMaija
Äiti ja ex-puoliso kirjoitti:
Kirjallinen sopimus on tehty, siinä on tapaamiset määritelty jokatoinen vkloppu ja viikolla min. 1 päivä mahd. mukaan (tämän isä halusi), käytännössä isä on aika tuuliviiri. Välillä on kausia jolloin kaikki toimii ja esim. voi hakea lapsen jo hoidosta omana vkloppunaan, välillä taas voi tulla kuukauden tauko eikä sovi tapaamiset (on työjuttuja tai muita menoja). Olen sanonut etten hyväksy noita ohareita, että lapselle tulee tosi pahamieli. Isä säälii välillä itseään kovasti eikä kykene "käyttäytymään" lapsen lähellä aina urheasti. Itse olen itkenyt miljoonatsiljoona kyyneltä, mutta itsekseni, en lapsen edessä, että kyllä minä tiedän mitä paha olo on (tätä ei exäni tajua).
Olen ollut liian "kiltti" ja joustava, olen pelännyt että todella pilaan isän ja lapsen välit, jos poikkipuoleisen sanan sanon...
Exäni kovisteli minua eromme aikana, että minä en häneltä lasta vie jne...puhui sukulaisille ja kaikkea ikävää...vaikka en koskaan uhkaillut mitään tuonsuuntaista.Isää ei tietenkään voi pakottaa tapaamaan lastaan. Neuvoisin tekemään näin: Jos isä ei tule sovitun sopimuksen mukaan tapaamaan lastaan, niin seuraava tapaaminen on sitten vasta seuraavana tapaamisajankohtana. Hän ei voi tulla koska häntä sattuu huvittamaan. Tietysti, jos hänellä on joku PÄTEVÄ syys siihen, ettei hän pääse sovittuna aikana tulemaan (esim. vuorotyö, reissuhommat tms.), niin sitten suosittelen hiukan joustamaan. Linkki, jossa on ihan asiatietoa: http://www.eroperhe.net/?core=tapaamisongelmat
Tee kuitenkin isälle selväksi, että jatkuva joustaminen loppuu!
Toki voit itkeä lapsenkin nähden, se on ihan sallittua. Ei tunteitaan tarvitse piilottaa lapselta, mutta lapsi ei ole vanhempiensa lohduttaja.
Erotilanne on usein vaikea ja raskas. Siinä tulee tehtyä ja sanottua paljonkin sellaista, mitä ei ehkä kunnolla ajattele loppuun saakka. Varsinkin se osapuoli, joka joutuu muuttamaan erilleen lapsesta/lapsista kokee joutuvansa tyhjän päälle. Häneltähän menee niin puoliso kuin lapsikin ja usein vielä kotikin. Ex:äsi on purkanut pahaa oloaan mustamaalaamalla sinua. Siitä ei kuitenkaan kannata olla huolissaan. Jätä asia omaan arvoonsa, äläkä itse lähde samalle linjalle ja syyttelemään ja haukkumaan ex:ääsi. Varmasti kuitenkin hoidat lapsesi ja kotisi ja siinä sivussa itsesi. - luettavaa
Äiti ja ex-puoliso kirjoitti:
Kirjallinen sopimus on tehty, siinä on tapaamiset määritelty jokatoinen vkloppu ja viikolla min. 1 päivä mahd. mukaan (tämän isä halusi), käytännössä isä on aika tuuliviiri. Välillä on kausia jolloin kaikki toimii ja esim. voi hakea lapsen jo hoidosta omana vkloppunaan, välillä taas voi tulla kuukauden tauko eikä sovi tapaamiset (on työjuttuja tai muita menoja). Olen sanonut etten hyväksy noita ohareita, että lapselle tulee tosi pahamieli. Isä säälii välillä itseään kovasti eikä kykene "käyttäytymään" lapsen lähellä aina urheasti. Itse olen itkenyt miljoonatsiljoona kyyneltä, mutta itsekseni, en lapsen edessä, että kyllä minä tiedän mitä paha olo on (tätä ei exäni tajua).
Olen ollut liian "kiltti" ja joustava, olen pelännyt että todella pilaan isän ja lapsen välit, jos poikkipuoleisen sanan sanon...
Exäni kovisteli minua eromme aikana, että minä en häneltä lasta vie jne...puhui sukulaisille ja kaikkea ikävää...vaikka en koskaan uhkaillut mitään tuonsuuntaista.Kuten moni muukin sinua kehottaa ja ystävällisesti neuvoo: Tee selväksi exällesi, että lapsen takia tällainen hänen mielensä mukaan pomppiminen ei enää saa jatkua. Sinuna ottaisin jopa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin asiassa. Kokemuksesta tiedän, miten paljon lapsia haavoittaa, kun odottavat innolla isänsä tapaamista - ja saavat pettyä kerta toisensa jälkeen. Oma ex-mieheni teki sellaista ne muutamat vuodet, jolloin erossa elimme - kunnes otti itseltään hengen... Eli hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Söi lääkkeitä, oli erittäin masentunut ja itsetuhoinen. Viinakin maistui. Tosiasiassa oli tietenkin hyvä lastenkin kannalta, ettei heitä luokseen ottanut silloin kun voimansa eivät siihen olisi riittäneet. Mutta sitä tuskaa pienten lasteni mielissä!!!
Miehelläsi vaikuttaisi olevan todellakin jonkinasteista terapiaa/muuta hoitoa tarvitseva sairaus. Jos ei "muuta" niin masentunut ja ahdistunut hän ainakin on. Kerro asioista sosiaaliviranomaisille. Heidän velvollisuutensa olisi ottaa yhteyttä mieheen ja puhua hänelle LAPSEN parhaasta, jos hän ei sinun puheitasi ota kuuleviin korviinsa.
Joka tapauksessa: Tee niin, että LAPSI ei kärsi enempää. Hän elättelee toiveita palaamisestanne ehjäksi perheeksi,jos isä oleilee kotonanne ja on välillä kuin perhettä - ja häipyy taas. Kamalaa lapselle!
Voimia paljon ja PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ tässä asiassa sinulle!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1076904- 954431
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista483806Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee483502- 513498
- 1883445
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san242949- 672654
- 462491
- 131854