Parin edellisen keskustelun avauksen ja palstan nimenkin perusteella voisin kuvitella löytäneeni oikean paikan kysyä mieltäni kalvavaa asiaa...
Jos tulevaan kysymykseeni vastaisi miehiä intuition ja sen oman fiiliksen mukaan, niin voisin saada asiasta jonkinlaisen käsityksen ja voisin myös ehkä yleistää vastausten annin ongelmaani...
Ongelma on siis mies ja hänen ajatusmaailmansa.
Mies johon tunnen olevani viitä vaille rakastunut.
Tapasimme noin puoli vuotta sitten baarissa ja hän ehdotti tapaamista heti seuraavaksi viikonlopuksi, en kuitenkaan luvannut sitä.
Jonkin aikaa pidimme yhteyttä sähköpostilla. Tänä aikana emme tavanneet. Sitten sovittiin tapaaminen, kumpikin tietäen, mihin se johtaa ja johtikin.
Kuitenkin tämä tapahtuma jotenkin karkasi käsistä ja jäi hiukan tunteettomaksi. Kumpainenkin sitten pohti tahoillaan omia tunnelmiaan. Omat tunteeni olivat jo kuitenkin syttyneet heti ensitapaamisessa, mutta miehestäpä en ottanutkaan selvää.
Ajattelin, että tapaus oli ollut hänelle pelkkää seksiä ja panoa, enkä halunnut itseäni kiusata, joten yritin alun hempeily-yritysten jälkeen unohtaa koko asian. Toki koko ajan meilailimme toisillemme, aika arkipäiväisiä asioita kuitenkin.
Tänä syksynä arkinen meilailu kuitenkin johti siihen, että jostain syystä sytytti uudestaan ja pääsimme "suhteessamme" uudelle, tekstari- ja puhelutasolle. Nyt olemme siinä pisteessä, että olemme tapailleet baareissa, kahvilla ym. Kaikkea kivaa on tehty, mutta en yhäkään ota hänestä selvää.
Tuntuu siltä, että hän pyrkii hajottamaan ja hallitsemaan jollain lailla tilannetta ja minua.
Ensin antaa ymmärtää, että kiinnostusta ja halua on ja sitten lyö taas pakin päälle. Soittaa kännipuheluita viikonloppuisin ja antaa ymmärtää, että pitää minusta, mutta kun arki koittaa, maanantain häpeämisensä jälkeen hädin tuskin vastaa tekstiviestiin...
Tämä kuulostaa aivan teinien ongelmalta, mutta voin taata, että kyseessä on todellakin aikuiset ihmiset.
Joudun tunnustamaan, että jossain vaiheessa yritykseni ovat menneet jo ahdisteluksikin, mutta olen pyrkinyt lopettamaan terrorisointini heti kun olen huomannut ampuvani yli.
Tapaamme lähes päivittäin ruokatunnilla, koska käymme syömässä samassa kuppilassa.
Jos vielä listaan asioita, jotka voivat tilannetta selventää, tai antaa vinkkiä siitä, missä vika voi olla, että en saa tähän mieheen kunnon kontaktia.
Minulla on lapsi ja hän tietää sen.
Mies on 7 vuotta nuorempi kuin minä (itse en pidä sitä ongelmana, eikä puheidensa mukaan hänkään)
Seksi on upeaa (ainakin mun mielestä ja jos mies vetää muutamassa tunnissa viisikin varvia, niin väittäisin, että ei pahalta tunnu hänestäkään?)
Hän on puhunut minusta ystävilleen, sillä eräs lauantai-iltainen kännipuhelu tuli jostain kekkereistä kaverin luota...
Olen huomannut hänen puheissaan ja kirjoituksissaan vivahteita minun käyttämistäni kielikuvista ja määritelmistä, joten ymmärtääkseni koska hän on omaksunut niitä, hän myös pitää niistä? Toisin sanoen hän pitää tavastani kertoa juttuja ja puhua asioista?
Meillä on valtavasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tekijöitä, jotka osaltaan ovat vahvistaneet omia tuntemuksiani siitä, että meidän kuuluisi olla yhdessä. mm. Isänmaallisuus, musiikki, työ.
Olemme kumpikin eläneet pidemmässä suhteessa, eikä kummallakaan ole pelkoa vakiintumista kohtaan.
Että kun tällainen ongelma minulla. Mikä miehellä on? Saako edellisistä asioista käsitystä siitä, onko hän kiinnostunut (itse olen vahvasti sitä mieltä, että on, mutta vika on nyt jossain muualla...)?
Mitä minun kannattaa tehdä?
En voi yrittää unohtaakaan tai pitää etäisyyttä, koska jaksan sitä maksimissaan 4-5 päivää ja sitten minun on jo pakko kysellä kuulumisia...
Auttakaa nyt onnetonta!
Jos tulevaan kysymykseeni vastaisi miehiä intuition ja sen oman fiiliksen mukaan, niin voisin saada asiasta jonkinlaisen käsityksen ja voisin myös ehkä yleistää vastausten annin ongelmaani...
Ongelma on siis mies ja hänen ajatusmaailmansa.
Mies johon tunnen olevani viitä vaille rakastunut.
Tapasimme noin puoli vuotta sitten baarissa ja hän ehdotti tapaamista heti seuraavaksi viikonlopuksi, en kuitenkaan luvannut sitä.
Jonkin aikaa pidimme yhteyttä sähköpostilla. Tänä aikana emme tavanneet. Sitten sovittiin tapaaminen, kumpikin tietäen, mihin se johtaa ja johtikin.
Kuitenkin tämä tapahtuma jotenkin karkasi käsistä ja jäi hiukan tunteettomaksi. Kumpainenkin sitten pohti tahoillaan omia tunnelmiaan. Omat tunteeni olivat jo kuitenkin syttyneet heti ensitapaamisessa, mutta miehestäpä en ottanutkaan selvää.
Ajattelin, että tapaus oli ollut hänelle pelkkää seksiä ja panoa, enkä halunnut itseäni kiusata, joten yritin alun hempeily-yritysten jälkeen unohtaa koko asian. Toki koko ajan meilailimme toisillemme, aika arkipäiväisiä asioita kuitenkin.
Tänä syksynä arkinen meilailu kuitenkin johti siihen, että jostain syystä sytytti uudestaan ja pääsimme "suhteessamme" uudelle, tekstari- ja puhelutasolle. Nyt olemme siinä pisteessä, että olemme tapailleet baareissa, kahvilla ym. Kaikkea kivaa on tehty, mutta en yhäkään ota hänestä selvää.
Tuntuu siltä, että hän pyrkii hajottamaan ja hallitsemaan jollain lailla tilannetta ja minua.
Ensin antaa ymmärtää, että kiinnostusta ja halua on ja sitten lyö taas pakin päälle. Soittaa kännipuheluita viikonloppuisin ja antaa ymmärtää, että pitää minusta, mutta kun arki koittaa, maanantain häpeämisensä jälkeen hädin tuskin vastaa tekstiviestiin...
Tämä kuulostaa aivan teinien ongelmalta, mutta voin taata, että kyseessä on todellakin aikuiset ihmiset.
Joudun tunnustamaan, että jossain vaiheessa yritykseni ovat menneet jo ahdisteluksikin, mutta olen pyrkinyt lopettamaan terrorisointini heti kun olen huomannut ampuvani yli.
Tapaamme lähes päivittäin ruokatunnilla, koska käymme syömässä samassa kuppilassa.
Jos vielä listaan asioita, jotka voivat tilannetta selventää, tai antaa vinkkiä siitä, missä vika voi olla, että en saa tähän mieheen kunnon kontaktia.
Minulla on lapsi ja hän tietää sen.
Mies on 7 vuotta nuorempi kuin minä (itse en pidä sitä ongelmana, eikä puheidensa mukaan hänkään)
Seksi on upeaa (ainakin mun mielestä ja jos mies vetää muutamassa tunnissa viisikin varvia, niin väittäisin, että ei pahalta tunnu hänestäkään?)
Hän on puhunut minusta ystävilleen, sillä eräs lauantai-iltainen kännipuhelu tuli jostain kekkereistä kaverin luota...
Olen huomannut hänen puheissaan ja kirjoituksissaan vivahteita minun käyttämistäni kielikuvista ja määritelmistä, joten ymmärtääkseni koska hän on omaksunut niitä, hän myös pitää niistä? Toisin sanoen hän pitää tavastani kertoa juttuja ja puhua asioista?
Meillä on valtavasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tekijöitä, jotka osaltaan ovat vahvistaneet omia tuntemuksiani siitä, että meidän kuuluisi olla yhdessä. mm. Isänmaallisuus, musiikki, työ.
Olemme kumpikin eläneet pidemmässä suhteessa, eikä kummallakaan ole pelkoa vakiintumista kohtaan.
Että kun tällainen ongelma minulla. Mikä miehellä on? Saako edellisistä asioista käsitystä siitä, onko hän kiinnostunut (itse olen vahvasti sitä mieltä, että on, mutta vika on nyt jossain muualla...)?
Mitä minun kannattaa tehdä?
En voi yrittää unohtaakaan tai pitää etäisyyttä, koska jaksan sitä maksimissaan 4-5 päivää ja sitten minun on jo pakko kysellä kuulumisia...
Auttakaa nyt onnetonta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Mitä minun kannattaa tehdä?"
Sun pitää lyhentää tuota tekstiä - kukaan ei jaksa lukea sitä.
Oisit vähän niinkuin jojossa. Mies vaikuttas kumminki vähän aralta ja suhteen eteenpäin vieminen on jääny deittaillu tasolle. Sitä arveluttaa kumminki joku asia, tossa tilassa se ikä ei oo este, mut entä yhdessä asuessa.
Vaatii melkoisesti rohkeutta ottaa se askel eteenpäin. Ehdota sille vakinaisempaa seurustelua.
En oikeen ota selvää tahtooko se lopettaa mut ei osaa vai eikö se uskalla ottaa seuraavaa askelta. Miehille noi tunteet syttyy vähän hitaammin ja toisaalta hän voi ajatella että ton tutustumis vaiheen pitäis olla tietyn mittainen ennen ku astuu seuraavalle tasolle.