Puoliso hermostuu, jos saman asian sanoo kahteen kertaan, sanotaan nyt vaikka viikon sisällä. Eikä siis mitään puheripulia vaan ihan vain asia yhdessä lauseessa. Otsa menee ryppyyn ja alkaa ikävä sättiminen, että eikö tää nyt ole jo puhuttu ja lopeta jo.
Alkusyksystä oli kummallakin tiukka tilanne töissä sekä taloudellisesti. Sanoin maanantaina, että kylläpä ahdistaa tämä tilanne. Mies naurahti, että niinpä, mutta eipä se paljoa auta. Seuraavan viikon puolessa välissä huokasin, että onpa ahdistavaa kun ei tiedä milloin tilanne paranee. Heti meni miehellä otsa ryppyyn ja hän tokaisi, että joo joo, mutta ei siitä nyt koko ajan tartte jankata.
Hä? Koko ajan? Jankata? Kun kysyn mieheltä, niin samat ahdistuneet rypyt ilmestyy enkä saa vastaukseksi kuin "lopeta jo". Olen kysynyt kolmen vuoden suhteen aikana about kerran vuodessa. Miten voi lopettaa jotain, jota ei ole edes aloittanut?
Alkusyksystä oli kummallakin tiukka tilanne töissä sekä taloudellisesti. Sanoin maanantaina, että kylläpä ahdistaa tämä tilanne. Mies naurahti, että niinpä, mutta eipä se paljoa auta. Seuraavan viikon puolessa välissä huokasin, että onpa ahdistavaa kun ei tiedä milloin tilanne paranee. Heti meni miehellä otsa ryppyyn ja hän tokaisi, että joo joo, mutta ei siitä nyt koko ajan tartte jankata.
Hä? Koko ajan? Jankata? Kun kysyn mieheltä, niin samat ahdistuneet rypyt ilmestyy enkä saa vastaukseksi kuin "lopeta jo". Olen kysynyt kolmen vuoden suhteen aikana about kerran vuodessa. Miten voi lopettaa jotain, jota ei ole edes aloittanut?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Se ei oo unohtanukkaa sitä edellistä kertaa.
Asiaan ei oo tullu muutosta joten miks sit ottaa se uudelleen esille? Mies kyllä tietää sen tilanteen.
Mut sit se mies olettaa että hänellä pitäs olla valmis ratkasu esitettävänä, Muaki se ahdisti. Ku on tiukkaa niin ei se puhumalla siitä parane, jos ei oo parannus ehdotusta. Käy vähän ylpeyden päälle. Se on vaan se miehen tapa toimia kasata itelleen kaikki vastuu ja kokeilla kantaa sitä. Toivottavasti polvet ja selkä kantaa.
...että miehet ja naiset on erilaisia.
Eli jos on ongelma, mies haluaa ratkaisun; puut halki, poikki ja pinoon.
Tällä välin naiset voi parantaa maailman puhumalla:)
Omia ahdistuksiani kyllä helpottaa jo se, että sanon ääneen jos ahdistaa. Heti helpottaa, vaikka ratkaisusta ei olisi vielä hajuakaan.
Miksi pitäis toistella samaa asiaa, jonka molemmat tietävät pysyneen samana? Siksikö, ettei toinen hetkeksikään saisi unohtaa sitä, vai siksi, että kun istelle se tuli ahdistavana mieleen, tulee toisenkin kärsiä?
Vai onko kyseessä tyypillinen naisten oletus, että jos jonkin asian olemassaoloa ei toisteta, se lakkaa olemasta?
Jos itseä ahdistaa, siitä kertomalla ei ole tarkoitus ahdistaa toista, vaan vain yksinkertaisesti kertoa, miltä itsestä tuntuu. Ei me ihmiset osata lukea toistemme ajatuksia.
Se voi olla aika loukkaavaa, jos sanoo ääneen omia tuntemuksiaan, ja toinen ärähtää, että älä jankuta.
Onko tää sitten niin, että naisten ahdistukseen auttaa jo "pelkkä" puhuminen, kun taas miehen ahdistus siitä puhuttaessa vain kasvaa, eikä siihen auta kuin ahdistavan asian loppuminen?
olla hirveän kaukana totuudesta, joskin sukupuolien lisäksi on otettava huomioon myös erilaiset persoonallisuudet.
Puhuminen helpottaa aina, mut joka kerta kun mulle jostain puhutaan niin koen sen silleen että en oo tehny asialle tarpeeks. Vaikka toinen ajattelee että jakamalla surun se puolittaa omansa, eli lisää sen 50% taas miehen harteille. Sitä varten kai sitä ollaan ees olemassa.
Mie tahtosin niin kovasti ainaki tarjota mahdollisuuden sujuvaan arkeen.
voin sanoa, että jos joku asia joka päivä on muutenkin mielessä, lisää se ahdistusta kun siitä vielä erikseen muistutellaan. Olisi kivempi kuulla vaikka ratkaisuehdotuksia tai pohdintaa, mitä ongelmalle voisi tehdä, kuin vain muistutuksia, että päin p:tä menee; se saattaa tuntua syyllistämiseltäkin.
Etenkin jos on hetkeksi saanut asian pois mielestä, ei ole niin kivaa, jos toinen muistuttaa siitä. Välillä pitää ajatella muitakinn juttuja, jotta jaksaa sitten keskittyä niihin ongelmiinkin.
Tai sitten nainen voi olettaa, että mies ei ole kuunnellut ensimmäisellä kerralla ja toistaa asiansa uudelleen. Mun mielestä asiat pitäisi puhua saman tien, eikä antaa asioiden vaan olla. ;)
että naiselle se _asia_ on se oma ahdistus, miehelle taas se taustalla oleva tilanne joka ahdistaa. Nainen haluaisi helpostusta oloon puhumalla siitä miltä tuntuu, miehen ajatus taas on nanosekunnin päästä kiertämässä kehää teemalla: "mitä mä voin tehdä niille asioille jotka ahdistaa". Ja sitten:"no eihän sille mitään voi, mitä se taas tosta samasta".
Vähän yleistäen, näin se menee. Valitan.
Eli ainakin kandee pitä tuo mielessä kun alkaa sitä sydäntään purkaa. Voihan sitä tietysti hakata päätä seinään olettamalla että miehille _pitää_ saada jutella niinkuin tyttökavereillekin.
/Nev
kyllä mun mielestä kaikki ajatukset kuuluu saada sanoa ääneen, vaikka tietäisikin, ettei asiat siitä parane.
Jankuttamisena mä pitäisin vasta toistuvaa, kiukkuisella äänenpainolla sanottua asiaa, joka sanotaan puoliksi toista syyttäen...
tätä mäkin olen ajatellut. Ei mun tarkoitus esim. silloin syksyllä ollut ahdistaa toista ja tiesin, ettei mitään ratkaisua löydy hetkessä. En odottanut mieheltä muuta kuin että olisin saanut sanoa, miltä musta tuntui.
Olen (ikävä) kyllä nähnyt/kuullut, kun nainen ihan oikeasti jankuttaa miehelle. Se on hirveää kuultavaa. Kai nyt mies erottaa jankutuksen siitä, jos jonkin saman asian sanoo elämänsä aikana ääneen enemmän kuin kerran? No joo, tyyppikysymys tietysti.
et se sun mies oikeesti sitä jankutuksena piti..
Ehkä sitä kiukutti joku muu asia ja kohdisti sen vaan sinuun.
Voipi hyvin olla, että kaikenmaailman ahdistukset vain kasaantui kummallakin eikä tajuttu toistemme ajatuksia/tarkoituksia.
Väärinymmärrykset ne on varmaan alkuna puolelle kaikista napinoista parisuhteissa.
jotain juttua sen miehen kanssa, kun tunnet sen niin hyvin? Asiahan ei minulle kuulu, joten voit jättää vastaamattakin, jos et halua puhua siitä tässä palstalla.
sanakirja olis pakollinen hankinta joka talouteen :)
mä oon ajatustenlukija. Ennustan sen miehen ajatukset. Ollaan varmaan katsos niitä kuuluisia sukulaissieluja;)
Nyt musta vaan tuntui, että ongelman ydin ei ollut tuo jankuttaminen, vaan joku muu.
joo, unohdin mainita, että saathan sä kiistääkin koko jutun. Se ei tosiaan kuulu mulle.
"musta vaan tuntui, että ongelman ydin ei ollut tuo jankuttaminen, vaan joku muu."
Niinkuin esim. sinä?
Miksi jankutat, kun toinen jo sanoi (kirjoitti), ettei sillä ole lusikkaansa tässä sopassa? :)
Kiitos muille vastauksista, myös suorista ja kiertelemättömistä.
tähän ikään mennessä oo ollut kenenkään parisuhteelle ongelma - korkeintaan vanhempieni parisuhteelle.
tilanne ei ole miksikään muuttunut, niin se toinen kerta on jankkaamista. Oli kyseessä asia mikä hyvänsä. Jos kerran molemmat tietävät mikä on tilanne, ni se toisen kerran sanominen tuntuu lähinnä siltä, että aivan niinku ei itte tietäis mitä pitää tapahtua.
'jankutuksesta' varsinaisesti varmaankaan johtunut, se ei vaan halunnu alkaa jaappaamaan asiasta mille ei ite mitään mahda. Mulla on sama mentaliteetti, mitä vittuu sitä mahdollisesta surkeutta kokoaikaa ihan vartavasten puimaan jos sille ei mitään kerta mahda. Parempi vaan mahdollisuuksien mukaan yrittää unohtaa se edes vähäksi aikaa.