Miten työpaikkakiusaamisen aika tunsit ja mitä oli jälkitilasi? Olen halukas kuulemaan toistenkin kertomukset? Miten pääsit "kehästä" pois? Kertokaa lyhyesi.
Tässä omani:
Olin työpaikassani toisille ilmaa aina vastaväite ja kielteinen vuorovaikutus. Tein kaikki raskat ja yksinkertaiset työt, vaikka koulutukseni oli pätevä, jos osasin jotain fiksua, niin sanottiin "nuo sanat ei tule sinun suustasi, olet joltain kuullut".
Söin unilääkkeitä, että sain unen ja painajaisia. Yritin opiskella iltaisin, niin pahaanoloon käsitteli oppikirjanikin kovalla kouralla, että lehdet repeili. Kadulla mitein päälle kävin muita ihmisiä enkä välittänyt liikennevaloista. Tilanne kun selvisi, että homman nimi on "työpaikkakiusaaminen" tuli puhumisen pakkoa ja ystävät mun ympäriltä katosi, oli niin tuskaista tekstiä. Sain osa-aikaisen työn, alkoin itsetuntoni pikkuhiljaa palautua, mutta vuosin työ tämä oli. Kävin hengellisissä kokouksissa ja sain niistä sielunrauhan.
Tässä omani:
Olin työpaikassani toisille ilmaa aina vastaväite ja kielteinen vuorovaikutus. Tein kaikki raskat ja yksinkertaiset työt, vaikka koulutukseni oli pätevä, jos osasin jotain fiksua, niin sanottiin "nuo sanat ei tule sinun suustasi, olet joltain kuullut".
Söin unilääkkeitä, että sain unen ja painajaisia. Yritin opiskella iltaisin, niin pahaanoloon käsitteli oppikirjanikin kovalla kouralla, että lehdet repeili. Kadulla mitein päälle kävin muita ihmisiä enkä välittänyt liikennevaloista. Tilanne kun selvisi, että homman nimi on "työpaikkakiusaaminen" tuli puhumisen pakkoa ja ystävät mun ympäriltä katosi, oli niin tuskaista tekstiä. Sain osa-aikaisen työn, alkoin itsetuntoni pikkuhiljaa palautua, mutta vuosin työ tämä oli. Kävin hengellisissä kokouksissa ja sain niistä sielunrauhan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aivan samantapaista oli oma kohteluni. Olin ilmaa muille. Minun ei myöskään yleensä annettu puhua esim. kokouksissa, etten vain olisi sanonut jotain fiksua. Sehän ei olisi ollut sopivaa kun työtoverini halusivat pitää minua tyhmänä. Eli joku alkoi aina puhua oman puheeni päälle, mikä on erittäin epäkohteliasta.
Ja se selän takana haukkuminen ja mustamaalaaminen...sillä ei ollut mitään rajaa.
Oireilin aivan samalla tavoin. Tulin välillä niin kiukkuiseksi, että olisin työpäivän jälkeen voinut potkaista toista ihmistä kadulla.
Yöuniani en tosin menettänyt enkä muista varsinaisia painajaisunia nähneeni.
Myös minun ystäväni kaikkosivat kun eivät jaksaneet työpaikkakiusaamisesta kuulla.
Valitettavasti en ole päässyt "kehästä" pois vaan kiusaaminen on jatkunut edelleen, siitä on työnantajani ja entiset työtoverini pitäneet huolen.
Ihan oikeasti, kannattaa hakeutua muualle töihin, miksi jäädä hirteen roikkumaan? Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on, vaikka itsestään tuntuukin, että "mihin minä nyt sitten menisin"...
Minä olin kolme vuotta työpaikkakiusattuna todella rankasti. Läheltä liippasi etten menettänyt terveyttäni sen takia. Nyt kaksi vuotta muualla olleena olen todella onnellinen! Minua arvostetaan, minua kuunnellaan ja ennenkaikkea minua kohdellaan niin kuin muitakin ihmisiä:)
Älkää jääkö tallottavaksi loputtomiin, koska jos tilanne ei suhteellisen nopeasti parane, ei se parane sitten ollenkaan. Ei sairaat työpaikat itsestään parane.
Maailma on mahdollisuuksia täynnä kuin vain uskaltaa tarttua niihin!
Tsemppiä!
Olet ilmeisesti melko nuori, nuoret voivat vaihtaa useinkin työpaikkaansa ilman, että se herättää kysymyksiä, mutta jos olet jo keski-ikäinen sinuun suhtaudutaan paljon kriittisemmin ja työnantaja ottaa mieluummin sen nuoren työnhakijan.
Ja vaikka onnistuisikin vaihtamaan työpaikkaa samalla alalla, on melko varmaa, että kiusaajasi ottavat selvää minne olet mennyt ja levittelevät sinusta mitä ihmeellisempiä juttuja sinne.
Jos kiusaajasi sattuu olemaan esimiehesi onkin tilanteesi jo miltein mahdoton. Sinun on vain jaksettava "kehä"raakkina ja todennäköisesti ennen pitkää menetät terveytesi.
Ymmärrän hyvin sinun näkemystäsi ettei se ihan helppoa ole , mutta niinkuin jo aiemmin totesin, ei se kuitenkaan mahdotontakaan ole.
Vaikeasta olosta huolimatta tarvitaan uskoa huomiseen, positiivista asennetta ja niitä kuuluisia päätöksiä. Jos jo etukäteen ajattelee, että en minä... eihän se ole mahdollista jne.. niin se ei ole sitten mkahdollista. Toki aina kaikissa tilanteissa tarvitaan tukea ja rohkaisua läheisiltä, yksin ei kukaan selviä.
Itseasiassa en itsekkään ihan nuori ole 39 v. Kiusaajana toimi yksi työkavereistani ja hänen sydänystävänsä, joka sattumoisin oli meidän yksikön päällikkö. Eli ei ihan helppo tilanne.
Kyllä aina on mahdollisuuksia jos asennetta vain piisaa. Kaikkea parasta sinulle ja kaikille muillekin kiusatuille.
Mulla pahin ohitse, sain potkut ja kiusaajat jatkavat nyt muiden kiusaamista, helpotus kun ei tarvitse sitä p....kaa enää sietää!
Etpä ole ilmeisestikään kovin pahassa "löylytyksessä" ollut, etkä tiedä mitä kaikkea lakia rikkonut työnantaja on valmis tekemään.
Ongelma on siinä, että en ole ollut vain työpaikkakiusattu vaan siihen on liittynyt työnantajan taholta laitonta toimintaa eli työnantaja on tehnyt niin sanotun rikoksen, jota sitten on lähdetty peittelemään. Työpaikkakiusaamista on käytetty siinä yhtenä keinona.
Alkuun jaksoin uskoa selviytyväni, mutta nyt kun aikaa on jo useampi vuosi kulunut ja yleinen asenne minua kohtaan muistuttaa jo lynkkausta, en ole enää kovinkaan toiveikas tulevaisuuteni suhteen.
Moniakin erilaisia keinoja olen kokeillut ja kaikki väylät saada apua, mutta vain tylyä kohtelua olen saanut osakseni.
Tilannettani on vielä lisäksi hankaloitettu entistä enemmän käyttämällä sekä ns "puskaradiota" että virallista tahoa levittämään aivan uskomattoman törkeitä valheita.
Kyllä se usko tulevaisuuteen on aika heikoilla tässä tilanteessa.
Kokemukseni mukaan ihmiset ovat todella sadistisia ja julmia tilaisuuden tullen.
Tuo on NIIN totta kuin vain vopi olla että puskaradio pauhaa ja juoruja keksitään ja levitellään. Ainakin sosiaali- ja terveystoimi on vähän suuremmassakin kaupungissa niin pieni piiri. Ensin kysytään että missäs paikoissa olet ollut aikaisemmin ja ei kestä kauaakaan kun riidanhaastaminen alkaa....
Menin uuteen työpaikkaan.
Kukaan ei tervehtinyt,ei pyydetty kahvitauoille, ei neuvottu töitä haukuttiin hitaaksi, paskaksi, ei edes puhuttu kuin tiuskimalla tai katsottiin murhaavasti, kehotettiin viiltelemään ranteet ym...
Olen yhä kehässä mutta itsetunto on rapana,en voi enää puhua änkyttämättä,en luota ihmisiin, terveys reistaa ja kädet tärisee..Kaitpa sitä on kohta noudatettava tuota kehoitusta..Mun luonteella ei haeta sairaslomaa.
olen puhelinmyyjä ja henk.koht elämän tragedioiden takia tilapäisesti tulokseni huononi ja pomo alkoi nalkuttaa sekä lyödä luuria korvaan. sain varoituksen kun lähden kesken päivää pois ripulin takia, joo ja unilääkkeet määrättiin, nyt niitä napsin.
Kyllä siinä menee yöunet ja alkaa tulla fyysiset oireet ,ei kannata jäädä semmoseen paikkaan koska työyhteisö on sairas ,jopa työtönnä oleminen on parempi vaihtoehto ja mitä sairaalle kiusaajalle voidaan tehä ,ei mitää sehän nauttii mollamisesta ja valehtelusta haukkumisesta. Kaikkiin asioihin ei auta se paljon mainostettu keskustelu kiusaajat on luonnevikasia ei ne ole tavallisia.
Jos työpaikalla on yksikin piru, niin se tekee koko työpaikan hengen täysin helvetilliseksi. Siis koko talo tarvitsee silloin puhdistuksen. Joukkohenki tekee kaltaisekseen.
tärkeintä! Etsi uusi työpaikka itsellesi, rekryjen kautta pääsee kokeilemaan uutta työpaikkaa ja voi valita jääkö vai ei, eikä menetä työttömyyskorvausta jos et pidäkkään työpaikan ilmapiiristä. Tsemppiä! On niitä terveitäkin työyhteisöjä.
fyysisiä oireita. Migreenini paheni, osin johtuen varmaan jatkuvasta niska-hartiajännityksestä ja siitä että purin öisin hampaita yhteen niin että posket oli riekaleina. Vatsa oireili pahasti, oli siis kipeä joka päivä. Olin lopulta niin hermostunut että säpsähtelin ja säikähtelin kaikkea. Yöunet meni. Tätä jatkui 2 vuotta, kunnes otin lopputilin. Seuraava työpaikka ei ollut parempi, mutta osasin pitää paremmin jo varani ja vältyin pahimmalta. Tai sitten en enää vaan piitannut. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Minulla kiusaaja oli esimieheni, mikä varmaankin on pahin mahdollinen yhdistelmä. Esimiehellä on valtaa ja kun hän kertoo asiansa omalla tavallaan muulle johtajistolle, niin eihän työntekijälle jää kuin syyllisen rooli.
Olen avoin, pyrin oikeudenmukaisuuteen ja pidän oikeuksistani kiinni. Kiusaamiseni alkoi, kun kieltäydyin ylitöistä. Oli viikonloppuna muita menoja ja eräitä töitä ei sitten minun takiani saatu ajoissa valmiiksi. Esimieheni ei osannut tehdä töitäni eikä osannut ennakoida/organisoida aikataulua oikein. Syy oli siis minun ja hänen epäonnistumisensa aiheutti tapahtumaketjun, joka paheni kuukausi kuukaudelta. Lopulta minut savustettiin ulos, tosin hain apua liitosta ja sain lakimiehen avukseni. Yritys joutui maksamaan sievoiset summat ja siitäkös tämä esimies onkin katkera. Edelleenkin hän kiusaa minua kun haen uutta työpaikkaa. Kun hakeva yritys soittaa kysyäkseen työsuhteestani, hän puhuu negatiivista jne. Asian tiedän, koska hänelle on tehty testisoitto tuttavani yrityksen kautta. Itse puhun haastatteluissa aina positiivisesti ko. yrityksestä, mutta ihmettelen suuresti, että tämä henkilö jaksaa vuosienkin jälkeen vielä hankaloittaa elämääni.
Se testisoitto pitäisi nauhoittaa oikeustupaan. Kysyjäksi voi olla kuka tahainsa, joka kysyy entistä työntekijää. Ja nuo vastaan sanotut sanat on sitten nauhalla.