Päästäisköhän me kunniavieraiksi, kun aihe kerran on kovin suosittu ollut täällä meidänkin keskuudessamme:)
http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=8070
Mun viimeinen teatterivierailu oli 2003.
Siitä on jo ikuisuus aikaa...
Tarvis varmaan joskus taas mennä, jos tulee joku hyvä esitys ohjelmistoon.
http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=8070
Mun viimeinen teatterivierailu oli 2003.
Siitä on jo ikuisuus aikaa...
Tarvis varmaan joskus taas mennä, jos tulee joku hyvä esitys ohjelmistoon.
Vastaukset 33
Vanhimmat
2-näytöksinen draama rekkaturisijoista, oli sykähdyttävä elämys. Ingmar Bergmankin olisi ollut siitä haltioissaan varsinkin seurattuaan aikansa muuta tarjontaa tässä teatterissa....
ja sekin oli työpaikan akkojen vouhkausta.
Näytelmä oli niin paska, että jäätiin väliajalla selkeästi ravintolan puolelle. Toinen puoliaika sujui huomattavasti rattoisammin.
oon ollu Viirua ja Pesosta kattomassa. Kaunotar ja Hirviö olis tarkotus mennä talven mittaan katsomaan. Ei toi tuntematonkaan kyllä huonolta kuulosta.
tunnustaa, et tuo Tuntematon sotilas ei kovinkaan lähellä mun sydäntä varmaan olis.
Nuo lasten jutut varmaan meniskin sellasena kevyenä viihteenä eli niihin suuntaisin mielummin.
vuoden vaihteessa kävin edellisen kerran.
Ei hirveetä hinkua ole mennä kattomaan. Pitäs olla tosi hyvä näytelmä että kiinnostas, joku musikaali vaikka
80-luvulla koulun kanssa, en muista. Ei mulla mitään periaatteellisia syitä ole olla sinne menemättä, ei ole vaan tullut mentyä, kun ei kiinnosta.
kävin katsomassa Nelostien. Ja sitä edellinen kerta oli edellisellä vuosituhannella, Kauppamatkustajan kuolema.
Tykkään teatterista, ja kävisin useammin, jos ei tarvitsisi yksin käydä... Nyt yksi mun teatterista tykkäävä kaverini on onneksi muuttanut takaisin Suomeen, joten asiaan tullee muutos.
22. joulukuuta ollaan tyttöjen kanssa menossa balettiin katsomaan Pähkinänsärkijää, ihanaa! :) Ja on mun eka kerta OIKEASSA baletissa.
koskaan ollut kyllä baletissa. Mä en oo ihan varma, oisko se ihan mun juttu, mutta kyllä nyt sivistyksen kannalta varmaan sekin olisi ainakin kerran koettava.
Teatterissa tykkään olla. Ihan sama, vaikka näytelmä olisi huonokin, mutta parasta on se tunnelma siellä.
Pähkinänsärkijä *pitelee palleista kiinni ja irvistää naamalla*
Toi, mä edelleen harjoittelen tota nettitoimimista. Must tuntuu, et mä alan päästä siinä pikkuhiljaa jyvälle?
Jatketaan harjoituksia.
Se on muuten oikeasti "Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas"...
Mulle tuli elinikäisiä traumoja lapsena ns. osallistuvasta teatterista. Jostain helv. syystä ne aina poimi mut...
Mäkin muistan "päässeeni" sinne lavalle joskus kouluaikoina. Musta se oli kivaa :)
Tais olla vuonna 2001 tai 2002 kun kävin katsomassa poikkitaiteellisen teatteriesityksen kun kaverini mut sinne puoliväkisin raahasi. No se olikin aivan jumalattoman hieno esitys Choderlos de Laclosin Vaarallisista suhteista. Valmont oli aivan ihana sukkanauhoissaan.
jotain vuosi-2vuotta sitten. haluisin mennä taas joskus piakkoin :)
tarkalleen vuosi sitten. Työpaikka kustansi. Käytiin kattomassa jotain paikallisten väsäämää huumoripaukkua. Vitsit ties sanasta sanaan jo etukäteen. Kertaakaan ei naurattanut. Mun työpaikan porukat tuli paikalle verkkareissa, kun muut vieraat oli puvut päällä. Helvetti mua hävetti esiintyä niitten seurassa.
Oletpas sinä konservatiivinen. Ennen muinoin teatterissa käytiin näyttäytymässä ja katsomassa muita näyttäytyjiä. Näyttelijöillä ei ollut sen suurempaa merkitystä kuin hupailla näyttämöllä. Teatterikiikarit oli kätevät välineet muiden katsojien katsomiseen. Nykypäivänä voitaisiin jo pikkuhiljaa unohtaa katsojien ja heidän vaatteiden kyttääminen ja keskittyä teatterin antamaan taiteelliseen elämykseen.
Vai oliko sanomasi sarkasmia jota en ymmärtänyt? ;)
aika tarkka pukeutumisen suhteen, joten tässä ei ollut mitään sarkasmiin viittaavaa.
Jatkat siis perinnettä: Ihan sama mitä näyttämöllä tapahtuu kunhan vaatteet ovat hienot?
näkeväni taidetta, joka vaikuttaa minuun positiivisesti. Valitettavasti kun on itsekin ollut käsikirjoittajana, sitä näkee vaan niitä vikoja, eikä oikein mikään enää päräytä.
Niin onhan se ikävää kun muun seurueen vaatteita pitää hävetä sen lisäksi ettei saa nautinnollista taiteellista elämystä esityksestä. Voihan sitä ajatella positiivisesti että olisin tuonkin tehnyt paremmin.
Viime kesänä olin katsomassa Suomenlinnan kesäteatterissa Tuntematonta sotilasta. Näyttää olevan suosittu aihe, kun on taas tapetilla teatteriversiona.
Jep, ja Viiviä ja Wagneria pitäisi mennä katsomaan, jos sinne tälläkään kertaa saisi lippuja.
teatterikäynnit täysin. En edes muista milloin viimeksi... taisi olla 90-luvulla.
juuri ennen sairikselle jäätyäni luotsasin 28 tenavaa teatteriin. Muuten ei ole tullut oltua, kuin just työn puolesta ja paitsi 1994 ja 1995 vuonna teatteripuvustajan ominaisuudessa, kun tein artesaaniopintojani. (Siitä vaihdoin alaa sit kokonaan) :))
Aattelin ensin,etten edes viitti vastata mutta pakkohan se on :D
Siis en ole teattereissa käyny lainkaan..eiku oltasko yläasteella käyty mutta en siis vapaaehtoisesti. Ainut mikä kiinnostais olis joku hyvä ja menevä musikaali.
notta ristus
...olen käynyt teatterissa/baletissa/oopperassa ehkä noin 15 kertaa. Pähkinänsärkijä on muuten todella hyvä, olen nähnyt sen kolmesti! Oopperoissa ei ole Mozartin voittanutta, joten kannattaa aloittaa taikahuilusta, se on aivan ihana!
olla kulttuuri ihmisiä.
Pääsenpäs brassailemaan, kävin eilen ryhmäteatterissa , Saatana saapuu Moskovaan näytelmän katsomassa :). Sitä ennen olikin ~10v tauko. Varasin tuohon tuntemattomaankin liput jo valmiiksi. Iski innostus nyt, kun nyt kerrankin on mielenkiintoisia esityksiä lähistöllä.
katsomaan Linjat Kuumina. Olin kk sitten ja oli todella hauska.
Saatana saapuu Moskovaan, nimittäin?
Kirja on parhaillaan työn alla.
on ehdoton ykköskeikka teatterissa joku 3 vuotta sitten. Ihan mahtava oli, ja jannut soitti ja lauloi suht pelottavan hyvin koko kolmituntisen.
Muuten olisko Jäniksen vuosi ja Suomen hevonen tuossa vuoden sisällä tullu nähtyä. Eipä ihmeemmin jääneet mieleen pyörimään.
Marilynin taisin viimeksi nähdä, Siikander pääosassa. Aikanaan tuli töitten puolesta oltua niin paljon teatterissa että ei hirveän usein tule käytyä.
Appiukontapaiseni laittaa yleensä joulupakettiin teatteriliput koko klaanille ja sit mennään porukalla.
Vaikka se nyt periaatteessa on yks lysti mitkä ryntyt itsekullakin on päällä, niin mun mielestä on kyllä kiva tapa laittaa vähän paremmat päälle. Kun niitä juhlavampia vaatteita kerran on, niin miks niitä ei käyttäisi? Ei asia jos niitä ei ole, ei niitä nyt teatterin takia tarvitse hankkia...
En oma-aloitteisesti, mutta ei minua sinne väkisinkään raahattu. Ohjelmistossa oli sellainen puolihulvaton komedia. Ei mikään erityinen taidenautinto, mutta kyllä sen katsoa jaksoi.
Sitä edellinen kerta oli pari vuotta sitten Belfastissa. Käytiin ihan uteliaisuuttamme katsomassa modernisoitu versio Hamletista. Puolet esityksestä jäi ymmärryksen ulkopuolelle ja pääosan esittäjä lennätti katsomoon sylkeä ja hikeä. Sattui - perhana - paikkani olemaan vielä eturivissä. Oli niin syvällinen kokemus, että siitä piti mennä pubiin toipumaan.