minulla on ongelma; olen seurustellut yhden jätkän kanssa kohta vuoden. hänen tunteensa vaikuttavat samalta kuin suhteemme alussa, mutta minulle hän vain on hyvä ystävä. en uskalla jättää häntä, sillä viimeksi kun hänet jätettiin, hän uhkaili tappaa itsensä ja kerran olikin jo hypätä sillalta kohisevaan koskeen, ennen kuin hänen kaverinsa saapuivat väliin.. pelottaa, että hän tekee sen saman uudelleen, eikä kukaan ehdi estää häntä.
asiaa ei kyllä yhtään helpota se, että samalla luokalla on erittäin hyvännäköinen poika, ja tämä tietää poikaystävästäni ja kaiken lisäksi siitä, että minä pidän hänestä, ellen jopa rakasta.. olemme puhuneet asioista, hänen tunteensa ovat melko samanlaiset, ja hän saa minut hyvälle tuulelle ja piristää minua parhaansa mukaan (isäni kuoli noin 2kk sitten)..
mitä minun pitäisi tehdä? en halua pettää poikaystävääni.. pyydän, AUTTAKAA! sydäntä on raastanut jo monta kuukautta tämän ongelman kanssa.. en saa unta, en saa syötyä ja stressi painaa.. (olen 17 vuotias)
asiaa ei kyllä yhtään helpota se, että samalla luokalla on erittäin hyvännäköinen poika, ja tämä tietää poikaystävästäni ja kaiken lisäksi siitä, että minä pidän hänestä, ellen jopa rakasta.. olemme puhuneet asioista, hänen tunteensa ovat melko samanlaiset, ja hän saa minut hyvälle tuulelle ja piristää minua parhaansa mukaan (isäni kuoli noin 2kk sitten)..
mitä minun pitäisi tehdä? en halua pettää poikaystävääni.. pyydän, AUTTAKAA! sydäntä on raastanut jo monta kuukautta tämän ongelman kanssa.. en saa unta, en saa syötyä ja stressi painaa.. (olen 17 vuotias)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos sulla on sellaiset fiilikset, että et enää rakasta ja halua olla poikaystäväsi kanssa, eihän siihen silloin paljon fiksuja vaihtoehtoja enää jää? Ethän sä voi säälistä olla jonkun kanssa. Eihän se ole reilua sitä toistakaan kohtaan, kyllä hänkin ansaitsee ihmisen, joka haluaa aidosti olla hänen kanssaan, vaikka kyllähän ero aina kirpasee ja vetää itsetunnon matalaksi... :/ Lopulta toi kundi on itse vastuussa omista teoistaan, ethän sä voi uhrata omaa elämääs siihen, että pelkäät mitä se itselleen tekee. Tai voit toki uhrata, mutta onko sekään paras ratkaisu loppujen lopuksi..?
Mulla samanlainen ongelma, mutta joulukuussa tulee vuosi kihlauksesta.
ruvennu tuntumaan että liian nuorena. ehkä olisi kannattanut kuunnella vanhempia, oli ne sittenkin viisaampii.
En halua loukata enkä satuttaa.
Pelottaa tulevaisuus, kuinka pystyn elää ilman häntä? Päässä pyörinyt jo pitkään tää.. en tiiä mitä tehdä.
toisaalta tahtoisin jatkaa ja edes kattoa mihin tää etenee. Rakastan häntä kyllä, mutta en tiedä onko tämä oikeanlaista rakkautta. Ehkä hän ei tappaisi itseään mutta.. tiedän että olisi vaikeaa nähdä hänet toisen naisen kanssa ja muutenkin.
reilusti kertoa rauhallisena hetkenä, että se on loppu nyt. V mäistä on se että tyttökaveri styylaa kahden tyypin kanssa yhtäaikaa.
Mun tyttökaveri jätti mut 17 - vuotiaana ja kun hän huomasi että toinen tyttö nappasi minut, niin alkoi itkemään joka välitunti lukion pihalla kaevereilleen ja minä katsoin tuota menoa kolmisen kuukautta vierestä.
Yksi päivä mentiin samaa matkaa koulusta ja hän sanoi, ettei halua elää enää. Leikin ritaria ja jätin silloisen tyttökaverini ja aloin uudestaan styylaamaan exän kanssa.
Pari vuotta meni ja kun päädyin toiselle paikkakunalle opiskelemaan, niin kihlattuni ihastui kurssikaveriinsa, jätti minut ja on nyt naimisissa kurssikaverinsa kanssa.
Eli ei kannata venkoilla asioiden kanssa, mitkä tulee kuitenkin eteen.
Vaikeita valintoja välttelemällä et tule itse onnelliseksi eikä poikaystäväsi tule terveeksi.
Itsemurha on jokaisen henkilökohtainen valinta ja vastuu. Vastuu pojan kohdalla on hänellä itsellään ja tietenkin alaikäisenä olleessan hänen vanhemmilla ylipäätänsä oli sitten mistä tahansa kyse. SINUN vastuulla ei ole mitään muuta kun oma elämäsi ja päätökset.
Eli jos et ole onnellinen sen pojun kanssa, jätät hänet. Sivussa pettämällä saat "tiedät kyllä minkä" maineen itsellesi (jos sellaista olet miettinyt).
Kun sillä pojulla näyttää kavereita olevan, niin ehkä voit vihjaista että aiot sanoa itsesi irti siitä pojasta... voivat sitten pitää sitä silmällä tai eivät. Jokatapauksessa se poikaystäväsi on vastuussa omista teoistaan.
Useinmiten uhkaileva ihmiminen vain uhkailee. Heikot ihmiset eivät monesti osaa tehdä niitä vaikeita ja vaativia valintoja mitä uhkaukset edellyttävät. Tämä on tietenkin yleistys, ei mikään takuu.
Voit myös etsiä jonkun ammattilaisen (varmaan koulun kautta järjestyy) jonka kanssa juttelet näitä asioita. Jo pelkästään isän kuolema on enemmän kuin pätevä syy tähän.
Syödä ja nukkua kannattaa vaikka väkisin jos vaan mitenkään voi, väsynyt ja aliravittu ihminen ei käytännössä selviä mistään "ehjänä" - ennen pitkään alkaa myös olemattomista asioista stressaaminen jos ei lopeta ajoissa. Nyt sinulla on vielä oikeita ongelmia, kohta sinä näet piruja seinillä jokaisen asian yhteydessä.
Se on vain legendaa, ettei uhkailija tee itselleen mitään!
Toinen ihminen ei ole vastuussa toisen elämästä, mutta uhkaukset pitää ottaa todesta.
Sellaisesta suhteesta ei tule kuin harmia, jos itsemurhalla uhkaillaan aina kun tahtoaan ei saa toteutetuksi.
ettei uhkailuja toteuteta mutta jotkut toteuttaa uhkailunsa ja toinen kun jättää niin kyllä ne ajatukset vaihtelee laidasta laitaan.Tavallaan se ei kuulu sulle koska hän ite tekee elämässään päätökset mutta jos kerrot jättäväsi hänet niin älä kuitenkaan kerro sitä niin ettet pelästytä koska silloin hän voi järkyttyä.Ja jos tahdot eronkin jälkeen jatkaa ystävänä hänen kanssaan niin kerro se jos se vähän auttais tilannetta.En kyllä heti suosittele et kerrot tän kouluun koska hän joutuu siinä ikävään tilanteeseen eikä ne siellä kunnolla auta.Sun täytyy myös selvitä isäsi kuolemasta ja otan osaa!Yritä jaksaa!