Erosta jo muutama vuosi. Exällä uusi kumppani, liikkuvainen ja rahakas elämä, kahden lapsemme elämästä on etääntynyt omasta halustaan.Itse näännyn kaiken alle ja tunnen arvottomuutta. Kaikki tuntuu epäreilulta ja en voi mitään katkeruudelle ja pienelle kateudellekkin.Mistä valoa tunnelin päähän?
AHISTAA!
klonkku vaan
41178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
omasta elämästäni ja odotan kanssa missä valo viipyy.
Tuntuu että ex.llä menee hyvin ja kadehdinkin,miten tästä montusta nousis.
Lisäksi lasten kaiken jälkeen kuitenkin tuntema lojaalius ja rakkaus exää kohtaan tuntuu myös väärältä. Miksi tässä koittaa jouluakaan tehdä kun ei tätä kukaan arvosta eikä anna arvoa ja maksaakin ihan helkutisti. Kaikki rahat menee mulla aina vaan lapsiin. Hirveetä löytää itsestään näin 'alhaisia' tunteita, mutta hyvältä tuntuu sanoa ne tunteet nyt ääneen.
vuoristorataa on elämä eron jälkeen mutta ihme kyllä että kun aikaa kuluu,löytyy hyviä asioita koko ajan lisää.
Jopa tavallinen arki on mukavaa eikä koko ajan etsi elämyksiä,unohduksia sun muuta.
Ihminen kestää kyllä yllättävän hyvin ja se on hyvä.
Eron jälkeen on hyväkin olla yksin sillä seuraavassa suhteessa ei ainakaan ole läheisriippuvainen vaan osaa arvostaa toista ja tietää että itsekkin on tärkeä ihminen,sekin että mikään ei ole pakko.
Kaikille jaksamista ja kyllä se valo vielä tulee elämään.
Myös ahdistaa. Hienoa että joku voi vielä vuosien jälkeen olla noin rehellinen tunteistaan.
Itsekin pettyneenä koen vähän samanlaisia tunteita seuratessani lapsien (murkkuja) tunteita
isäänsä kohtaan, vaikka on lupauksiansa pettänyt kerta toisensa jälkeen ja menee uuden rakkautensa
kanssa jo valovuosien päässä. Eroilmoituksesta/rakastumisilmoituksesta koko perheelle vasta nelisen kuukautta.
Mutta jotenkin on eteenpäin mentävä vaikka ikääkin alkaa jo olla. Voimia kaikille.