Mistä se johtuu että lähes jokainen nainen rakastuu ja takertuu todella kovaa kiinni mieheen jos tämä on kylmä ja etäinen, päinvastoin taas jos mies osoittaa tunteita ja läheisyyttä niin se taas karkoittaa naisen?
Olen nyt muutaman kerran näitä molempia variaatioita kokenut ja tuo näyttää olevan todella yleistä ellei jokaisen naisen kohdalla. Onko se joku juttu että mies ei ole mies jos hän ei ole kylmä ja nössö jos osoittaa tunteita ja empatiaa? Tämä on siitä todella typerä juttu että kun minä rakastun niin olen todella intohimoinen, naiseni on minulle kaikki kaikessa mutta se karkoittaa naisen sitten aika nopeasti mutta jos vaan kokeilen seurustelua enkä aidosti ole rakastunut niin olen aika kylmä ja etäinen, en osoita kiinnostusta jne. ja silloin noita naisia on ihan kiusaksi asti roikkumassa perässä, mustasukkaisina, avautumassa ja haluaa olla kanssani.
Tässä ei ole mitään järkeä koska naiset valittaa aina siitä miten mies on kylmä, etäinen jne mutta on juuri ne ominaisuudet mitä nainen haluaa mieheltään.
Olen nyt muutaman kerran näitä molempia variaatioita kokenut ja tuo näyttää olevan todella yleistä ellei jokaisen naisen kohdalla. Onko se joku juttu että mies ei ole mies jos hän ei ole kylmä ja nössö jos osoittaa tunteita ja empatiaa? Tämä on siitä todella typerä juttu että kun minä rakastun niin olen todella intohimoinen, naiseni on minulle kaikki kaikessa mutta se karkoittaa naisen sitten aika nopeasti mutta jos vaan kokeilen seurustelua enkä aidosti ole rakastunut niin olen aika kylmä ja etäinen, en osoita kiinnostusta jne. ja silloin noita naisia on ihan kiusaksi asti roikkumassa perässä, mustasukkaisina, avautumassa ja haluaa olla kanssani.
Tässä ei ole mitään järkeä koska naiset valittaa aina siitä miten mies on kylmä, etäinen jne mutta on juuri ne ominaisuudet mitä nainen haluaa mieheltään.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Aina ei voi nainen valita, kuinka mies tulee käyttäytymään, kun on mieheen rakastunut. "Takertuminen" on sitä, että haluaa olla tekemisissä kyseisen hlön kanssa, mutta jos mies ei kerro tunteistaan, niin naisen on vain tyydyttävä siihen, ja toivottava parasta... kunnes ehkä on sitten pakko viimein päästää irti, jos sitä vastakaikua ei ala tulla...
Itse olen tässä tilanteessa juuri nyt. Mietin, että kuinka pitkään jaksan elää epätietoisuudessa. Seurustelimme lyhyen aikaa, mutta pidimme taukoa, eikä rakkaus osaltani ole kadonnut. Kuitenkin mies on viileä, eikä päästä lähelleen, mutta haluaa silti olla tekemisissä... Mitä tämä sinun mielestäsi tarkoittaa? Pelkkiä ystäviä? Olen koettanut saada hänet avautumaan kertomalla omista tunteista, mutta ei -hän on viileä, ja tottakai se aiheuttaa kysymyksiä -onko hänellä joku toinen mielessä, yms.
Jos mies osoittaa tunteitaan, ja tunne on molemminpuolinen, niin ei sen pitäisi ketään minnekään karkoittaa.
Mies ei rakasta sinua. Viihtyy kanssasi, mutta ei tunne intohimoa sinua kohtaan. Katselee kehittyykö tilanne johonkin suuntaan.
Ok., rakkaudesta en menisi sanomaan suuntaan tai toiseen, mutta tuosta varmasti olet oikeassa, että miettii, kehittyisikö tilanne... kävi tuossa taas... oli kuin kotonaan, ja tuli hyvä olo. :) Ja tulee huomennakin... kyläilemään. :) Jesh!
Voi olla ettei teidän jutusta seuraa mitään hyvää, mutta toivotaan kuitenkin parasta :)
Kokemuksen rintaäänellä sanoisin, että olisi hyvä olla yleistämättä asioita, joista ei varsinkaan ole perillä. Vai tunnetko sinä meidät?
"Itse olen tässä tilanteessa juuri nyt. Mietin, että kuinka pitkään jaksan elää epätietoisuudessa. Seurustelimme lyhyen aikaa, mutta pidimme taukoa, eikä rakkaus osaltani ole kadonnut. Kuitenkin mies on viileä, eikä päästä lähelleen, mutta haluaa silti olla tekemisissä... Mitä tämä sinun mielestäsi tarkoittaa? Pelkkiä ystäviä? Olen koettanut saada hänet avautumaan kertomalla omista tunteista, mutta ei -hän on viileä, ja tottakai se aiheuttaa kysymyksiä -onko hänellä joku toinen mielessä, yms."
Voin sanoa olleeni miehenä juuri tuollaisessa tilanteessa juuri tuona miehenä. Ei kannata rakennella haavemaailmoja tuollaisen varaan koska vain mies itse tietää mitä tuntee sinua kohtaan. Sinun ei kannata väittää minun yleistävän jos kerron yhden realistisen vaihtoehdon.
Ihan itse päätän kyllä siitä, mitä rakentelen, ja kenen kanssa. Ehkä en nyt kuitenkaan sinun kanssa ole tekemisissä tässä.
Kenenkään toisen suhdetta ei tule tuomita (se oli se sun realistinen vaihtoehto), vaikka kuinka mieli tekisi. Se on kahden kauppa. Kiitos avusta.
Aina "kannattaa" yrittää, ja ottaa selville toisen tunteet, jos on varma omista tunteistaan...
on naisille jonkinlainen haaste.
No ei varmaan sinänsä KYLMÄ mies ole haaste, jos ei hänestä muuta puolta löydy. Kuka haluaisi elää tunteettoman kanssa??
Minusta on parempi jos mies ei ole koko ajan "liian lähellä", vaan antaa minun tulla luokseen. Sitten taas jos mies ei ole ollenkaan läheinen, eikä hänen kanssaan myöskään pysty puhumaan mistään, niin sillä kohtaa syntyy ongelma! Eli en minä ainakaan halua että mies takertuu minuun, vaan haluan että minä voin halutessani ja tarvittaessa tarrautua häneen.... Miehestä pitää saada turvaa, ja "tarrautujamies" taasen saattaa hyvinkin olla oikea arkajalka jossakin tilanteessa.
Että tällaista ajattellaan tässä päässä....
No tuo oli nyt kyllä ihan kuin minun elämästä repästy kommentti tuo alotus... sillä erotuksella että minä olen se nainen joka ei halua päästää irti ja joka rakastaa.
Enkä saa selvää että mitä v**tua se mies oikein haluaa...joinain päivinä on niin kiinnostunut ja vaikuttaa ihastuneelta ja sitten taas ei kiinnosta yhtään. Alkaa pää hajota pikkuhiljaa.
Eikä kyllä VARMASTI ole niin että kylmä mies kiinnostais minua enemmän, ottaisin mielihyvin vastaan kaiken lämmön jos sitä vain sattuis tulemaan sieltä suunnalta.
Niin, pää hajoaa, ja sydänparka riutuu...
Lähdetäänkö yhdessä "höykkyyttämään" vähän näitä naisten rääkkääjiä? :D
niin naiset eivät ainakaan kiistä ilmiötä, päinvastoin. Se mikä minua ottaa päähän on juuri se yleinen valitus siitä että mies ei näytä tunteitaan, mutta sitten kun näyttää, niin nainen kaikkoaa...
Ja vielä sen verran että sitä tunteiden näyttämistä halutaan aina juuri siltä "kylmältä" tyypiltä.
Naiset tosiaan taitavat olla melko masokisteja, eipähän ole minulta pois.
Sosiaalista taitoa tuo vaatii. Eli sitä pelimiestaitoa. Tunne- ja tilanneälyä.
Täytyy tietää, osata lukea toisen käytöksestä ja puheista missä mennään. Varmasti pinkaisen karkuun, jos joku tuttu alkaa lässyttämään pehmoisia ja kertomaan ihastuksestaan minuun. Miksi se niin tekee? Odottaako se minun olevan siihen lääpällään kun olemme jutelleet ja nauraneet yhdessä? Vai ajatteleeko se, että minä nyt sitten alkaisin sitä rakastaa, vaikken taatusti ole sellaisia viitteitä antanut?
Minulle ei tulisi mieleenikään alkaa puhumaan pehmoisia puolituntemattomalle miehelle. Eikä sitä tutustumista tapahdu parissa kuukaudessa. Kyllä siinä vaiheessa vasta tutustutaan ja otetaan selvää mikä toinen on. Ja karistetaan sitä omaa väärää mielikuvaa siitä muka unelmamiehestä, jota ei siis ole oikeasti olemassakaan. Onko sitä sitten "tosissaan" toisen kanssa vai ei? Sitäkään ei voi vielä tietää, sen tietää sitten kun toiseen on tutustunut paremmin.
Onhan niitä muitakin keinoja näyttää olevansa kiinnostunut. Sellaisia, jotka eivät aiheuta ahdistusreaktiota. Mitä ne sitten ovat, riippuvat henkilöistä ja tilanteista.
Tunteista puhuminen voi olla muuten helvetin itsekästä. Oletkos ajatellut sitä? Joskus tapasin miehen, joka kertoi olevansa tunteikas... Joo-o. Se tunteikkuus rajoittui vain suunnattomaan vihaan kaikkea ja kaikkia kohtaan. Ja itserakkauteen, itsensä yli kaikkien muiden korottavaksi. "Positiivinen" tunteellisuus kohdistui siis itsensä kehumiseen, ja siihen että joku muu oli sitä joskus kehunut.
Kaikki ajallaan. Se tunteista puhuminenkin.
Myönnän omalta kohdaltani, mutten osaa vastata. Muuttaisin asian jos voisin!
Mutta tosiaan, jos ihastun ja kohde alkaa olla myötämielinen tunteille, niin kiinnostukseni saattaa nopeasti lopahtaa. Sitten jos mies alkaakin käyttäytyä siten ettei häntä kiinnosta, niin olen taas myyty.
"Onko se joku juttu että mies ei ole mies jos hän ei ole kylmä ja nössö jos osoittaa tunteita ja empatiaa?"
Tästä ei minun kohdallani varmastikaan ole kyse.
Olen ajatellut että en varmaan halua/uskalla seurustella enää (huonohkoja kokemuksia), koska tavallaanhan mä juoksen karkuun. Kuitenkin tykkään ihastumisen tunteesta, ja haluan olla jossain tekemisissä miesten kanssa. Mieluummin hakeudunkin sellaiseen seuraan jossa seurustelutoiveiden esiintymisestä ei ole pelkoa, ja toivon että homma jää sutina-asteelle. Paitsi etten kyllä varmaan käyttäydy siten. Myönnän myös eräänlaisen huomiohuoruuden.
Onhan tää ihan typerää, mutta minkäs teet. Neuvoja otan vastaan jos joku tajusi jotain.
Ei tähän naisten vastauksia tarvita, kyllä sen "mieskin tietää"
Ensinnäkin rakastunut mies ei muistuta ns. normaalia miestä. Pilvessä oleva neitimäinen mieheltä ulkoisesti näyttävä otus on lähempänä totuutta kun sana "mies" :-)
Ihastuminen / Rakastuminen on myös usein naiselle sellainen seikkailu (tai sen täytyy olla). Parisuhdeasiat on naiselle niin aikaavievä "harrastusasia", että liian helppo on liian helppo. Kuvittele vaikka että jos olet innokas autonharrastelija, niin kuinka innostus läsähtää jos ainoa asia minkä saat ja voit tehdä autolle on renkaiden vaihto ja tankkaaminen. Tuntisiko onnistuneeksi itsesi ja voisit "pätevänä" jutella lajitovereillesi?
Näistä asioista johtuen on äärimmäisen tärkeää että mies ei ole liian helppo, eli nainen saa taitojaan vastaavan harrastuksen itselleen ja rakstuneena se "pilvessä elävä neitikin" käy miehestä kun nainen on omista täpinöistään ihan sekaisin.
Itse etsin moelmminpuolista kiinnostusta, en haastetta :D etsin imperfektissä, löysin omani :D
***
Jos minun kohteeni on kylmä ja tunteeton (asia selviää noin kuukauden tapaamisella) niin tämä nainen ottaa jalat alleen ja siirtyy seuraavaan. Joskut miehet todellakin luulevat, että tunteettomuus on se tehokeino, ehkä pätee heikon itsetunnon omaavaan naiseen. Onneksi vapaita miehiä riittää yllinkyllin maailmalla :)
Veikkaan myös, että naisten huono itsetunto vaikuttaa siihen, että jää helpommin kylmään ja tunteettomaan mieheen kiinni. Noin kuukauden sisällä tapahtuneiden tapaamisien myötä asia itsellenikin selvisi ja eikun jalat alle. Empatia ja aito välittäminen ovat avainjuttuja parisuhtessa, alusta asti.
Miksi luulet miesten luulevan tunteettomuuden olevan tehokeino? Ehkä he eivät vain ole niin kiinnostuneita sinusta..?
exästä. En ole onnistunut löytämään (mutta en ole sitä hakemalla hakenutkaan) sellaista, joka olisi myös minusta kiinnostunut, saan aina nenilleni. Olihan joku minusta ehkä kiinnostunut, mutta kukaan ei sitä ole sanonut minulle, enkä ole siitä välittänyt.
Teimpä aiheesta ja väitteestäsi pikagallupin 35 - 50 vuotiaiden naisten kohdalla ja heidän kohdallaan väitteesei on puppua, myös itseni kohdalla. En todellakaan kaipaa etäistä tai kylmää miestä, sehän on aivan naurettavaa!
Ehkä joku nuori nainen/ mies pitää kissa-hiiri leikistä mutta usein vain sen jännityksen takia; on ihan sama kuka tai ketkä ovat leikissä mukana.
Jos nainen haluaa olla etäisen ja kylmän miehen kanssa, olettaisin, että kysessää on heikko itsetunto ja oman minän aliarviointi ajateuksella, en ansaitse rakkautta ja minusta välittvää miestä. Niin ja voivathäön ne tuntemasi naiset olla myös masokisteja.
aattelin pitkästä aikaa vastaa kun on mullekin ajankohtainen aihe. oot oikeessa kyllä siinä, että monet naiset haluaa 'kylmän miehen'. tai eivät ehkä tietosesti, mutta alitajuisesti. itse kuuluin tohon porukkaan joskus aiemmin, kunnes ymmärsin ettei sillä saavuta kuin pahan mielen.
pari kuukautta takaperin tapasin kundin, joka ens alkuun oli oikein mukava ja synkkasi hyvin, mutta sitten alkoi kylmistely. kerran viestittelin ja en saanut oikein mitään kunnollista vastausta, joten jätin asian siihen. kundi ei tervehdi edes nykyään ja on muutenkin todella kylmäkiskoinen mut nähdessään. päätin tuolloin että nyt saa riittää ja riittikin. paljon parempi olo kun jättää tommoset ihmiset omaan arvoonsa.
mikä saa naiset sitten ihastumaan näihin kylmiin miehiin? varmaankin se, että naisilla on joku tarve saada mies ihastumaan itseensä, tai muuttaa miestä jollain tavalla. useimmiten ihminen ei kuitenkaan muutu ja jos muuttuu, niin se lähtee omasta tahdosta, ei toisen pakottamana.
mikään ei oiskaan niin ihanaa kun vois tavata miehen joka ois sunlainen. näitä kylmiä heppuja olen tavannut lähiaikoina taas, ja jatkanut matkaani. onhan se turhauttavaa ja ikävää, mutta uskon että joskus vielä osuu munkin kohdalle oikea tyyppi, joka osaa näyttää tunteensa.
"mikä saa naiset sitten ihastumaan näihin kylmiin miehiin? varmaankin se, että naisilla on joku tarve saada mies ihastumaan itseensä, tai muuttaa miestä jollain tavalla."
Tuo miehen muuttaminen voi pitää paikkansa. Tapailtiin, oikeastaan seurusteltiinkin yhden naisen kanssa jolla oli enemmän tunteita minua kohtaan kuin minulla tätä naista kohtaan. Oltiin tavallaan sillä asenteella että katsotaan mitä tästä kehittyy. Pari kertaa suhde oli katkollakin kun nainen väsyi tilanteeseen ja haki huomiota toisilta miehiltä. En tiedä yrittikö tehdä mustasukkaiseksi vai mitä. Monet kerrat selviteltiin tilannetta ja monet kerrat nainen sanoi että minun tulisi muuttua joksikin, mitä en ole. Tehdä aika radikaalejakin muutoksia. En ollut valmis muutoksiin ja lopulta erottiin yhteisymmärryksessä. Nainen on kuulemma vieläkin rakastunut minuun.
...mutta jos jotain olen ihmisistä oppinut, niin sen, ettei kenelläkään koskaan ole täysin realistista kuvaa itsestään. Eli eihän tuollainen naisia karkoita, kyllä se on jokin muu syy. Harva erotessa kertoo suoraan mikä toisessa ärsyttää, vaan yrittää olla loukkaamatta liikaa!
Tosin kyse voi olla siitä, että nainen haluaa olla ainutlaatuinen miehen silmissä, sinä kirjoituksestasi päätellen kohtelet noin kaikkia naisia. Kylmemmän miehen kanssa nainen voi elätellä toivetta, että ehkä juuri minä olen tarpeeksi erityinen, että tämä mies välittää minusta.
Lueskelin noita vastauksia läpi ja kyllä tuo näyttäisi joillain olevan juuri niinkuin ajattelin.
Omalla kohdallani olen ymmärtänyt että en tule kokemaan sitä aitoa tulista rakkautta ellei nainen ole semmoinen joka vie multa heti ensimmäisellä näkemisellä jalkoja alta. Silloin kyllä varmasti muutun kun leijailee siinä ihastuksen tunteessa ja käyttäytyy vähintäänkin omituisesti. Pari kertaa mulle on noin käynyt ja ensimmäinen suhde kesti 12 vuotta, toinen 3 kuukautta. Jälkimmäisessä oli varmaan kyse just siitä että en ole mies jos en ole kylmä ja näytä että olen kova jätkä, tosin siinä meillä oli ikäeroakin 12 vuotta joten taidettiin elää hieman eri elämänvaihetta.
Mitä tulee näihin muihin suhteisiin, naiset eivät ole hurmanneet minua enkä ole edes lähtenyt seurusteluleikkiin mukaan mutta se on näyttänyt olevan niille joku haaste tms. Yksikin on niin törkeän mustasukkainen että se valittaa kokoajan jos se edes epäilee että juttelen jonkun muun naisen kanssa, eikä se auta vaikka olen useasti sanonut että me ei koskaan olla oltu suhteessa eikä semmoisessa tulla koskaan olemaankaan.
Ei ole helppoa löytää itselleen naista kun itse on yli 30, joka ei ole varattu, jolla ei ole lapsia, joka hurmaa minut siltä istumalta. Yhteen naiseen törmäsin tuossa eilen ja pyysinkin sitä pienille treffeille mutta rukkaset tuli koska se oli onnellissa parisuhteessa ja se on mulle ehdoton perääntymiskäsky.
Mutta joo, tämmöistä tämä on, enköhän minä löydä joskus vielä omani jos semmoista on enää olemassa, en suostu mihinkään "mukavuus-suhteeseen" tai "pr-suhteeseen" vain sen takia että jotenkin kuuluu olla suhteessa tässä iässä.
Musta on tullut vaan aika kranttu, en pelkää tehdä aloitetta, pyytää ulos tai tehdä "kaikkeni" jotta saisin haluamani naisen mutta niitä ei näytä kovin paljon enää olevan tuolla liikenteessä. Minä en myöskään usko netti tai treffipalsta-juttuihin koska mun kohdalla se vaatii kyllä sen että kun katson naista silmiin niin näen sen pilkkeen silmäkulmassa ja suusta tulee tekstiä mikä aiheuttaa mulle hetkellisen hyppäyksen pois todellisuudesta niin sitten sitä mennään eikä meinata.
Sitten kun löydän naiseni niin kävelen vaikka helvetin liekkeihin sekuntiakaan epäröimättä tämän puolesta. Olen kranttu mutta oma lojaalisuuteni on täysin ehdoton eikä sitä kovin helposti ansaitse :)
jutteleen vierustoverin kanssa (vastakkainen) vuorottain ymmärryksellä. Ei mennyt kuin 50v ja jäi tunne, voi kun näkis uudestaan.
Noh, yksi aika yksinkertaisen vastauksen löytää kun miettii sitä, millaisia suurin osa suomalaisista miehistä on, tai ainakin oli pari sukupolvea sitten. Juroja, puhumattomia, jääräpäitä, tunteettomia. Jotka sitten saavat tyttäriä, jotka vuosikausia yrittävät turhaan päteä isänsä silmissä ja saada jotain arvostusta. Jota ei tule. Tai ei ainakaan osata tai älytä näyttää. Jokainen psykologi pystyy tästä nyt sitten sinulle kertomaan, että kyseinen tyttö kasvaa naiseksi, joka etsii ratkaisua traumaansa. Eli etsii isän kaltaisia ihmisiä (monesti kavereissakin), jotta voisi korjata tämän lapsuuden ongelman. Alitajuisesti tahtoo jonkun, joka on niinkuin isä, ja että tälle ihmiselle voisi kelvata, tämä ihminen voisi osoittaa rakkautta. Tämä on itseasiassa hyvin yleinen toimintatapa ihmisellä, niin miehellä kuin naisellakin, monessa erilaisessa tilanteessa. Vanhoja traumoja yritetään korjata toistamalla samankaltaisia tilanteita, joihin toivotaan löytyvän parempi ratkaisu, ja näin päästäisiin traumasta irti.
Ei toki mikään absoluuttinen vastaus, mutta hyvin mahdollinen joidenkin naisten kohdalla. Että menkäähän miehetkin itseenne ja miettikää mitä lapsillenne teette. Jos lapsi ei koe itseään rakastetuksi, aikuisuudessa helposti jumiutuu hakemaan huomiota, ja eritoten sellaisilta, joilta sitä ei saa, koska kyseiset ihmiset muistuttavat omista vanhemmista.
Muitakin syitä voi tietty olla. Miehet tahtovat haastetta, ei liian helppoa naista, mikseivät jotkut naisetkin tahtoisi samaa. Ja aika harva mieskään loppujen lopuksi haluaa kauhean innokasta naista, varsinkaan siis suhteeseen innokasta, seksi on eri asia. Tottakai se toisen läheisyys saattaa alussa olla pelottavaa, itse kullekin sukupuolelle. Ja tässä vaiheessa, kun omia tunteita tunnustellaan, on ehkä helpompi olla etäisen ihmisen kanssa, jolloin ei itsekään tarvi oikeastaan sitoutua, vaikka väittää ja mahdollisesti luuleekin haluavansa sitoutua.
KIITTÄÄ! Hienoa tekstiä!!
Sinulla on ajatusta!
No ollos hyvä vaan :)
Tuo oli aika hyvä vastaus, pisti ihan oikeasti miettimään vähän koska ianakin tuon minun lyhyen ja tulisen suhteen voisi jotenkin selittää tuolla kun tiedän taustat naisesta. Selittää osin tuon pitkänkin suhteen.
Palstalla on siis sittenkin älyllistä elämää.
;)