Että naisen ei tarvitse kuin odottaa, jotta saa miehen ja miehen pitää tehdä kaikki paska eikä silti nappaa. Nainen ei tee mitään ja saa kaiken - senkuin valitsee :(
Jotenkin tuntuu
m22.
23679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
perinteisesti, mutta kun riittävän monta kertaa koittaa, niin kyllä sitä vastakaikua joltakin irtoo.
Kyllä noi naiset nykyään alkaa olla aktiivisia ja tekevat aloitteitakin. Tosin valtaosa kuitenkin vartoilee tumput suorina sitä prinssiään.
Kaiken kaikkiaan ongelmana on, että jos äijä ihastuu johonkin, niin nainen ei välttämättä tunne samoin äijää kohtaan ja jos taas nainen ihastuu äijään, ei äijä taas välttämättä nää naisessa kuin korkeintaan potentiaalisen panopuun, ts. ei kiinnosta.
Siihen, että molemmat tykkää toisistaan, on tilastollisestikkin varmaan paljon pienemmät mahkut, kuin siihen, että vaan toinen ihastuu, eli se on vaan yritettävä, tai jää ilman.
ei tunnu kestävän ja helppo sun on sanoa kun olet jo pariutunut ja lapsiakimn ;P
kantsii esittää varattua niin johan alkaa vetää naisia puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä :)
itsetunto ei ole niin korkealla, joten huomaa ettei ole. Muuten hyvä :)
mutta kyllä mä sitä ettinkin. Aikas monta harjotusta piti käydä läpi, ennen kuin se hyvä löyty. Usko pois, kyllä se löytyy sullekkin.
Sitä minäkin toivon, että se oikea joskus osuu. Nainen, jonka kanssa voisi sen perheen perustaa. Suurin haaveeni.
"kun riittävän monta kertaa koittaa, niin kyllä sitä vastakaikua joltakin irtoo. "
Tota mä en just ymmärrä, et niinku kuka tahansa kelpais.
Eiks lähestymisyritys naista kohtaan kuuluis tehdä vasta silloin kun tunteet on jo tarpeeksi syviä ja on varmuus siitä et tuon naisen kanssa haluun tulevaisuuteni jakaa:)
Aikamoista hakuammuntaa, jos umpimähkään heitellään niitä aloituksia joka suuntaan. Riski saada säkillinen p*skaa huonon parisuhteen muodossa kasvaa huomattavasti.
mun mielestä niitä oikeita on jokaiselle helkkaristi, välillä vaan se joka mua kiinnostaa, ei ole pätkän vertaa kiinnostunut musta.
Kun niihin oikeisiin (joita on monia) törmää, eihän sitä kokeilematta tiedä, onko se musta kiinnostunut.
Alussa kyse on pelkästään ulkokuoresta, kun se sisin paljastuu vasta myöhemmin, kun ollaan seurusteltu hetken aikaa ja se alkuihastus hiipuu.
Myöhemmin saattaa käydä ilmi, että siinä toisessa alkaa ärsyttämään yksi jos toinenkin luonteenpiirre ja silloin sitä on parempi erota ja jatkaa etsintää.
Noin se menee, ne tunteet alkaa syventyä vasta myöhemmin, mulla ainakin. Lähen kyllä täysillä ja tosissaan liikkeelle, mutta joko minä en ole sen toisen mielestä kuitenkaan se oikee, tai se ei ole sitä mun mielestä.
Riski kumppania etsiessä on aina, teet mitä vaan, mutta eihän sitä ole pakko jatkaa jos homma ei tunnu oikealta.
ihastunut ja lähestynyt naista, jonka olet siis jo tuntenut valmiiksi niin hyvin, ettei ole tarvinnut erikseen edes tapailumielessä tutustua siihen naiseen?
Silloinhan ne suurimmat karikot olisi jo vältetty kun toisen luonteen tuntee jo paremminkin.
Mulle tuo olis ainakin ollut ihan mahdoton ajatus, sillä en ikinä tutustu ihmisiin arkielämässä. Mun magneetit on väärinpäin.
voihan sitä olla yksinkin. Oonhan mäkin.
En ole edes ajatellut aloittavani suhdetta ilman sitä tunnetta, et mies on mulle just se oikee ihminen, jonka kanssa haluan olla.
mutta yheltä sain rukkaset, se ei tuntenut mua kohtaan kuin kaveruutta.
Yksi iski mut, mutta siinä oli sellainen ongelma, että sillä oli samaan aikaan monta muutakin ja se oli nopeesti pelkkää panemista.
Yhtä koitti sen naisen ystävät naittaa mulle, mutta se kariutui siihen kun mua alkoi vituttamaan se ympärillä hääräilevä naittajien joukko.
Yhden pikkusiskon kaverin kanssa aloin, mutta se ei kovin pitkään tuntunut hyvältä ja pistin sen poikki.
Yhden entisen luokkakaverin kanssa aloin seurustelemaan, mutta mun kiinnostus hiipui aikas nopeasti.
Kaikkia en viitti luetella.
Eli on niitä tuttuja ollut, mutta ne ovat lakanneet kiinnostamasta aikas nopeasti paremmin tutustuttaessa.
Ei kun mä vaan omalle kohdalle ajattelen, että tuo tuntuisi kaikista "varmimmalta" ratkaisulta kun aloittaisi suhteen jonkun jo entuudestaan tutun kanssa. Pakkohan sen ihastuksen olisi olla sit molemminpuolista:)
Mulla on oikeastaan vaan yksi sellainen pidempi suhde (avoliitto), joka alkoi ihan vieraan ihmisen kanssa. Ja siinähän tosiaan kului koko se suhteen alkuaika siihen toiseen tutustumiseen.
Helpommalla varmaan pääsisi, kun tuntisi toista entuudestaan jo edes jonkin verran. Tietäisi hiukan toisen luonteesta ja luonteidemme yhteensopivuudesta, ettei tulisi kaikki sit ihan yllätyksenä suhteessa ja pettyisi toinen toisiinsa.
Tietysti sitä voi olla yksin, mutta jos haluaa suhteeseen niin se on huono lähtökohta.
En tiedä onko ihmisiin tutustuminen ennen seurustelua / tapailua aina edes mahdollista, aika monet suhtautuvat nihkeästi ystävyyteen vastakkaista sukupuolta edustavan kanssa, ja niitä luontaisia tapaamispaikkoja ei välttämättä löydy. Mutta jokaisella on oma tapansa edetä, joskus se vain tuottaa tuloksena nollaa :).
suhtaudun seurustelua edeltävään ystävyyteen positiivisesti. Eli on maailmassa ainakin yksi nainen, jonka mielestä se on normaali ja luonnollinen tapa tutustua toiseen :)
Mut näillä mennään...
Sopeutuvat selviävät.
niitä on naisiakin jotka poraa etteivät löydä ketään.
Ap. on sen verran nuori että kannattaa keskittyä itseensä, luomaan sitä oikeaa itseluottamusta eikä esittämistä. Ja elää eteenpäin niin kyllä se kumppani löytyy kun on sen aika.
Tiedän että kuulostaa veemäiseltä, mutta noin se mun nähdäkseni on.
Missä todetaan että aloittajan ja minun ikäiseni ovat "niin nuoria vielä" ..
Itse kun koen että parhaat ajat ovat jo menneet.
ihmisillä on erilaisia "kukoistuskausia".
Yks mun kaverimies oli 25 vuotiaaks asti ihan tuskissaan et ei tuu kelpaan, mut sitten yhtäkkiä naiset alkoi suunnilleen tapella siitä. Vaikea sanoa mikä siinä muka muuttui, ehkä se jotenkin miehistyi tai jotain. Ainakin se pääsi noihin aikoihin koulutukseen josta oli haaveillut, ehkä se sitten sai siitä itseluottamusta?
tolla ap:llä viittaus ikään eikä syntymävuoteen tuo 22(?)
Nev
Kyllä se odottaminenkin työstä käy. Ja odottavan aika on aina pitkä.
on pitkä. KYllä mie loppupelissä ehkä mieluummin kumminki mies oon.
Alat vaan kehittää ittees haluamas suuntaan. Ja heittelet sillon tällön verkkoja vesille. Jos ei saalis nappaakaan. Niin onpahan ainaki ollu kivaa.
Asennekysymyksiä ainoastan. Paskanki tekemisessä on oma hommansa ja jos meinaa kaiken paskan tehdä nii se on jo iso prosessi. Siitä vaan pitää repiä ilo irti vaikka puolväkisin.
tulla ruikuttamaan surkeaa elämäänsä??
-Eikö se riitä, että yhdellä palstalla ruikuttelee..
Kävin pyytämässä teille omaa palstaa, ihan tätä varten.