eksyin tänne palstalle ja täällä näyttäisi olevan kohtalotovereita edell.kirjoituksista päätellen. Onko täällä muita, jotka on ns.narsistista erottuaan menettänyt kaiken "edell.elämään" liittyvän? On vaan täytynyt lähteä, että ensin pelastaisi itsensä. Miten siitä selviää? Saako toinen taas kaiken, niinkuin on aina tottunut. Miten itsetunnon saa kohoamaan, kun on ainainen syyllisyys kaikesta. Tekstini ehkä vaikeaselkoista, mutta kun sielu on rikki, tämä on tällaista. Oikeastaan haluaisin kuulla, voiko tällaista ihmistä voittaa, vaan olisiko parempi olla hiljaa ja "kadota?"
elämää
onko muita
4600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Parasta on, että katkaisee kaiken yhteydenpidon narsistiin ja vaikkapa sitten katoaa, jos ei muuten pääse häneltä rauhaan. Mutta muista siis, että voittajaksi et pääse suhteessanne koskaan, myöskään loukkaukset eivät lopu ikinä. Pelasta siis itsesi ja ala elämään arvoistasi elämää. Paljon voimia sinulle.
Ei kannata edes yrittä voittaa! Kyseessä on sairas ja ovela ihminen,joten katoa hissuksiin vaan.
Ei kannata ajatella mitä toinen saa,vaan sitä että saat itse elämäsi takaisin kun irrottaudut suhteesta.
Ja kunhan aikaa kuluu huomaat pikkuhiljaa saavasi myös itsetuntosi takaisin. Mutta muista,että kaikki tarvitsevat aikaa ja voimia!
Joskus saattaa tuntua todella epätoivoiselta,mutta on vaan "kerättävä" itsensä ja jatkettava eteenpäin!
Toivotan sinulle oikein paljon voimia!!
tuntuu vaan kohtuuttomalta, kun menettää kaiken, mitä on monien vuosien ajan koonnut, eli omaisuus. Entä, kun on lapset, olet ikuisesti jollain tavalla toisessa kiinni. Kiusantekoa on koko ajan, jotenkin se riittää, kun toisella tietoisuus tästä, etten voi kadota. Onko kokemuksia tällaisesta? Vuosien henkinen yliote ei millään katoa.
..että onko se omaisuus tärkeämpi kuin oma hyvinvointi!
Itsekin menetin paljon maallista,mutta kyllä sitä saa ajan kanssa kerättyä taas.Kuitenkin mielestäni oma terveys on tärkeämpi.
Ja lapset tietysti hankaloittaa,mutta ei sekään ylitsepääsemätön este ole.
Tottakai toisenkin pitää niitä tavata,mutta tarkat sopimikset vaan ja niistä on pidettävä kiinni!
Ja aluksi kannattaa kerätä itselle voimia ja sitä itsetuntoa takaisin ennekuin varsinaisesti neuvottelee itse toisen kanssa. Aluksi voi pyytää apua ulkopuolisiltakin.