Ensimmäistä kertaa puolustin itseäni kunnolla anoppia vastaan ja mitä siitä seurasi! Anoppi huusi siivosta tapansa mukaan ja liioitteli minkä kerkesi ja loukkasi haukkumalla sukuni luusereiksi ja huonommiksi ihmisiksi kuin hän ja minä tietysti puolustin itseäni ja sitten hän hermostui niin että hän tuli repimään lastani pois sylistä kovakouraisesti ja minua samalla kädestä ja hän uhkasi seuraavaksi käydä hiuksiini käsiksi ja kaikki tuo lapseni nähden. Eikä enää omassa kodissakaan ole turvassa? Eikö saa puolustaa itseään? Esim: Isäni ei koskaan ole pahaa sanaa sanonut heistä ja tuntuu pahalta kun anoppi haukkuu häntä. Anoppi myös päättää ketä meillä saisi käydä kylässä ja ketä ei. En jaksa enää se nainen on tehnyt elämästäni painajaista. Mieheni ei koskaan puolusta minua ja he ovat tulossa jouluksi meille ja miten uskallan olla heidän kanssaan saman katon alla kun riskinä on että anoppi käy päälle. Anoppi myönsi suoraan että pitää minua tiskirättinä. Yritin kuunnella hänen haukkujaan tyynenä ja vaihtaa puheenaihetta mutta ei sen naisen kanssa onnistu se. Mitä enää voin tehdä? En kestä että ihminen jota itseään on kohdeltu aikoinaan noin ja jolla ei itsellä mene hyvin ja joka on niin pirun vanhanaikainen ja liioittelee purkaa patoutumansa ja ongelmansa minuun.
Anoppi kävi melkein päälle
anabeatrix
335005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
On kyllä hirveän hankala tilanne. Anoppi käyttäytyy noin ehkä menneisyytensä vuoksi mutta myös siksi, että se on mahdollista. Jos miehesi ei pysty sanomaan äidilleen vastaan (=siis edes pyytämään olemaan reuhtomatta), tuollainen omissa syvyyksissään kieriskelevä nainen ei ikinä lopeta miniän kiusaamista. Yritit jo puolustautua ja kuinka tosiaan kävi.
Miehesi ei asioihin puuttumattomuudellaan ota niskoilleen ainoastaan sinun huonoa oloasi, vaan myös koko perheen, jos sallii anopin riuhtoa lasta ja käyttäytyä noin pelottavasti hänen edessään. Tiedätkö, miksi miehesi ei puolusta perhettänne? Ei hänestä tuollainen käytös varmaankaan ole ok? Jotkut miehet taantuvat vielä aikuisinakin äidin läsnäollessa pikkupojiksi, jotka eivät kyseenalaista äidin käytöstä. Onko appiukkoa? Tiedätkö mitä hän ajattelee tilanteesta?
Huhhuh. Joulu sinun täytyy tietysti saada olla lapsesi ja miehesi kanssa. Mitä luulet, miten miehesi valitsisi, jos hänen pitäisi valita joulu joko sinun tai anopin seurassa?
Laita välit totaalisesti poikki tuollaisen ihmisen kanssa. Ei sinun tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä!!
Älä anna anopin jouluasi pilata. Ilmoita, että anoppi viettäköön joulunsa ihan missä tahansa paitsi teillä. Sinun ei tarvitse tuollaiselle hirviölle olla mielin kielin.
Heivaa anoppi, et menetä mitään.
Yritä ensin saada mies sanomaan anopille, että hän ei enää saa tulla teille. Jos mies vain pyörittelee päätään, soita anopille. Linjoja pitkin ei pääse käsiksi. Varmista, että anopille tulevat syyt selviksi: koska on jatkuvasti haukkunut sinua ja käynyt sinuun lopulta käsiksi.
Jos et saa mieheltäsi mitään tukea, homma menee kannaltasi todella kovaksi. Mutta luuletko, että se tuollaisena on pidemmän päälle yhtään sen helpompi kestää?
Ainakin on ihan turha yrittää päästä tuollaisen sekopään kanssa minkäänlaiseen sovintoon; teot puhuvat jo puolestaa. Äläkä helkkarissa ala "ymmärtää" anopin käytöstä hänen taustojensa takia. Itse kukin täällä kantaa menneisyyttään mukanaan, muttei silti ole friikki-sekopää.
Olen lukenut aikaisempiakin kirjoituksiasi ja jo silloin ihmettelin, miksi jaksat aina vain yrittää anoppisi kanssa? Eikö jo ole tullut selväksi, että ei teidän kahden suhteet ainakaan parane.
Elämänlaatusi paranisi roimasti, kunhan heivaisit koko ihmisen elämästäsi. Eihän tuollainen elämä ole lapsellesikaan hyväksi, saati sitten sinulle.
Jos miehesi ei pysty äidilleen vastaan sanomaan, eikä olemaan mies talossa, on sinun astuttava alfanaaraan rooliin. Sinun kodissasi kaappi on juuri siinä nurkassa mihin sinä katsot parhaaksi sen laittaa.
Loppupeleissä ainoa mikä todella merkitsee, on sinun ja perheesi hyvinvointi, ei se pystyttekö te miellyttämään anoppiasi vai ette.
Älä ihmeessä enää ala mihinkään anopin kanssa. Yrittänyt olet, liian kovastikin, elä enää laita itseäsi tuleen. Miehesi kyllä pitäisi laittaa äidillensä asiat selväksi, miten teidän perheenne kodissa käyttäydytään. Harmittaa, ettei miehesi ole sitä tehnyt. Mutta älä, älä enää todellakaan ole ollenkaan yhteydessä anoppiisi. Paras olisi, kun miehesi asettuisi sinun kannallesi ja pitäisitte kaikki välimatkaa anoppiin ja miehesi näin näyttäisi äidillensä, että hän on tehnyt valintansa. Onhan kyseessä sentään hänen perheensä.
Harmittaa puolestasi, kun olet tuollaisen anopin saanut. Jos asia kovin painaa mielessäsi, niin käy juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa, niin saat asiat mieleltäsi purettua. Se helpottaa. Ja yhteydenpitämättömyys anoppiisi tekee kyllä hyvää.
Voimia sinulle!
Lapsesi on luultavasti saanut jo psyykkeeseensä jälkiä tuostakin tukanrepimis kahakasta ja kantaa sitä mukanaan ties kuinka kauan. Minä en laskisi tollaista ihmistä lähelleni. En ymmärrä miten miehesi voi olla niin nöösi ettei puolusta sua? Munaton turha "mies". Sori ny vaan, mutta itse seurustelen miehen kanssa joka pitää minua tärkeimpänä ihmisenä elämässään. Mulla on semmonen tuuri että repimisen sijaan sen äiti hyökkää AINA halaamaan mua kun tullaan kylään ja halii vielä lähtiessämmekin. Semmonen superäiti joka tykkää hösää :) Tulee mieleen omakin äiti. Näissä mun ja mieheni äidissä on sekin yhteinen ihana piirre, että he rakastavat pyytteettömästi eivätkä näin katso tarvetta puuttua meidän elämään ja siksi mustakin on kivaa käydä useasti kylässä. Tiedän silti, että jos joku kohtelisi mua tolla tavalla kaltoin kun sua, vaikkakin olisi äijäni oma äiti, mun äijä pistäisi hommalle lopun tavalla tai toisella. Ja itsellänikin olisi vastuu siitä mitä annan itselleni tehdä. Et yksinkertaisesti todellakaan vietä joulua ton ämmän kanssa! Ja näytä miehellesikin että olet tosissasi ja kuinka pahasti hänen äitinsä käytös loukkaa ja varmasti pelottaakin sinua, ja teidän LASTA! Hulluhan toi ämmä on. Mä rakastan mun äitiä sanoinkuvaamattoman paljon, mutta jos se ryhtyisi täyspäiväiseksi hulluksia ja kävisi käsiksi mun mieheen ja repimään meidän lasta väkisin pois sen sylistä, mä todellakin antaisin sen kuulla ja tajuta että se tekee väärin ja harkitsisin jonkinsortin pakkohoitoa tai lääkitystä.
minä olen kestäny yli kaksikymmentä vuotta ilkeää anoppia, koskaan ei ole ollut mikään hyvin. Anoppi ei siitä tapojaan muuta, ole viisaampi kuin minä ja jätä koko sakki hyvän sään aikana, jos vielä olet nuori ja haluat menestyä elämässä. Tänä päivänä ei kenenkään ole pakko kärsiä ja varsinkin, jos mies ei edes puollusta sinua, niin parempi jättää koko konkkaronkka oman onnensa nojaan.Kaikkea hyvää sinulle!
Ensinnäkin: Mun tuleva ex-mieheni on juuri samanlainen lapanen - aina hipihiljaa hullun mutsinsa säätäessä. Toiseksi: meillä ei ole lapsia - eikä tule.
Mun kostoni koko lotunalle on se että petin miestäni appeni kanssa. Appi on komea, karismaattinen ja menestynyt - huippuihana. Imettelin jo eka kerta tavatessamme, että miks ihmeessä se on naimississa sellasen viiksiä kasvattavan läskin neuroosikimpun kanssa.
No tarpeeksi kun rakas anoppini mua kidutti ja poikansa vaan hyssytteli, niin viime Elokuussa rapujuhlissa iskin isin. Ja meillä on ollut aika makee salaseksisuhde siitä lähtien. Enkä välitä tippaakaan jos jäädään kiinni. Itseasiassa jos ei muuten niin kunhan saa vaan vielä muutaman talousasian reilaan, niin muutan omaan käppääni ja jättäydyn kiinni. Ja hyvää loppuelämää vaan anoppikulta.
En mä tätä kaikille suosittele, mutta mulle kyllä toimii :)
Miltä sinusta sitten mahtaa tuntua, kun jäät kiinni ja anoppi alkaa meuhkata, että tiesi koko ajan minkälainen horatsu sinä olet ja että hän on ollut koko ajan oikeassa? Samaa toitottaa sitten koko suku ja nyökyttelee päitään. Miehensä anoppisi päästää näennäisesti täysin vastuusta (möykkää kuitenkin asiasta kotona ja ostattaa itselleen timantteja ja ulkomaanmatkoja ja saa ukon entistä pahemmin tossun alle). Syy on sinussa, kun olet mennyt vamppaamaan kunnon miehen ja hyvässä lykyssä ukko ilmoittaa olevansa samaa mieltä. Saat myös petturin maineen, kun petit omaa miestäsi ja sitä sitten levitellään pitkin kyliä.
Voi olla että sinun kostosi ei olekaan ihan niin makea kuin olit luullut... Jos kostaa haluaa, kandeisi ehkä miettiä joku muu tapa, millä voisi osoittautua itse olevansa toisen yläpuolella.
Nyt et tajunnut että olen irtautumasssa juurikin tästä perheestä/suvusta. En ole rakastunut appeeni. Mulla on oma asunto n. kahden viikon kuluttua.
Tottakai se nainen jauhaa ja jauhaa ja jauhaa... loputtomiin. Mutta kun mä en ole enää kuuntelemassa ni siinähän jauhaa. Ja miehelleni en ole mitään velkaa. Päinvastoin sille jää ihan hirvee lojaalisuus, yhtäpitämis- myötä- ja vastoinkäymisvelka mulle.
Kiitos vaan, hauskuutit tylsää su päivääni :)
Ootte te aika pimeetä sakkia...
aika suloinen kosto olisi, jos se olisi totta....
Jos alistut, saat muorin silmillesi joka kerran, kun tapaatte. Jos ihminen on väkivaltainen ja tempoilee lasta ja sinua, niin selvä peli: viimeinen kerta.
Jos miehesi on eri mieltä, niin pane hänet valitsemaan, joko tämä perhe tai äiti.
Monissa perheissä puolustellaan väkivaltaista käytöstä monin tavoin, mutta siihen ei ole puolustusta, ei sitä sa hyväksyä, ja jos itsellä on samat taipumukset, on niistä kasvettava irti, ja mahdollisimman nopeasti.
Sinulla on oikeus puolustaa lastasi. Tämä olisi ainakin minulle viimeinen pisara.
Jos ei ole käytöstapoja isoäidin iässäkään, niin ei niitä enää opi.
...seuraavan kerran virkavalta tai ainakin sanot soittavasi jos kerran käy käsiksi. Täytyyhän aikuisten kyetä keskustelemaan...ei noin tyhmää ihmistä kannata kärsiä, joka arvostelee toisen elämää (toisen kotona) noin.
ja sitä ei lasketa, sen sijaan sinä olet IHAN idiootti, kun kirjoittelet paskaa tänne sen sijaan että tekisit jotain hyödyllistä.
Ei se sun anoppis tule jouluksi teille, jos sanot ja päätät niin! Vai oletko oikeastikkin niin vitun "tiskirätti", ettet pysty päättämään asioista ja lyömään ämmälle luita kurkkuun??
Miehes taitaa kans olla melkonen vässykkä, jos ei saa asioita reilaan....
vaimosi kanssa? Ota etäisyyttä jompaankumpaan,kenenkanssa et ole avioliitossa? Ei naisista tiedä mitä niiden päässä pyörii? Kahden naisen kanssa on viellä pahempi luovia?
Jos ei muuten akka pysy poissa, niin hanki lähestymiskielto sille. Lapsesi ei todellakaan saa nähdä tuollaista käytöstä enää kertaakaan ja jos olisit vähän lujempi luontoinen ei lapsesi olisi joutunut tätäkään kertaa kokemaan.
Et kai niin hullu ole, että alat sille akalle laittamaan jotain joulua?? Sanot miehellesi, että kertoo sille, että ei tule kuuna päivänä enää teidän ovesta sisään. Sinun ei tarvitse tuollaisen ihmisen kanssa kommunikoida enää kertaakaan.
Jos ei järjestely sovi miehellesi, niin pakkaat tavarasi ja lähdet lapsen kanssa. Lapsesi ei ole turvassa tuollaisen ihmisen seurassa. On kyllä aika vätys ukko sulla, kyllä pitäis perhettänsä puolustaa...
...päästää sen tulemaan teille pilaamaan joulunne. Et kai.
Tämän täytyy olla keksitty juttu. Eihän kukaan ole niin tyhmä, että alistuu tuollaiseen ja vielä kestitsee jouluna hirviöanoppia!
Muistan sinut aiemmista keskusteluista ja olen vastannutkin - en vaan muista silloista nimimerkkiäni.
Anoppisi käyttäytyy ala-arvoisesti ja kelvottomasti. Sille seikalle sinä et voi mitään, etkä ole siitä vastuussa.
Mutta olet vastuussa perheestäsi ja itsestäsi! Älä hyvä ihminen suostu tuollaiseen kohteluun. Siinä suhteessa anoppi on oikeassa, että tosiaankin olet tiskirätti, jos näköjään kerta toisensa jälkeen suostut tiskirätin kohteluun.
Tarvitsisit nyt itsetuntoa ja voimaa piirtämään rajat ja pitämään ne. Tarvitsisit myös ehdottomasti viisasta puolisoa ymmärtämään ja tukemaan. Onko miehestäsi siihen? Eikö? No mihin hänestä on?
Olet vastuussa omista valinnoistasi ja elämästäsi ja lastesi hyvinvoinnista. Mietipä nyt tarkkaan, miten pystyt olemaan lapsillesi se vahva ja viisas äiti, jonka he tarvitsevat ja ansaitsevat. Jos heillä on äitinä anopin mielin määrin pyörittelemä rätti, niin mitä annettavaa sinulla voi olla.
Uskon, että olet hyvä ja kiltti ihminen, joka huolehtii perheestään ja osaa ajatella empaattisesti. Kaikki hyviä ominaisuuksia. Mutta jos juttusi anopista ovat totta (ja uskon, että ovat) niin sinun on oltava vahvempi ja tehtävä stoppi moiselle käytökselle. Tai laitettava porttikielto kunnes osaa olla ihmisiksi.
Ja on ihan yksi hailea, mitä anoppi siitä sitten ajattelee. Mutta miten saat miehesi ymmärtämään, että anopin myrkynkylvö on estettävä. Että se on TÄYSIN välttämätöntä, jotta teillä olisi mahdollisuus tasapainoiseen suhteeseen ja perheeseen. Jotta te vanhempina voitte antaa lapsille sen, mitä lapset tarvitsevat. Enkä nyt puhu suksista tai luistimista.
Miten saadaan oma mies tajuamaan se asia, että hänen tulee puolustaa omaa vaimoaan ja perhettään? Itse olen jo vuosia nahistellut anoppini kanssa ja myös mieheni siskon ja koskaan ei mieheni ole minua puolustanut.
Nyt kysyit ydinkysymyksen. Minulla ei ole mitään patenttivastausta, mutta omista kokemuksistani voin kertoa.
Lyhyesti meidän kuviosta. Minä olin kiltti ja sopuisa. Mieheni vielä kiltimpi, joka ei juuri kenellekään koskaan sano ei. Anoppi on tomera ja hallitseva persoona. Hän on omasta mielestään suora ja rehellinen, mutta minun kantiltani nähtynä epäkohtelias, loukkaava ja pelottava. Hän on kyllä hyvää tahtova ihminen, mutta kun hänellä on hallussaan joka asiasta se yksi ja ainoa oikea mielipide, niin eipä ole helppo persoona.
Asuttiin n. 15 vuotta aivan liian lähekkäin. Anoppi pääsi henkisesti ja ihan konkreettisesti kävelemään kynnyksemme yli ja lähes aina sain kuulla totuuksia itsestäni, lapsistani ja elämästämme. Minä vikisin ja kipuilin ja yritin inistä miehelle, että taas se mummeli sitä ja tätä. Mies yritti sovitella, että anoppihan sanoo vaan mielipiteensä. Kyllä tässä maailmassa on mielipiteen vapaus. Antaa sanoa ja me eletään niinkuin eletään.
Silloin en vielä ymmärtänyt, etteivät hänen sanomisensa olleet pelkkiä mielipiteitä. Ne olivat loukkauksia. Ja loukkaukset tekivät minut pienemmäksi ja pienemmäksi ja lopulta voin aika huonosti.
Kuitenkin minulla oli järki tallella ja voimia sen verran, että nyt tämä asia on ratkaistava. Näin selvästi, että jos jatkamme elämäämme samalla tavalla, niin kohta olen hiirenkakan kokoinen mitätön murunen, josta ei ole mihinkään. Ei ainakaan hyväksi äidiksi lapsilleen, joka on kuitenkin pääasia, kun kerran perheen on perustanut.
Mietin nämä asiat ensin tarkkaan itsekseni ja sitten otin mieheni vakavaan keskusteluun. En syyttänyt enkä riidellyt vaan sanoin vakavasti ja painokkaasti, että me emme voi jatkaa näin. Minä romahdan tai avioliitto romahtaa tai lapset kärsivät.
Näistä anoppiasioista oli vuosien mittaan riidelty useinkin, mutta kunnon keskustelua ei kai oltu käyty ikinä. Nyt käytiin ja viisas mieheni kyllä tajusi, että nyt on tosi kyseessä ja vakava paikka. Tästä ei selvitä kommentilla, että eiköhän tässä nyt jotenkin vaan luovita ja yritetään olla sovussa.
Oltiin siis miehen kanssa yhtä mieltä, että asioiden on muututtava. Asuminen on järjestettävä niin, että ei asuta enää edes näköyhteyden päässä. Ja kun anoppi vierailee meillä, niin yhtäkään loukkausta ja piikkiä ei enää oteta vastaan.
Olimme täysin yksimielisiä ja varmoja asiastamme, kun esitimme appeloille, että nyt on aika järjestää asuminen toisin. Olimme myös varmoja siitä, että jos he pillastuvat ja repeävät hankaliksi, niin ihan vapaasti. Se ei nyt haittaisi meitä. Meille oli tärkeintä saada oma elämä siihen malliin, että voimme hoitaa velvoitteemme eli lapset ja työt.
Mutta ihme tapahtui ja kaikki asumis ym muutokset saatiin vietyä sovussa läpi. Meistä varmaan huokui sellainen varmuus, että he oivalsivat itsekin, mistä on kysymys. Mutta sanonpa vaan, että jos on hiirenpapana tai tiskirätti, niin mistä revit sen voiman muutokseen?
Nyt ollaan asiallisissa mutta hiven etäisissä väleissä. Meidän perheen kannalta tämä on erittäin hyvä tilanne. Isovanhemmat varmasti haluaisivat nähdä lapsiamme enemmän, mutta sitä saa mitä tilaa. Lapset tietyllä tavalla pelkäävät niitä teräviä ja armottomia kommentteja, mitä isoäidin suusta tulee.
Tässä vähän meikäläisen tarinaa. Näin kiltistä sopeutujasta ja myötäilijästä tuli ilkeätäti.
Mutta jos en olisi saanut miestäni ymmärtämään asian vakavuutta ja tärkeyttä, niin liittomme tuskin olisi voinut jatkua. Sitten olisin pelastanut itseni ja lapsemme ja olisimme järjestäneet elämän kuntoon kolmistaan. Nämä kuulostavat aika isoilta sanoilta, mutta asiakokonaisuuteen liittyy kaikenlaista, mitä en nyt tässä ala setviä.
Mutta nyt siis kaikki hyvin ja olen iloinen ja "ilkeä" ja vahva. Elämähän ei koskaan ole ongelmatonta. Niitä siis riittää meilläkin, mutta nyt olen vahvoilla ottamaan ne vastaan ja hoitamaan ongelmat, joille jotakin voi tehdä.
Oma sotasi se on, jätä miehesi sotkematta omaan tyhmyyteesi.
puolusta vaimoaan, on hän silloin rikkonut kaikki vihkivalat ja rakkaudesta tai kunnioituksesta on turha puhuakaan. Että sitten voi jokainen miettiä, haluaako jatkaa avioliittoa petollisen miehen kanssa.
Meidän lähtökohdissa on paljon samaa. Olin kiltti ja hiljainen (nyt olen raivohullu) joka ei saanut suutansa auki. Anoppi oli kuin jyrä ja on edelleenkin, jotenkin narsistinen.
Asutaan lähekkäin 300 m päässä toisista. Meillä on maatila, lypsykarja ja äsken valmistunut pihattonavetta, velkaa ja pian kaksi vuotta täyttävä tytär, joten eron ottaminen ja pois lähteminen ovat kyllä vihoviimeisiä vaihtoehtoja.
Yhdessä on oltu kuusi vuotta joista vajaa kaksi naimisissa.Mies on kiltti, eikä hänessä ole mitään muutakaan valittamista,PAITSI...
se helvetinmoinen takertuminen omaan äitiinsä ja kuinka mieheni antaa sen akan (anteeksi ruma nimittely, vihaan häntä)määräillä täällä. Mieheni keskustelee ja sopii äitinsä kanssa kuinka ja koska täällä työt ym tehdään vaikka meidän pitäisi sopia ne yhdessä.
Ja se akka on sekaantunut ja yrittää sekaantua meidän elämään kaikella mahdollisella tavalla joko suoraan tai sitten hän laittaa kierosti jonkun toisen henkilön asialle; utelemaan asioita tai "määräilemään".
Kyllähän sen pirullisen anopin kestää jotenkin, mutta kun oma mies ei minua puolusta vaan menee äitinsä puolelle, niin alkaa hermot menemään.
Olen syksyllä alkanut käymään perheneuvojalla, pari kertaa olen käynyt yksin, nyt olis mieheni aika mennä, mutta arvatkaa vaan onko hän menossa... ei tietenkään.. eihän hänessä mitään vikaa ole... syyhän on minussa kun en tule hänen äitinsä kanssa toimeen. Sitten mies vaan kehtaa parkua tuossa pöydän ääressä kun tällä tilalla on niin huono ilmapiiri plaa plaa.Enkä päästä häntä menemään lapsensa kanssa äidin luokse. Juu en todellakaan päästä lastani sen ämmän luo ellen ole itse paikalla.
Sain anopilta muuten elokuussa lehtileikkeen, oli leikattu Ilkka lehden yleisönosastosta ja laitettu kirjekuoreen ja mun nimi päälle ja tuotu postilaatikkoon. Siinä lehtileikkeessä anoppi mollas miniänsä mm.kiittämättömäksi ihmiseksi joka on elämässä päässyt helpolla ja joka ei arvosta miehensä appivanhempia kun on päässyt maatilalle asumaan jonka appivanhemmat ovat vuosien saatossa rakentaneet. Oli siinä kaikkea muutakin sontaa.
Kysyin mieheltäni mitä tälle tehdään, mies vaan tuumas ettei mitään.... juu...No marraskuus pömähti anoppi navetalla nenäni eteen, ajattelin nostaa metakan, aloitin kysymällä "Sinäkö sen lehtileikkeen lähetit?" Tyhmään kysymykseeni sain tyhmän vastauksen En minä ole mitään lähettänyt!!! Jaaa.. no lopetin keskustelun hänen kanssaan siihen. Paska mikä paska.
Niin Ilkeätäti, kiitos vielä kerran kun jaksoit vastata kysymykseeni. "Tappelen" anoppiani vastaan vaikka sitten yksin, kärsikööt mies siinä sivus tai painukoot Latikalle (terapeuttini) puhumaan! Saatana se ämmä ei mun elämääni pilaa, painukoot helvettiin!!!
Likka heräs, pitää mennä. Moro!!
No nyt musta tuntuu, että sinä olet nuorempi versio minusta ja mun elämästäni. Siis niin tutulta kuulosti sun tilanteesi ja tunnelmasi. Anopit taitaa olla toistensa klooneja. Ja maatilalla elellään, joten sekin ihanuus ja kamaluus täsmää.
Jatkuva tappelu on ikävää ja syö ihmistä. Älä silti luovuta, sillä jokin keino teidän on keksittävä, jotta pääsette eteenpäin.
Jokainen ihminen tarvitsee rauhan, jotta voi elää kodissaan ja tehdä työtään, niinkuin juuri ko ihmisen täytyy omaa elämäänsä elää. Jos joku rikkoo tätä rauhaa eli ylittää rajoja (rajanylityksen tunnistaa siitä, että se tuntuu aina pahalta ja loukkaa) niin silloin asioille on tehtävä jotakin. Muuten ei vaan jaksa.
Mielestäni olet oikealla tiellä. Tunnistat ongelman ja tiedät, että sille on tehtävä jotakin. Vaikeaksi vaan menee, jos et saa miestäsi ymmärtämään.
Toivotan tsemppiä ja kaikkea hyvää. Annahan kuulua miten asiat etenevät.
terveisin ilkeätäti
Anoppi vetää luunsa Jouluksi kylpylään! Tittaratattara, Joulurauha maas!!!!!JESJESJES!!!
näin se vaan on. miehesi on otettava vastuu koska on hänen äitinsä. jos näin olisi sinun kohdalla olisi sinun hoidettava oma äitisi.
poikasi on suoraan sanottu mammampoika jos ei uskalla sanoa mitään tai sitten myos hän pelkää.
ajattele hän käy kiinmi lapsesi nähden. tehkää nyt jumalaut jotain. ei tämmöstä voi jättää tähän. uhkaa miestäsi vaikka erolla.ehkä ei nyt suoraan mutta silti.en tiedä kaikkee ja onko alkoholilla ollut osuutta,mutta ei kenenkään tarvi tuollaista sietää.
ja vielä ihmetellään miksi erotilastot on niin suuria.
KAIKKI ON TEIDÄN ANOPPIEN SYYTÄ!! IHAN KAIKKI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miten nyt hurisee? Olisi kiinnostavaa tietää, että saatko asioihinne mitään tolkkua. Vaikeaa se varmasti on, jos sinä olet "kiltti", anoppi on jyrä ja mies on velliä.
Mies vaatii vanhemmat tänne jouluksi, sanoo vain että ei hänen äiti olisi oikeasti käynyt päälle, mistä minä sen voisin tietää? Miehelleni tuli joku aika sitten hirveä puhelinlasku ja hän vaihtoi halvempaan liittymään. Anoppi syytti että minä olen puhunut miehelleni niin hirveän laskun vaikka minulla on on oma puhelin ja liittymä enkä tosiankaan ole puhunut hänen puhelimellaan. Ja meille tulee jouluksi myös ystävättäreni jolle on tullut vasta ero ja hän ei tule toimeen omien vanhempiensa kanssa. Pelkäänkin että anoppiini rupeaa häntä haukkumaan ja arvostelemaan koska en usko että hän osaa käyttäytyä. Olenkin päättänyt että jos anoppi alkaa urputtamaan niin vaihdan vain puheenaihetta enkä noteeraa hänen juttujaan mitenkään, olen siis se aikuisempi osapuoli. En halua pilata omaani ja lasteni joulua riitelemällä hänen kanssaan. Tällä kertaa hän saa yksin riidellä.
Tuliko mieleesi, että lapsesi saavat henkisiä vammoja tälläisista tapahtumista? Ota muu lapsesi ja ystävättäresi ja menkää vaikka kylpylään viettämään joulua, jos ei muualle pääse. Sanot ukolle, että joko tai. Joko sinä ja lapset tai anoppi sulostuttaa hänen jouluaan.