Meille on tulossa neljäs lapsi. Aina aikaisemmin on kaikki mennyt suhteellisen hyvin. Viime kesänä ostimme vihdoin unelmien talon (lähes kymmenen vuoden säästämisen jälkeen). Nyt mies ei yllättäin ole enää "koskaan" kotona. Tämän viikonlopun on kaveria auttamassa jossain autoprojektissa. Edellinen oli joku työreissu (jotka on vapaaehtoisia, eikä ole ennen niihin viikonloppuja juuri uhrannut). Ja oisko kolme kuukautta ollut jo putkeen jokaisen viikonlopun poissa. Joka toinen viikko on iltavuorossa töissä, joten silloin ei edes nähdä (kun itse olen päivätöissä). Aamuvuoroviikkoina sitten hoitaa asioitaan ja harrastaa jne.
Nyt alkaa olla jo hermot aika tiukilla asian suhteen. Huomauttaminen saa hänet vain suuttumaan, kun hänellä pitää olla oikeus harrastaakin. Mitään kotiasioita hän ei enää hoida, ei auton katsastamista, ei puiden pilkkomista, ei vesimittarin lukemista, ei mitään, vaikka ainakin nämä ns. miesten hommat ovat ennen olleet hänen vastuullaan. Jos joskus satutaan näkemään, niin hän on kiukkuinen ja tiuskii ja viettää kaiken kotonaoloajan koneella.
Ero alkaa olla mielessä. Hänestä ei ole mitään hyötyä, mutta työtä hän lisää, sillä minä hoidan kaikki hänenkin asiansa, pesen pyykit jne. Ja kyllä hän sotkea osaa kotona käydessään.
Ero sitten tarkoittaisi talon myymistä ja uuden asunnon etsimistä. Tuntuu tuskastuttavalta ajatukselta, että olen sen kymmenen vuotta kituuttanut hänen kanssaan saadakseni oman talon ja päästäkseni pois keskustan kerrostaloista vuokralta ja nyt yllättäin joudun sinne heti takaisin. Siten olisi ehkä teoreettiset mahdollisuudet saada edes joskus hetki hengähdystaukoa, jos hän ottaisi lapsiaan edes viikonlopuksi silloin tällöin. Mutta ottaisiko edes tätä neljättä, joka on hänen, mutta jota hän ei tule tuntemaan lainkaan, jos erotaan ennen synnytystä.
No, kai sitten vain odotellaan ja katsellaan, miten käy. Minun tarpeillani ei ole mitään merkitystä.
Nyt alkaa olla jo hermot aika tiukilla asian suhteen. Huomauttaminen saa hänet vain suuttumaan, kun hänellä pitää olla oikeus harrastaakin. Mitään kotiasioita hän ei enää hoida, ei auton katsastamista, ei puiden pilkkomista, ei vesimittarin lukemista, ei mitään, vaikka ainakin nämä ns. miesten hommat ovat ennen olleet hänen vastuullaan. Jos joskus satutaan näkemään, niin hän on kiukkuinen ja tiuskii ja viettää kaiken kotonaoloajan koneella.
Ero alkaa olla mielessä. Hänestä ei ole mitään hyötyä, mutta työtä hän lisää, sillä minä hoidan kaikki hänenkin asiansa, pesen pyykit jne. Ja kyllä hän sotkea osaa kotona käydessään.
Ero sitten tarkoittaisi talon myymistä ja uuden asunnon etsimistä. Tuntuu tuskastuttavalta ajatukselta, että olen sen kymmenen vuotta kituuttanut hänen kanssaan saadakseni oman talon ja päästäkseni pois keskustan kerrostaloista vuokralta ja nyt yllättäin joudun sinne heti takaisin. Siten olisi ehkä teoreettiset mahdollisuudet saada edes joskus hetki hengähdystaukoa, jos hän ottaisi lapsiaan edes viikonlopuksi silloin tällöin. Mutta ottaisiko edes tätä neljättä, joka on hänen, mutta jota hän ei tule tuntemaan lainkaan, jos erotaan ennen synnytystä.
No, kai sitten vain odotellaan ja katsellaan, miten käy. Minun tarpeillani ei ole mitään merkitystä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sanon, että miehesi on iältään yli 35 vuotias?
Tässä iässä moni mies ei jaksa enää arkea ja rupeaa viihtymään paremmin kodin ulkopuolella.
Oma mieheni harrastaa kalastusta, metsästystä, kelkkailua, crosspyöräilyä ....jokaiseen vuodenaikaan jotakin.Kotona olevat projekstit ei kiinnosta.
Monta kertaa olemme olleet eron partaalla. Nyt kun lapsemme on murrosikäisiä, on huomattavasti helpompaa kun saa itsekkin aikaa itselleen.Lapsenlikkoja ei enää tarvita.
Hyötyperiaatteella ei kannata avioliitossa pysyä.
Minun mieheni on hyvin vanhoillinen (Vasta nyt nelikymppisenä sen huomaan) Hänen mielestään
mies elättää katraan , maksaa laskut. Nainen tekee ruuan ja muut talouteen liittyvät työt.Mieheni ei odota minulta minkaanlaista rahallista osallistumista talouteen. Saan elää rahojeni kanssa niinkuin huvittaa kun huolehdin
"kodinhoitajan" tehtävät. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän tapaan.
Väsytät itsesi tuolla menolla. Jos hoidat kaiken ja käyt säännöllisesti työssä.
Oletko ajatellut , että jotkut mustasukkaiset miehet saavat vaimonsa pysymään kotona kun lapsia tehdään koko ajan lisää?
Nämä tyypit monesti liihottelevat itse omien mielitekojen mukaan missä haluaa.
Mies on alle 35, mutta ei montaa vuotta. Tämä tilanne on minulle totaalisen uusi. Vielä kesällä hän osallistui kotona. Ollaan tähän asti hoidettu kaikki suunnilleen puoliksi, kotityöt, ansiotyöt, lapset ja kaikki. Ennemminkin minä olen ollut aikaisemmin se, joka enemmän liikkuu omissa menoissaan (en tosin yöpoissaoloja, mutta käynyt ratsastamassa, tavannut kavereita jne), vaikka hänelläkin on ollut jotain harrastusta ja kavereita koko ajan.
Olisinkin ehkä tyytyväinen, jos minulle jäisi vain ne kodinhoitotyöt, mutta nyt saan hoitaa yksin (eli kolmen pienen lapsen kanssa) töiden ja kotitöiden ohella myös tapetoinnit, auton huollot, puutyöt, pienet rempat ja kohta lumityöt yms sellaiset. Pääsisin siis paljon vähemmällä, jos erottais ja muuttaisin lasten kanssa vain vuokralle kerrostaloon.
Mies on joskus aikoinaan myöntänyt olevansa mustasukkainen, eikä hän oikein tykkää, että olen poissa kotoa yksin. Toisaalta hän ei oikein ole tykännyt siitäkään, että olen kotona yksin. Mitään syytä mustasukkaisuuteen ei ole, senkin hän on myöntänyt. Nyt ei aiheesta ole tarvinnut puhua enää vuosiin, en ole huomannut mitään oireilua asian suhteen, joten olen olettanut, että hän on päässyt siitä yli. Kuten kerroin, tähän asti olemme hoitaneet kaiken, lapset mukaan lukien, yhdessä, joten olen päässyt omille menoillenikin tarvittaessa helposti. Minä en kaipaa viikonloppu- tai yöpoissaoloja, mutta iltalenkille lähtisin mielelläni lasten mentyä nukkumaan ja pari-kolme tuntia voisin joskus viettää tallilla tai jossain. Vaikeata olisi ajatella, että hän nyt olisi laskelmoinut vauvan teon siksi, että pysyisin kotona.
Ilmoitin hänelle pari viikkoa sitten, että ensi viikonloppu (viikon päästä) on sitten mun menoviikonloppu. Hän saa pysyä kotona lasten kanssa. Pitkin hampain hän suostui siihen (seuraavat viikonloput hän on taas suunnitellut omilla menoillaan). Mutta mulla ei ole yhtään mitään suunnitelmia, enkä todellakaan keksi mitään tekemistä itselleni viikonlopuksi. Kaikki kaverit ovat äitejä ja kiinni kotonaan tai sinkkuja, joilla on omat suunnitelmat. Ilmeisesti sitten käväisen lenkillä koiran kanssa ja loppuaika menee kotona, jolloin mies lähtee omille teilleen tai juurtuu netin ääreen.
nussimaan se sitten kuitenkin on joutanut.. Liekö sen kerran? Mulle tuli vääjäämättä mieleen, että sillä on joku muu viihdyke kierroksessa; muuten noin totaalinen muuttuminen ei ole oikein selitettävissä, ja selityshän se on tämäkin.
Veikkaisin jotain muijaa, jolla lapset on jo huomattavan paljon isompia, eronnut, eikä asu omakotitalossa. Murheita ja vastuita vähemmän.
Toivottavasti olen väärässä. Jos olisi omalla kohdalla, en katselisi enää.
Se neljäs sai alkunsa silloin kesällä kun ongelmaa ei vielä ollut. Kyllä hän vieläkin kerkeis "vauvantekoon" silloin kun kotona sattuu olemaan, mut mua ei välttämättä kiinnosta, jos kaikki yhteinen on vain siinä.
Kieltämättä tuo toinen nainen-vaihtoehto on käynyt mielessä. Jostain syystä en koe, että se olisi tällä kertaa se syy. Kalastusretkiltä tulee kalojen kanssa, metsästysretkiltä kuolleiden peurojen tai jänisten kanssa ja kaverin harrasteautoprojektiviikonloppuina se kaverin harrasteauto on edistynyt ja yleensä joka reisulta tulee vielä valokuviakin (harrastaa myös valokuvausta).
Hän on koko elämänsä haaveillut omakotitalosta, välillä ollaan sellaisessa asuttu vuokralla. En siis usko, että se on ongelma. Jos se on joku muija, niin nuori ja lapseton, rikas ja asuu isossa omakotitalossa.
on asiat ihan kivasti. Keskustele vaan rauhallisesti ja ettikää jotain perheen yhteistä juttua. Ja vihjase välillä, että muutat omaan makuuhuoneeseen, jos sulle ei tuu aikaa. Vihjaile vaan selkeesti, että te tarvitte miestä, ninku ennenkin. Kyllä lapsetkin tarvii isän. Ja ottakaa halot vaikka hakattuna. Jos ei mitään muutosta tapahdu ota yhteyttä ulkopuolisiin esim. kirkos perheasiain neuvottelukeskukseen tai vastaavaan kunnalliseen. Älä ainakaan unohda huolehtia itestäs !
että kalasta tulee kalojen kanssa yms.
Helppo järjästää...ottaa sen naisen mukaan.
Tiedän tuollaisia tapauksia, koska olen joskus seurustellut ukkomiehenkanssa ja voin kertoa, että niillä kyllä mielikuvitusta riittää uskomattoman paljon huijaamaan vaimoa.
Anteeksi, mutta katso totuutta silmiin.
Aivan varmasti miehelläsi on jonkunlainen suhde jossain.
mene viikonlopuksi anoppilaan tai omien vanhempien luio tai jonnekin ja pyydä miestäsi hoitamaan lapset.
Seuraavaksi viikonlopuksi vuokraat mökin ja sanot miehellesi, että menette kaikki sinne.
Ja sitten seuraavana menette kaikki sukuloimaan jonnekin.
Järjestä miehellesi remonttia tai muuta puuhaa kotona, hajota oma auto...
Ja sitten se paras: ala tosi kiimaiseksi, vaadi seksiä koko ajan, roiku kiini ja tee härskejä juttuja...
Ensi viikonlopun aion olla poissa vaikka sitten naapurimotellissa. Omia tai appivanhempia ei ole. Tosin en yhtään usko, että mies ymmärtää kodin pyörittämisen olevan mullekin rankkaa, se on sitä vain hänelle. Ja tuskinpa järin siistiin kämppään takaisin tulen.
Seuraava viikonloppu on miehelläni jo lyöty lukkoon. Silloin on joku rallikoulutus. Sitä seuraava onkin jo joulu ja joululoman hän on poissa. Sukulaisiin hän ei lähde, eikä meillä kovin läheisiä sukulaisia olekaan. Itse saan käydä lasten kanssa, hän ei tule mukaan.
Remonttia on kotona vaikka kuinka, samoin muuta puuhaa, mutta se ei kiinnosta. Autollani ei voi ajaa, koska se on katsastamatta, eikä mene läpi ilman remonttia, mutta kukaan ei sitä näytä korjaavan.
Tuo kiimaisuus voisi onnistua muuten, mutta kenelle ryhtyisin kiimaiseksi, kun ei täällä ketään miestä koskaan käy?
Ja jos me tästä erotaan, niin meneekohän hänellä lasten tapaamisetkin samalla tavalla, että silloin kun ehtii ja jos keksiikin tärkeämpää tekemistä, niin sitten vain perutaan lasten sopimus.
miksi hän yhtäkkiä viihtyy kaiket vapaa-ajat
muualla?
Lähde ihmeessä viikonloppuna pois että miehesi näkee millaista on hoitaa kaikki yksin .Sen jälkeen avaa keskustelu hänen kanssaan .
Luulen että hänellä on nyt sellanen vaihe joka minuun iski aina ennen lapsen syntymää ...tuntuu ettei vauvan syntymän jälkeen pääse minnekään ja yrittää ennen sitä rynniä joka paikassa :)