Niin mikä ois romanttisin/mieleenpainuvin tapa kosia tai olla kosittavana?
Mulla tulee mieleen sellaiset elementit, että siihen löytys spontaani ja sopiva hetki arkielämän keskellä, eikä kosintakulisseja sen suuremmin rakenneltas.
Jotenkin kesäilta, auringon lasku, peilityyni järvi, laituri ja lumpeenkukat voisivat liittyä siihen hetkeen. Käen kukunta taustalla ja muuten täysi luonnon hiljaisuus ja siinä hetkessä se voisi tapahtua.
Mulla tulee mieleen sellaiset elementit, että siihen löytys spontaani ja sopiva hetki arkielämän keskellä, eikä kosintakulisseja sen suuremmin rakenneltas.
Jotenkin kesäilta, auringon lasku, peilityyni järvi, laituri ja lumpeenkukat voisivat liittyä siihen hetkeen. Käen kukunta taustalla ja muuten täysi luonnon hiljaisuus ja siinä hetkessä se voisi tapahtua.
Vastaukset 64
Vanhimmat
kuulostaisikin romanttiselta:)
Jos olisi joku yhdistävä tekijä, esim. joku yhteinen paikka, jossa olllaan vaikka ekaa kertaa nähty tai joku muu sellainen, niin se voisi olla hyvä valita siihen kosintahetkeen mukaan. Yhteiset muistot siis toimisivat yhteisenä sidoksena :)
Tuutko tekee meille ruokaa?
Kysyjänä yh-iskä. Ei toiminut. Minuun ainakaan. Etenkään kun ei muutenkaan kiinnostanut moinen tyyppi.
se tekikin työtarjouksen :( ei sillä oo kyllä kosinnan kanssa mitään tekemistä.
mutta eipä kiinnostanu sen parin päivän tuttavuuden jälkeen tehdä enää syvällisempää tuttavuutta. =)
Oikeesti en ole edes ajatellut, että miten haluisin mua kosittavan. Niin tai tostahan se selvis, että miehen pitää kosia mua, sillai se perinne menee. Mä en ala kosimaan ketään... Mut tyyli on kyllä vapaa =)
sä et ainakaan aseta kosijalle turhia suorituspaineita :)
mun mielestä se hetkihän on tärkeä sen takia, että siinä olis minä ja se mies... Ei sen takia että missä se tapahtuu ja miltä suunnalta se aurinko paistaa.
Toki on ihana jos se on suunniteltu juttu, eikä mitään ohimennen keskusteltava asia. Mut muuten jos mies olis oikea, niin en ole vaativa.
Sit tarvis vaan löytää mies =)
On se, että nainen näyttää asianajajansa laatiman paperin avioehdottomuuden lisäksi myötäjäisinä tulevasta suuresta omaisuudesta ja sitten nainen polvistuu eteeni, itkeä tirauttaa ja lupaa palvoa minua niin pitkään kuin vain häntä jaksan katsella ja pyytää minua naimisiin.
Minä nostan komean nokkani pystyyn ja lupaan harkita, mutta suostun lopulta.
Sopiva ympäristö voisi olla esim. maistraatti, jossa olisi notaari paikalla.
Sellasesta amerikkalaisista krumeluureista, mut pahasti pelkään että että se asia tulee esille jossain aamukahvipöydässä. Kumpilie sit parempi.
Taidan vaan aikanaan hommata ne sormukset ja pistää "piiloon" siis sellaseen josta ne tod. nök. löytyy siis vähän ennen joulua ja kattoo miten kauan hermo pitää.
sijasta puuron joukkoon :)
olisi, jos se katkoisi hampaansa ja tukehtuisi sormukseensa. Se toki olisi aluksi järkytys, mutta joskus myöhemmin tapahtumalle voisi jo naureskella vaimon ja lasten kanssa.
oon mie suunnitellu joskus sen kosinta homman. Sillon se ois tapahtunu eiffel tornissa syyskuun alussa. Olin suunnitellu muutamanpäivän kaupunkiloman pariisissa, siis ihan pikkuyllärinä ja oisin sit kattonu onko soveliaampaa kosia siinä tornin juurella vai latvassa.
EI varmaan pääsis heti unohtumaan.
kyllä realisti ja idealisti samaan aikaan, kumpaakin ominaisuutta löytyi viesetistäsi =)
Kumman hermoja siinä koeteltas? ;)
meitsi kun tunnetusti on niin kärsimätön ja utelias.
Aika luottavainen mie oisin siihen että se joka löytää ne mun kätkemät sormukset saattas joulupäivän jälkeen jo kiipeillä seinille.
nyt positiivisesti asiat, eli suorastaan lennetään ilosta niin, että seinät kumajaa :D
mie kuvittelisin vaan kiusaavani tyttöystävää. Se tietää että siellä on sormukset, se sit varmaan oottaa kosintaa. mut se ei tiedä sitä millon se tapahtuu :D
Sama juttu ku vanhemmat kätkee lahjan jonka löytää sit ennen joulua, mut sitä ei sit ookkaa joulupukin kontissa. "Onkohan pukki nyt unohtanu jotain...?"
nyt mä pääsin jyvälle ;) Tuossa tilanteessa ei uteliaisuus ainakaan vaivaa ketään ;D
ehkä mä en ajatellut ihan loppuun saakka tota hommaa :)
romantikko.
Mulla ei ole aikomuksena kosia ketään koskaan.
mut en lainkaan toivoton =)
toivot on?
Mä oon tosissani tätä miettinyt ja ehdottomasti se olis sillai, että nainen kosisi pitkän yhteiselon jälkeen mun kuolinvuoteen äärellä ja sama myös toisinpäin, eli jos toieselle aika kävis vähiin ennen mua, niin kosinta siinä kuolinvuoteen äärellä.
Äijä on mua kerran melkein kosinut ja sanoi et seuraava kosiminen on sitten mun heiniä...
Musta olis hauska tehdä se niin että siitä muodostuis mahdollisimman iso ylläri. Ei siis mitään viitteitä ympäristössä tai tapahtumissa siihen.
Jos vaikka laittais sen tyhjentään huussia mökillä ja sitten kun avaa sen paskaluukun niin siellä olisikin se kosintaboksi? Äh, ehkä toi olis turhan groteskia... oon tainnut lukee liikaa noita saatanan juttuja?! :)
siinä ois aika paljon syvyyttä kosintahetkelle, ku yhessä raahaa paskamakia tunkiolle ja helteisenä päivänä hikikarpalot tippuen kosisi. Kosinta tulis kyllä melko yllärinä :)
mikään tee romanttista, vaan koko tilanne olisi hirveää helvettiä. Lintujen laulu muuttuisi kuolevien korinaksi ja romanttinen valaistus strobovaloiksi tai kuutamo mustaksi auringoksi. Rikin haju täyttäisi ilman. Hyihyi, toivittavasti ei ikinä tarvitse joutua tuollaiseen tilanteeseen.
istutaan laiturilla onnesta mykkänä ja rakastuneina ja jos kosinta tapahtus siinä, niin kaikki muuttus salamana liekehtiväksi helvetiksi =D
Mä en halua mennä koskaan naimisiin, mua ahdistaa koko ajatus aivan hirveästi. Eikä se ole mitään sellaista, että mä olisin niin nuori, etten olis löytänyt vielä sellasta ihmistä jonka kanssa haluaisin naimisiin. Mä en vaan yksinkertaisesti halua naimisiin ollenkaan. Hyi, kun ajattelee jo niitä juhliakin. Argh, alkaa henkeä ahdistamaan.
se naimisiinmeno ole mikään itseisarvo ja vaikka ei haluakaan naimisiin koskaan, niin silti saa täysin vapaasti esittää kuvausta, miltä kosintatilanne tuntuisi. Sä kyllä toit yhden arvokkaan näkökannan lisää asiaa tarkastellessa :)
Kumosit siis yleistyksen "kaikki naiset haluaa naimisiin" ;D
Mulla ei ole tarvetta olla päivän ajan prinsessa ja jos toista rakastaa, niin mulla ei ole tarvetta kailoottaa sitä koko maailmalle. Jolla onni on, se onnen kätkeköön! (Möhön inhosin sitäkin, kun pariskunnat sanoo puhelimessa julkisesti toisilleen rakastavansa toisiaan. Yök. Liian siirappista.)
sellanen, että mä en jaksa enää ottaa sua huomioon, eiks me voitais vakiintua ja pitää juhlat sen kunniaksi. Eli, nainen saa olla hääpäivänään viimeistä kertaa prinsessana.
parisuhdevamma on ollut jo ennen kosintaa, jos asiat näkee noin :)
Puolustukseksi sanottakoon avioon menevien tai menemättömien puolesta, että ei se liitto rakennu tai kaadu kummassakaan vaihtoehdossa, johonkin muuhun se huomiottomuus ym. perustuu, kuin säädyn muotoon.
kärjistin, muttaku se on vaan niin valitettavan tottakin. Koksa, jos kaks ihmistä on yhessä ilman mitään paperilla olevia sitoumuksia, ni jo se osaltaan velvoittaa ottamaan toista enemmän huomioon, koska ethän sä oikeesti halua, että toinen lähtis lätkimään sun elämästä.
Enkä mä nyt tarkota, että nää mitään isoja asioita, tai eroja olis, mutta on siinä pikkuriikkinen ero. Avioliitto 'oikeuttaa' itsekkyydenkin. Puolin ja toisin, asiasta riippumatta.
Niin, ja se joka siihen kosintaan myöntyy, ni se sanoo oikeestaan niin, että: 'emmäkään jaksa enää sua huomioida'.
Perhana. =D
omaa järki näkökantaa lisää asioihin, niin järkeä ei pidä sekottaa sinne tunnepuolelle ollenkaan, joten mikä tahansa ratkaisu säädyn suhteen tehdään aidolla tunteella. Järkisyitä voi pohtia sitten, jos niitä tarvii yoleensäkään pohtia :)
ku pilasin romantiikan tästä sun alotuksesta. Pitäsköhän mun poistaa nää viestit..voipi olla parasta niin.
Tai, sitte mä vaan yritän tässä takoo ittelleni järkee päähän. =D
Mutta se asia, mikä pitää paikkansa, että mä en oo yhdenkään parisuhteen nähnyt kosinnasta ja avioliitosta parantuneen, mut moni on parisuhde on huonontunut siitä.
poista rontti :D
Sulla on hyviä näkökantoja, eikä mitkään näkökannat ole sen huonompia kuin muutkaan, joten lisää vaan näkemystä peliin =)
Romantiikasta viis, senkin voi nähdä hyvin monella tavalla, eikä ole toistaan oikeampaa tapaa siinäkään :)
PS. Tuliko riittävästi hymiöitä =)
taaskaan muista miten toi poistamishomma meni, mut en nyt poista ainakaan. Ne on noi hymiöt jotka sen tekee. Tietenkään unohtamatta noita siirappisia kehuja mun näkökannoista. =P
Kiitos.
Mä vaan aattelen asioista niin, että miks 'pilata' se elämänsä parisuhde kosinnalla, tai pikemmin ottaa sitä riskiä, että se menis pilalle. Mut, sit ajasta iäisyyteen siirtyminen miehenä jolla on rakastava vaimo, ni se olis jotain.
Tai sitten päinvastoin, elämäni nainen kun olisi rinnallani ilman sitoumuksia koko elämänsä, ni mun mielestä tavallaan arvokkainta mitä voisin antaa, olis se, että hän saisi siirtyä ajasta iäisyyteen naisena jolla oli elämänmittainen suhde, missä oli vielä rakkautta siellä lopussakin.
Kai mä oon ihan sekopää. Kukaan tälläi ajattele. :)
ette te nyt aivan terveeltä vaikuta. Lähin terveyskeskus auttaa.
ois kyllä naisia.
hätäkeskuksessa on naisia, soita sinne.
ne naiset sieltä lähettää vähintään kaks karvaista miestä paikan päälle.
kovasti teillen pikkuneiti.:DD
Kivoja hellittelynimiä sulla mpw:stä.. :P Kosinta jo lähellä? :)))
Jota en anna naisen tehdä.. Joten jättäydyn lukijan rooliin
Mun mielikuvitus ei meinaa riittää. Tai sitten mä en halua enää tulla kosituksi..
Missään nimessä sitä ei saa ainakaan tehdä toisten ihmisten aikana, se olisi noloa ja ahdistavaa.
"Mulla tulee mieleen sellaiset elementit, että siihen löytys spontaani ja sopiva hetki arkielämän keskellä, eikä kosintakulisseja sen suuremmin rakenneltas."
-Joku tälläinen minunkin ajatukseni aiheesta on.
tuo paikkakuvaus mieleen siitä, koska kertomani elementit on muutenkin itselle sellaisia rauhoittumisen ja hiljaisen olemisen paikkoja ja hetkiä.
Jotenkin saattaa tulla sellainen olo, että jos liikaa järjestelee ja rakentaa tilannetta, niin siinä se "Sinä ja Minä" ajatus häiriintyy, mut ei välttämättä tietenkään :)
vaiheessa mahdollisimman sopimattomalla hetkellä ilmoitan "Tämä on kosinta. Vastausaikaa viisi minuuttia. Kaverille ei saa soittaa, jos se tuntee mut."
kömpelösti ja silti kauniisti kauheessa lumisateessa koulumatkalla :D Vois kai se romanttisempaakin olla mutta olipahan kaikin puolin mieleenpainuva hetki.
en missään nimessä kaipais mitään yltiöromanttista lässytystä kynttiläillallisella ruusumeren keskellä. En mä ole sellanen ja mies sen tiesikin, tosin kosi hieman arkisemmassa tilanteessa kuin olisin voinu kuvitella. :D Oli se silti suloinen.
Eikä me olla suuremmin häistä puhuttu mitään, näin on ihan hyvä. Lapset sitoo paljon enemmän kuin pala paperia.
siinä on "Sinä ja Minä" ajatus ja mikä on kauniimpaa, kuin leijailevat pehmeät ja kimaltavat lumihiutaleet :) Sehän on selvä ennusmerkki(en tiedä kyllä mille asialle) ;D
siinä se oma hohtonsa mutta sitä lunta olis saanu sataa vähän vähemmän,että olis nähny mitä se ukko-kulta mun sormeen yrittää tunkea ja sieltä viiman keskeltä piti pyytää toistaan, että "mitäääh, mä en kuullu yhtään että mitä sä sanoit, siis sä haluat mennä naisiin?!"
No ei nyt ihan noin mutta melkein. :D
Se oli mun miehen ominainen tapa hoitaa tärkeäkin asia yksinkertaisesti, arkisesti ja pyrki oleen tekemättä asiasta suurta haloota jota hehkutettais suurissa kinkereissä suvun ja ystävien kesken. Ja se oli ihan passeli tyyli mullekkin, kouluun me ei kylläkään sitten menty kumpikaan. :D
mennä piloille, ensin voi hienovaraisesti tunnustella ajatuksia, onko sinnepäin mietteitä vai ymmärtääkö toinen ollenkaan toisen sen suuntaisia ajatuksia. Jostakin jutusta kehittää selolaisia ajatuksia, onko millaisesta odotuksesta kyse!!!
Muuta kuin keskenään maistraatissa.
Ei ois pitäny lukea "väkisin", nostatti vähän turhan paljon muistoja... :(
mut jotain positiivistakin. Sie löysit kätketyn halauksen *halaa*
Ei muistoja voi pyyhkiä pois, se on osa elettyä elämää.
ollu tarkotus... :(
Tahtoo itelläkin välillä ajatus brakata, mut mehän eletään huomista varten *Voimahaliruts*
Hali tulikin nyt tarpeeseen, sä osaat olla aina nii herttanen.
Muistoja ei tosiaan voi pyyhkiä pois enkä mä haluakaan. Muistoista koostuu koko se eletty elämä ja tekee ihmisestä sen kuka on.
:DDD
*halipuruts* :)
Ei tietenkään sulla ollut tarkoitus, mä vaan lähdin miettimään asioita liian syvällisesti... Mutta oot oikeassa, elämä jatkuu.
Kiitos halista, ei näiden halien jälkeen tunnu enää yhtään niin pahalta.
hyvässä turvassa Fredun ja mun välissä :)
Tää on oikein mainio paikka, ei voi valittaa. Tähän vois vaikka nukahtaa jollei olis niin loistavaa seuraa :)
letitetään sun hiukset sillä aikaa iltaa varten valmiiksi =D
Täältähän saa vallan mainiota palvelua, jos mä sitten otan pienet nokoset kun tässä kerran on niin hyvä :)
"Mulla tulee mieleen sellaiset elementit, että siihen löytys spontaani ja sopiva hetki arkielämän keskellä, eikä kosintakulisseja sen suuremmin rakenneltas."
Sittenhän minä kosin todella romanttisesti. Siihen hetkeen liittyi kyllä auringonlasku, mutta loput eroaa aika tavalla tuosta sun skenaariostasi. Järven, laiturin ja lumpeenkukkien sijaan meillä oli sohva ja tv, mutten sentään kesken urheiluruudun kosaissut. Oli joku arki-ilta, kumpikaan ei muista tarkkaa päivämäärää. Kevättä taisi kuitenkin olla rinnassa.
Tämä kosinta oli sitten romanttisin, jonka koskaan tulen esittämään. Toista kertaa en kosi, tuli mitä tuli.
mieleen ku mies aikoinaa kosi, se oli vaa sellasta aikaa mikä jääny hyvin mieleen. Mä pidän koko juttua jotenki vanhanaikasena nykyään, ei siihen sormuksia tarvi jos haluaa olla jonku kans.
ois ihanaa jos mies kosisi esim uutenavuotena. ei suuria elkeitä, vaan pieni kuiskaus korvaan salasa muilta....se ois sitä romantiikkaa. Mutta toki mun mies ei luultavammin kosi ikinä joten se siitä :)