Niin kysytäänpäs täältä mainiolta palstalta ajankohtaiseen asiaani
mielipiteitä, kommentteja ottaisin kernaasti vastaan.
Eli hieman taustaa;
Olen piakkoin 4-kymppinen, jo 3:n lapsen isä.
Onnellisesti avioliitossa. Parisuhde kaikin puolin
kunnossa jne jne.
Läheinen työkaverini on puolestaan hieman päälle
3-kymppinen sinkkunainen. Hänellä ei ole lapsia.
On omien sanojensa mukaan varmaankin ikuinen
vanhapiika. Mutta jotenkin pidän kovasti hänestä,
olemme oikein hyviä ystäviä. Huumori kukkii
työpaikalla, hauskaa on tehdä töitä yhdessä jne.
Mutta mitään suhdetta meillä ei ole kuitenkaan
koskaan ollut, eikä kumpikaan ole sellaista
toiselta edes toivonut. Työkavereita, hyviä
sellaisia ollaan siis oltu.
Hän tässä äskettäin yksissä työpaikan illanistujaisissa
yllätti aivan täysin minut avautumalla kahden kesken,
ja kertomalla että hän on jo pitkään toivonut lasta
ja kysyi samalla hieman arkana; suostuisinko auttamaan häntä
tällaisessa ”prosessissa” Hmm.. tällai muumimuki menetelmällä
”prosessi” lähtisi liikkeelle jne.
Kuulemma minun ei pitäisi sitoutua tässä lapsessa mihinkään.
Hän kasvattaisi lapsen ilman minua.
Ei tarvitsisi maksaa lapsen elatuksesta yms.
Itse jäin kysymyksen jälkeen melkoisen hämilleni.
- voiko sinkkunainen olla todellakin noin itsekäs lapsen saannin suhteen?
- toivooko hän salaa kuitenkin, että olisin aktiivisesti lapsen elämässä jollain lailla mukana?
- ymmärrän kyllä että päälle 3-kymppisellä naisella voi biologinen kello tikittää jo äänekkäästi
- miksi hän ei hoida tällaista ”pulmaa” etsimällä ravintolasta yhden yön jutun?
En kyllä kunnolla ymmärrä naista, ymmärrättekö te?
Kertokaa naiset biologisesta kellosta ja sen tikityksestä lisää!
Vaikka fiilikset ovat ”hieman” ristiriitaiset, kyllä tuollainen pyyntö
kieltämättä hieman myös imartelee..
Suostuisiko sinä miehenä tällaiseen pyyntöön?
Jos et niin miksi et suostuisi?
mielipiteitä, kommentteja ottaisin kernaasti vastaan.
Eli hieman taustaa;
Olen piakkoin 4-kymppinen, jo 3:n lapsen isä.
Onnellisesti avioliitossa. Parisuhde kaikin puolin
kunnossa jne jne.
Läheinen työkaverini on puolestaan hieman päälle
3-kymppinen sinkkunainen. Hänellä ei ole lapsia.
On omien sanojensa mukaan varmaankin ikuinen
vanhapiika. Mutta jotenkin pidän kovasti hänestä,
olemme oikein hyviä ystäviä. Huumori kukkii
työpaikalla, hauskaa on tehdä töitä yhdessä jne.
Mutta mitään suhdetta meillä ei ole kuitenkaan
koskaan ollut, eikä kumpikaan ole sellaista
toiselta edes toivonut. Työkavereita, hyviä
sellaisia ollaan siis oltu.
Hän tässä äskettäin yksissä työpaikan illanistujaisissa
yllätti aivan täysin minut avautumalla kahden kesken,
ja kertomalla että hän on jo pitkään toivonut lasta
ja kysyi samalla hieman arkana; suostuisinko auttamaan häntä
tällaisessa ”prosessissa” Hmm.. tällai muumimuki menetelmällä
”prosessi” lähtisi liikkeelle jne.
Kuulemma minun ei pitäisi sitoutua tässä lapsessa mihinkään.
Hän kasvattaisi lapsen ilman minua.
Ei tarvitsisi maksaa lapsen elatuksesta yms.
Itse jäin kysymyksen jälkeen melkoisen hämilleni.
- voiko sinkkunainen olla todellakin noin itsekäs lapsen saannin suhteen?
- toivooko hän salaa kuitenkin, että olisin aktiivisesti lapsen elämässä jollain lailla mukana?
- ymmärrän kyllä että päälle 3-kymppisellä naisella voi biologinen kello tikittää jo äänekkäästi
- miksi hän ei hoida tällaista ”pulmaa” etsimällä ravintolasta yhden yön jutun?
En kyllä kunnolla ymmärrä naista, ymmärrättekö te?
Kertokaa naiset biologisesta kellosta ja sen tikityksestä lisää!
Vaikka fiilikset ovat ”hieman” ristiriitaiset, kyllä tuollainen pyyntö
kieltämättä hieman myös imartelee..
Suostuisiko sinä miehenä tällaiseen pyyntöön?
Jos et niin miksi et suostuisi?
Vastaukset 36
Vanhimmat
En ole suostunut, vaikka asiasta on jonkun kanssa joskus puolivakavasti keskusteltu, enkä suostuisi nyt, saati tulevaisuudessakaan.
- "miksi hän ei hoida tällaista ”pulmaa” etsimällä ravintolasta yhden yön jutun?"
Ehkä se haluaa jonku sellasen jonka tuntee, eikä mitään tuntematonta josta ei tiedä mitään. Tuollanen tilanne jos tulis ni en kyl ikimaailmas mitää yhenillan juttua alkais lapseni isäks ettii. Onneks ei tarvi ees miettiä tuollasia, ku lapsi haaveet ei todellakaan ole ykkös sijalla. Tuttu ja turvallinen varmastikkin enemmän viehättää.
Kysymys 1: Onko tää provo?
Kysymys 2: Onko tää totta?
Kysymys 3: Jos ajatus kiinnostaa, ootko valmis keskustelemaan siitä vaimosi, lastesi äidin kanssa?
Miulla ei tikitä, ei siten yhtään. Ei ole koskaan tikittänyt. Siltä osin en voi auttaa.
Luulis että sulla on sitten jotain ominaisuuksia joita kyseinen nainen pitää arvossa.
Onko naisella ollut minkäänlaisia suhteita?
tota pystyisin ehdottamaan KORKEINTAAN pitkään tuntemalleni VAPAALLE ystävämiehelle. Ei missään nimessä varatulle. Pehmee ämmä, en voi muuta sanoa.
en ole vielä kolmikymppinen (nainen) mutta jos olen silloin terve&pystyn elättämään lapsen, haluaisin luultavasti myös sellaisen. En pidä sitä itsekkäänä.
"toivooko hän salaa kuitenkin, että olisin aktiivisesti lapsen elämässä jollain lailla mukana? "
tuskin
"miksi hän ei hoida tällaista ”pulmaa” etsimällä ravintolasta yhden yön jutun? "
et kai tosissasi suosittelisi tuota kellekään?
Olisit voinut esittää kysymyksesi itse ko. henkilölle.
tuommoinen....mutta ymmärrän kyllä sen, että joku haluaa lapsen yksinkin (jos ei miestä ole). Mutta onhan niitä luovuttajia, "spermapankki" vai mikä se nyt on.... en ole koskaan tajunnut, miksi joku pyytää tuttavaansa/ystäväänsä isäksi???
Pakostakin tulee minulle ainakin mieleen, että hän toivoo sinun kuitenkin jollain lailla osallistuvan lapsen elämään. Ja miten voisitkaan olla osallistumatta, kun tietäisit lapsen "omaksesi"? (normaali tunteva ihminen kun väkisinkin kantaa huolta lapsestaan)
Minusta on ok, jos nainen haluaa lapsen yksin, mutta silloin se sperma pitäisi hankkia lapsettomuusklinikan kautta, tuntemattomalta luovuttajalta. Ei tuommoisessa ole mitään mieltä....ainakaan perheellisen miehen tuommoiseen ryhtyä.
En suostuisi koska haluaisin olla lapseni kanssa yhteydessä enkä suostuisi siihen että lapseni äiti määrää milloin se tapahtuu.
välttämättä fiktiiviseltä eikä edes provolta, vaikka sellaistakin on jo epäilty. Mistä näistä tietää.
Sanon näin, koska tiedän että epätoivoisiakin naisia on. Minulle on lesbopari esittänyt tuollaisen toiveen. Kieltäydyin kunniasta ja ratkaisuuni olen erittäin tyytyväinen. Se oli helppo päätös. Pari ei ollut mitenkään tasapainoinen muutenkaan, eronneitakin ovat jo. Tiedä mitä se parin toinen osapuoli olisi eron jälkeen alkanut kuvittelemaan. Ruokkojako tässä nyt sitte makseltais.
Ei edes niin kovin hyvin tunneta, mutta täytyy myöntää, että kyllä tuollainen pyyntö jotenkin miehistä itsetuntoa hiveli.
Kaveripiirissä on katkeraa kokemusta siitä, että ruokonmaksuun päädytään pakollisen isyystestin jälkeen, vaikka aluksi olis mitä muuta lupailtu.
Elämä on valintoja.
Keinohedelmöitys on aika kallista. Yli 800 € tarkastettu (tauditon) spermalaaki. Ja niitä voi tarvita useampia, kun harvemmin onnistuu kerralla. Lisäksi sitten vielä muut kulut, n.400 €/krt vähän tapauksesta riippuen. Tokihan senkin rahan laittaisi mielummin lapsen elämiseen.
Yhdenyön jutuilla voi olla tauti, ja niiden kanssa käytetään kondomia. Siksi ne eivät käy. Luovuttajan pitäisi olla luotettava.
Ainoa ongelma mikä minulle tulee mieleen, on se ettei mies ehkä luota siihen, ettei jälkiseuraamuksia tule. Elatustuenhan saa sosiaalitoimistosta, jollei isukkia ole kirjoissa. Siinäkin mielessä olisi hyvä että miehen tuntisi, hänkin voisi luottaa naiseen.
Voisin ajatella, että toivoisin miehen olevan jollain tavalla läsnä, olemassa, lapsen elämässä. Vaikkakin ns. epävirallisesti. Että lapsi voisi sanoa että tietää kuka isänsä on.
Juu, ja sinkkunainen voi todella olla näin itsekäs lapsen suhteen. Adoptiotakin on mietitty, mutta se on myös todella hintava projekti, eikä sinkku ole ykkössijalla missään jonoissa. Vuosikausien odotukset ja pettymykset... Eikä yksinäinen ihminen saa pientä lasta.
miksi se on epätoivoista tai itsekästä? Valitettava totuus on, että Suomessa aika suuri osa isistä on surkeita vanhempia. Kuvitellaan, että isyyteen riittää se, että asutaan samassa osoitteessa. Minunkin isä oli täysin turha, ainoa lause jonka häneltä kuulimme oli olkaas nyt lapset hiljempaa. Tuskin olisin edes huomannut, jos hän olisi kadonnut elämästämme, nyt vanhempana koen, että minulla on hyvä äiti, mutta ei isää ollenkaan.
Ja ehkä hän haluaa, että voi edes lapselle sanoa, että tuo on sinun isä. Ja tietenkin se, että sinun geenisi hän tuntee, aikamoista arpapeliä olisi joltain satunnaiselta tehdä lapsi!
sinun isäsi oli täysin turha, ei tarkoita, että suuri osa isistä olisi surkeita vanhempia. Sinulle on toki ollut helpottavaa kuvitella niin.
Mitenkään työtoveriasi tuomitsematta niin itse en ryhtyisi naisena tuollaseen. Toivon olevani äiti joku päivä, mutta en halua saada lasta tuollaisin keinoin. Toivon ja luotan vakaasti siihen, että löydän joku päivä miehen, joka haluaa ja voi olla isä lapsilleni. Mikäli kuitenkin elämä menee niin, että löydän itseni 45-vuotiaana ja yksin, niin voisin harkita adoptiota. Voisin harkita adoptiota jo aikaisemmin ja ihan parisuhteessakin ollessani, mutta se on ainoa tapa sen "normaalin" tavan lisäksi, jolla suostuisin lapsia hankkimaan.
Oma vauvakuume on kova, muttei niin kova, että alkaisin tekemään lapsia joko tutun tai tuntemattoman miehen kanssa, jolla ei ole mahdollisuuksia olla lapselleni oikea isä.
Sinuna miettisin tarkoin ennenkuin lähtisin mukaan tuohon. Sinun on keskusteltava vaimosi kanssa ja mietittävä asiaa hänen ja lastenne kannalta, mieti 15 vuotta eteenpäin, mitä tapahtuu jos lapsi ilmestyy ovellenne ja joudut selittämään ettet voi olla isä lapselle, autoit vaan hänen äitiään jne. Aina on nimittäin mahdollista että totuus tulee ilmi vaikka nyt sopisitte muuta.
naiskohtaisesti vaihdella näin paljon tämä lisääntymistarve?
Joillakin valtava vauvakuume ja jotkut ei halua lasta koskaan.
Sitten vielä väitetään, että naisilla kyseessä olisi joku biologiaan perustuva viettitoiminto. Ei voi olla. Taitaa olla enemmän kulttuuri- ja oppimiskysymys.
Biologisesti ajateltunahan ihmisellä on tarve lisääntyä ja taata lajin säilyminen, joillakin vahvempana, joillakin heikompana ja tää koskee sekä miehiä että naisia. Mä luulen, että koska nykyaika mahdollistaa yksilön henkilökohtaisen valinnan tässä asiassa, niin hajontaa on tullut niin paljon. Toiset ei kaipaa lasta elämäänsä, toiset kaipaa ihan hirmuisesti. Mä itse kuulun noihin, jotka kaipaa ihan hirmuisesti mutta ainoastaan sitten kun aika on oikea, mies on samoilla linjoilla jne jne.
Naisten biologisesta kellosta puhutaan paljon enemmän ku miesten ja mä luulen, että se taas johtuu siitä, että naisilla lisääntymisaika on rajallinen. Siinä siis todellakin on kello "tikittämässä" aikaa, jolloin voi edes tulla raskaaksi. Miehillä ei ole niin suurta painetta tämän suhteen biologisesti ajateltuna.
kyllä kait tuon oikeastaan tiesinkin. Kysymys on siis yksilön taustoista, kokemuksista ja opituista käytösmalleista sekä valinnoista. Ei tässä biologialla ole nykypäivänä juurikaan tekemistä. Se rajallinen aika ehkä.
Ihminen on muuten ainut laji joka tietoisella valinnoillaan pystyy vastustamaan evoluutiota.
Nykypäivänä jyllää ihan toiset voimat kuin biologia vaikka eihän sitäkään tietty voi sivuuttaa, kaikki kuitenkin pohjautuu siihen olipa yksilötasolla millaisia eroja tahansa.
Ihminen on ainut laji monessa muussakin asiassa joka tietoisesti on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan maailman tilaan. Vielä kun jostain saataisiin ihmisen päähän viisaus käyttää ihmiselle annettua valtaa mutta siihen tuntuu joskus olevan melkoisen pitkä matka.
huomattavan paljon eri asia kuin äly.
Se noissa evoluutiota vastustavissa tietoisissa ratkaisuissa on mielenkiintoista, että ihminen kusee omaa lajikehitystään nilkkaan monilla tietoisilla ratkaisuillaan.
Mäkäräinen ei mieti. Se tekee vaan niin kuin siihen on ohjelmoitu. Parin miljoonan vuoden kuluttua mäkäräisen asiat on huomattavasti paremmin kuin ihmisen.
Kirjoitin tähän vastauksen mutta se tais kadota jonnekin bittiavaruuteen...
Ymmärrän kuitenki mitä tarkoitat.
... Ehkä yksi kaikkein pahimmista peloistani, mikä voisi kieltämättä "realisoitua" joskus tulevaisuudessa. Miten selittäisin kaiken jälkikäteen vaikkapa vaimolleni???
Siksi olen pikkuhiljaa kääntymässä EI vaihtoehdon puolelle..
Siis herranjumala, olitko aikonut tehdä tuon KERTOMATTA VAIMOLLESI??? Sinähän unelma-aviomies olet...
mutta vitonen vetoa, että vaimosi sei usko tuota versiota, kun DNA näyttää , että sinun kersasi se onnellisena hymyilevä pikku enkeli rattaissa on... ja ihan sisarustensa näköinenkin... :-)
*se toinen vauvakuumeinen sinkku*
minkälaisen miehen kanssa pykää kolmekin kakaraa... Ja muumimukit kannattaa pitää lukkojen takana.
"Kuulemma minun ei pitäisi sitoutua tässä lapsessa mihinkään.
Hän kasvattaisi lapsen ilman minua.
Ei tarvitsisi maksaa lapsen elatuksesta yms.
Suostuisiko sinä miehenä tällaiseen pyyntöön?
Jos et niin miksi et suostuisi?"
Miksi en? Pitääkö sitä muka selitellä? Miksi ihmeessä suostuisin? Riskeeraisin onnellisen avioliittoni antamalla jollekin tämänhetkiselle "tuttavalle" mahdollisuuden kiristää minua ainakin seuraavat 19 vuotta, jos häntä vaan sattuisi siltä alkaa tuntumaan. Löytäähän se varmaan yhdenyön tuntematonta seksiseuraa vaikka baarista, jos haluaa, tai mieluummin menee spermapankkiin asioilleen.
Jos nainen muistaa ja nimeää sinut isäksi, jonka hän voi tehdä milloin tahansa myöhemminkin, sinä maksat sekä elatukset että menetät perheesi. Kyse ei edes ole äidin vaatimuksista, vaan äidin kotikunnan, joka haluaa maksamansa elatusmaksut.
Siitä olen täysin varma ettei tämän
sinkkunaisen koskaan tarvitsi taloudellisissa
merkityksessä minua kiristää. Vaikka työpaikka
menisikin häneltä joskus alta, hänellä on keskiluokkaiset
vanhemmat joilta saisi varmasti apua.
Eli jos hänen ajatuksensa tulevaisuudessa
muuttuisivat, hän voisi halutessaan kiristää
minua muilla kuin taloudellisilla asioilla.
Joku tuossa ketjussa kysyikin niin: en ole puhunut
tästä sinkkunaisen toiveesta omalle vaimolle.
Siksi kun en ole tehnyt vielä minkäänlaista päätöstä.
nimenomaan pitäisi keskustella vaimosi kanssa ENNEN kuin teet mitään päätöstä? Ethän muuten tiedä miten päätöksesi vaikuttaa nykyiseen elämääsi? Olisi reilua vaimonkin tietää miten kyseinen järjestely muuttaisi hänen ja lastenne elämää?
Ja vaikka tää sinkkunainen ei kiristäjäsorttia olisikaan, et voi tietää millainen kuspää siitä pennusta kasvaa. Tiedän tapauksen jossa jätkä kiristää fyffee isältään ja äijä maksaa siitä ettei tää jätkä mene pokaileen "siskoonsa", joka ei tiedä tyypin olemassa olosta mitään kuten ei muukaan perhe.
Oot totaalisen kusessa jos pentu tietää kuka isänsä on ja ryhtyy vaikkapa narkkariksi, silloin ei mikään raha riitä. Pentu saattaa myös vihata sua todella rajusti kun oot elämän antanut, mutta perhe-elämän vain aviolapsille. Mietipä myös aviolastesi ilmeitä kun äpäräsi ilmaantuu perinnönjakoon?
Elarit maksetaan lapsen vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu eli käytännössä äidille. Äiti voi sitten vaikka juoda rahat kurkusta alas.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Hyvä puoli siinä on se, ettei nainen "ottanut" sua lapsensa isäksi, vaan sentään kysyi asiasta. Jos olisit suostunut, olisit melko varmasti joutunut makselemaan elareita naiselle.
nainen on biologinen pakotuskoneisto, joka näköjään pystyy _joskus_ hillitsemään itsensä.
Joo olet ymmärtänyt ihan oikein: miehiä riivaakin hirveä vauvakuume! Pääasiahan on, että kysymys ei ole seksin puutteesta =DDD
Sit sun varmaan kannttaa verhota alapääsi. Lakikin vaatii sitä.
Mutta oikeasti, ei se niin mene. Hyvin vähän tulee sellaisia naisia vastaan, jotka edes ulkoisesti kiinnostaisivat, vielä vähemmän niitä, jotka sisäisesti.
tuota teoriaasi käytännössä.
Ilman alushousuja, pelkässä hameessa kuljet kaupungilla ja näyttelet pilluasi vastaantuleville miehille.
Lyödäänkö vetoa, että kymmenestä vastaantulevasta miehestä sekaisin ei mene kukaan, eikä sinua ainakaan panna. Valkotakkiset piipaa-automiehet ovat ensimmäisiä jotka sinuun koskevat.
tässä on nyt testattu parikymmentä vuotta - ja kyllä se toimii
en missään sanonut, että harrastaisin doggingia :-)
siitä saisit? Et mitään?