Joka ilta mietin, miksen saa häntä; miksei saa sitä ihmistä, ketä eniten haluaa, kaipaa. Vai onko tämä itsensä pettämistä, kun kuvittelee haluavansa vain hänet? Että hän juuri olisi se unelmien täyttymys, se tämänhetkinen Oikea?
Uskaltaako antaa tunteilleen vallan? En paljasta kuitenkaan tunteitani, vaikka meillä on ollut suhde, on ehkä vieläkin, mutta kumpikin tiedämme, ettei niin voi olla - olemmehan tahoillamme varattuja. Kuitenkin, kuka pettää, ketä pettää. Sydän pakahtuu, tekee kipeää, hän istuu niin lähellä, mutta ei saa koskea! Ja joka ilta sama ajatus.. kenties joskus kohtalo ajaa meidät vielä yhteen. Sieluntoverit, ystävät.
Uskaltaako antaa tunteilleen vallan? En paljasta kuitenkaan tunteitani, vaikka meillä on ollut suhde, on ehkä vieläkin, mutta kumpikin tiedämme, ettei niin voi olla - olemmehan tahoillamme varattuja. Kuitenkin, kuka pettää, ketä pettää. Sydän pakahtuu, tekee kipeää, hän istuu niin lähellä, mutta ei saa koskea! Ja joka ilta sama ajatus.. kenties joskus kohtalo ajaa meidät vielä yhteen. Sieluntoverit, ystävät.
Vastaukset 11
Vanhimmat
aivan sama tilanne.. olemme molemmat varattuja,mutta rakastamme toisiamme suunnattomasti. emme vain voi itsellemme mitään. joka päivä aamulla herään ja mietin häntä ja hän minua. tiedän että on väärin,mutta en pysty olemaan ilman häntä. en ole koskaan ennen tuntenut näin suurta rakkautta,ja sattuu kun en voi sitä näyttää hänelle muuta kuin kahden kesken.
turha moralisoida,tiedän että tämä on väärin,mutta tunteilleen ei ihminen voi mitään. yritä kestää morfeus! olet minun sielunkumppanini!
Tiedän tunteen, jos yhtään lohduttaa niin olen itse samassa tilanteessa.
Elämä on vaan niin epäoikeudenmukainen. Mietin vain miksi? Miksi esim. kohtalo ei voinut tuoda tätä ihmistä aikaisemmin eteeni, kaikki voisi olla toisin.
Eikä yhtään helpota vaikka tietää toisen tuntevan samoin, kun tilanne on mikä on...mahdoton.Tämä todellakin tekee kipeää...kaikella on tarkoitus, ei vaan aina jaksa ymmärtää, mikä?
täälläkin menee melkein samaa rataa!Minä varattu, mies vapaa! Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi!Myös minä mietin miksi kohtalo ei tuonut tätä toista kohdalleni aiemmin!Koin tosi syvän yhteyden tämän toisen kanssa, uskoin että tämä toinen saattoi ehkä olla se oikea! Mutta olin jo tahollani varattu ja uskoakseni kuitenkin välitän miehestäni vielä niin paljon että en halua luovuttaa helpolla vaan teen kaikkeni avioliittoni eteen! Vaikka tunteet välillä aiheuttavat myllerryksen ei auta kuin tyytyä kohtaloon ja yrittää pysyä kasassa omien ajatustensa kanssa!Minäkn todella uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa! Toivottavasti saan joskus tietää mikä tarkoitus tällä toisella miehellä ja meidän yhteisellä yhteydellä on meille molemmille!Elämä on todellakin niin epäoikeudenmukainen!Elämä on vain elämää,se mikä ei tapa se vahvistaa! Toivottavasti!
Uskontomme on aika luonnonvastainen. Ihmisillä on eri tarpeita ja eikö pettämistä ole sitä että on joutunut naimisiin henkilön kanssa jonka kanssa kaikki tarpeet ei tule tyydytetyksi. On aika kohtuutonta laittaa näin suurta taakkaa yhden henkilön varaan kun sen voi jakaa useamman henkilön kesken. Miksi yleensäkään pettämistä koetaan niin loukkaavana? Tasavertaisessa suhteessa on kohtuutonta kuvitella että kahden ihmisen tarpeet menisivät kaikilla tasoilla yhteen. Kaipaan asenteisiin väljyyttä. Jos petetty loukkaantuu toisen syrjähypystä hän on omistushaluinen ja itsekeskeinen.
Eikö molempien osapuolten tulisi olla tietoisia missä mennään. Jos tuntuu, ettei riitä oma puoliso, niin häntä varmaan voisi informoida asiasta. Etkös sanonut, että suhde on tasavertainen.
Ymmärtäisin paremmin, jos toinen tunnustaisi avoimesti haluavansa käydä vieraissa, mutta tekstistäsi päätellen sinulta ei löydy moista suoraselkäisyyttä. Korjaa, jos olen väärässä.
Loukkaantuminen on oikeutettua, jos on luvattu olla uskollisia toisilleen (esim. avioliittolupaus). Minusta sitä itsekeskeisyyttä löytää ennemmin siitä toisesta henkilöstä.
Miksi rasittaa toista turhaan, ja mahdollisesti aiheuttaa tietoisesti toiselle pahaa mieltä. Eihän sitä tarvitse puolisolleen mainostaa että on käynyt vieraissa, vaan tuo kotiin vaan hyvän mielen ja pitää kokemuksen omana tietonaan. En minäkään haluaisi tietää jos vaimoni olisi tarjonnut jollekin mutta siitä mistä en tiedä en voi ottaa nokkiini. Sitäpaitsi se saattaisi tehdä hyvää hänelle, ehkä joku muu saisi vällyyn vipinää. "Ei kerrota siis mammalle niin se tuntuu mukavammalle".
Mutta kaikki eivät vain jaksa tajuta tätä pointtia. Hedonistinen ihminen ei ole tarkoitettu yksiavioiseksi joutsenen lailla, kyllä ihmisellä saa säpinää olla ja pitääkin olla - ei sitä jaksa toisen samaa naamaa OIKEASTI ja REHELLISESTI 40 vuotta.. Mutta kaikki kunnia jos jaksaa.. En silti arvostele tai motkota ihmisten valinnoista. Mielipiteitä saa olla mutta kaikilla meillä on myös oma elämämme jota elää. Eletään siis niinkuin hyvältä tuntuu!
toi oli suoraan mun elämästä. en voi olla sitä ihmistä lähellä koska se sattuu. kannattaa ottaa välimatkaa jos tuntee olevansa heikkona ja jos haluaa säilyttää nykyisen suhteensa. tiedän tarkalleen tuon tunteen. itse olen pitänyt välimatkaa jo vuoden ja vieläkin hänet nähdessäni sydän pomppaa.
miten pystyt pitämään välimatkaa? meillä sitä on yli 100km mutta se ei pysäytä. emme vain saa toisistamme tarpeeksemme. puoli vuotta tätä on kestetty,ja se sattuu. minulle olisi ero helpompi,hän on naimisissa ja minä en. aina kun näemme niin erosta ei tule mitään. pitkitämme sitä minkä voimme. voiko toista rakastaa enää enempää,sillä voisin tehdä mitä vain paitsi unohtaa hänet. hän on se joka saa sydämmeni pakatumaan rakkaudesta,ja sattuu että en voi maailmalle kertoa että olen sen oikean löytänyt. jos sellaista edes on kenellekkään. en kestä tätä kaipuuta enää kauan..
Kuvittelua se on. Jos voisittte elää yhdessä, lumous haihtuisi ja elämästäsi tulisi prikulleen samanlaista kuin nytkin.
Siis aivan loistavaa lässytystä!
Juuri tällaista "miksi en voi saada sitä mitä haluan" lässytystä täällä tarvitaan. Muuten tämä palsta kuolee tai tulee täyteen pervoja BMW liekittäjiä.
Jos sulla tosiaan on joku vakikumppani ja vielä haikailet näin kovalla ronatiikan täyttämällä tuskalla muiden perään, niin sitten lässytyspisteet nousee vielä entisestään.
En toki väheksy sydänsurujasi.