Aina puhutaan siitä, kuinka kamalia anopit osaavat olla, joten herätellään vaihteeksi keskustelua appiukoista. :o) Millaisia kokemuksia teillä on appiukoistanne -olivat ne sitten avion kautta saatuja tai avokkeja? Itselläni on oikein mukava anoppi, mutta appiukosta on vaikea mennä mitään positiivista sanomaan. ;o)
Appiukkojen ihanuus ja kurjuus :o)
MPee
7622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mun anoppi ja appiukko ovat todella ihania. he ovat hyväksyneet minut perheeseen niinkuin oman tyttären. mutta monia varmaan haittaa se kun miehet on niin riippuvaisia äiteistään ja tyttöystävä näkee punaista tai jos anoppi on mustasukkainen kun joku yrittää viedä hänen poikaansa ja muuttuu sitten inhottavaksi tyttöystävää kohden. Appiukot nyt vaan on. On ehkä äidin mielipidettä tai sit ne vaan on ja ihmettelee. ;)
Mulla ihan sama juttu, että olen kuin perheenjäsen =)
Musta tuntuu että ne anopit tykkää minusta enemmän kun itse neitoset. Appiukot
on aluksi sen näkösiä, että nyt leikataan kollilta munat. Tulee tänne minun pikku prinsessaa
vikittelemään ja minun katon alla rietastelevat! Kyllä ne siitä onvat sulaneet, kun ne huomaa että
tämähän on tosissaan.
Ex-anopit soittelee vieläkin, että mitä kuuluu.
Tällä hetkellä en elä parisuhteessa, mutta edellistä anoppiani & appiukkoani muistelen ihan hyvällä. Todella ihania ihmisiä. Taisivat hekin kovasti pitää minusta, kun vielä aikojen päästä he ovat kyselleet tutuiltani, miksi lopulta erosimme ja toivovat, että eromme on vain väliaikainen ja vielä joskus palaamme yhteen. Heillä on vain poikia ja vaikka muutkin heidän poikansa seurustelivat, minä olin kai ainoa "heidän" tyttö... Sanoisin, että olin liian hyvä heidän pojalleen, ehkäpä hekin sen tietävät.
Anoppini on ok, mutta appiukon kanssa en ole päässyt samalle aaltopituudelle, vaikka olen kuinka yrittänyt. Kylään mennessämme appiukko sanoo Hei ja siinä se keskustelu sitten onkin. Ainoan kerran kun keskustelimme, hän morkkasi murrettani ja kotiseutuani. Normaalisti hän käyttäytyy, kuin minua ei olisi olemassakaan. Nähtävästi en ole sellainen miniä, mitä hän olisi pojalleen toivonut.
Mukavia ovat, molemmat, sekä anoppi & appiukko. Juhanniksena anoppini jo miltei kutsui minua miniäkseen, vaikken ole seurustellut hänen poikansa kanssa kuin hieman yli puoli vuotta.
Poikaystäväni muukin suku on tuntunut hyväksyvän minut, poikaystäväni mummo lähettelee terveisiä ja poikaystäväni tätikin on monesti kutsunut meitä kylään.
Minun appiukkoni ei ole enää elossa, mutta anoppi on kyllä mukava. Ei ole tunnetta että hän puuttuisi elämäämme, vaikka välillä poikakaverini tuntuu olevan hänestä aika riippuvainen...ja se välillä pännii.