Mitä järkä on avioliitolla jos sen voi purkaa? Siis: annat lupauksen rakastaa myötä ja vastamäessä...mutta kun vastamäki tulee, otetaan yleensä sopimus esille ja sanotaan: Niin tässä pienellä painetussa tekstiosuudessa kyllä mainitaan että "paitsi jos..."
Luulen ettei niin paljon erottaisi, eikä myöskään mentäisi hätiköidysti naimisiin, mikäli avioliittoa ei voisi purkaa. Jos se olisikin päätös joka oikeasti muuttaa koko lopun elämän.
Olemmeko liian pehmosti kasvatettuja, kun aina on se toinen mahdollisuus ja kaiken maailman takaportit? Päätöksistään ei siis oikeastaan tarvitsekaan kantaa kokonaan vastuuta.
Itse olen eronnut...taisin mennä liian kevein syin naimisiin.
Ajattelinpa vain...
Luulen ettei niin paljon erottaisi, eikä myöskään mentäisi hätiköidysti naimisiin, mikäli avioliittoa ei voisi purkaa. Jos se olisikin päätös joka oikeasti muuttaa koko lopun elämän.
Olemmeko liian pehmosti kasvatettuja, kun aina on se toinen mahdollisuus ja kaiken maailman takaportit? Päätöksistään ei siis oikeastaan tarvitsekaan kantaa kokonaan vastuuta.
Itse olen eronnut...taisin mennä liian kevein syin naimisiin.
Ajattelinpa vain...
Vastaukset 4
Vanhimmat
minun syyni kevyet.Oli uusi lapsi tulossa eikä aiempi yksinhuoltajana elo ruusuista ollut.Mies paljastui väkivaltaiseksi ja huumeittenkäyttäjäksi jo ennen naimisiinmenoa.Joku piti silti meidät yhdessä.
Jouduin sairaalaan pahoinpitelyn jälkeen.Olisi ollut mahdollisuus lähteä,mutta uskoin,että hän muuttuisi.Halusin antaa mahdollisuuden.
Uskon vieläki,että hän rakastaa enkä halua loukata.Hänkin on uhri.Kuitenkin minut on murskattu joka tavoin tässä suhteessa.
vastamäkeä ja kaikesta huolimatta lupaus on lupaus?
Luin jostain että "Ihastuminen kestää 1000 päivää" - kai sii o jotai perää.
Jotku meinaa että avoliitos rakkaus yhdistää, mut avioliitossa "velvollisuus ja lupaus" ja mahdollisesti myös rakkauskin. Sekottaakseni vielä enemmän: Tiedän muutaman jotka asuivat avoliitos 10 vuotta. Sit ku menivät naimisiin nii olivat naimisis vaa vuoden. Mies ja nainen heitti vapaalle ja todellinen "minä" tuli esille. Oltiin avioliitossa. Silmänpalvominen ja rakkauden hoitaminen lakkasi. Oltiin "turvallisesti aviossa" mutta rakkauden magnetismi hävisi. Kaksi henkilöä asuivat yksinkertaisesti vaan saman katon alla - mistään muusta ei ollut enää kyse.
Ei sen puoleen - mun vanhemmat ovat samassa tilanteessa, mutta eivät eroa. Eivät halua purkaa 1960-luvulla tehtyä lupaustaan. Ja tulevat toimeen keskenään vaikka intohimoinen rakkaus puuttuukin. Mä näen että he eivät silti häviä siinä mitään että yhdessä asuvat - kun kerran toimeen tulevat keskenään ja elämääkin jäljellä vain 10-15 vuotta.
Itse voit kuolla vaikka huomenna, mutta vanhempasi voivat elää hyvin paljon yli yhdeksänkymppisiksi, kuten lehdissä on kuolinilmoituksissa vaikka kuinka paljon sen ikäisiä.
Minulla on suvussa paljon noin 100-vuotiaaksi eläneitä, joten älähän kenenkään elinaikaa siinä ennustele.
Mieti omaa elämääsi ja sinuun voi tulla syöpä ihan koska tahansa tai mikä tahansa onnettomuus.