Minä uskoin sinuun, minä uskoin meihin. Niin monta kertaa mietin, kuinka paljon sinusta välitin. Olit aurinkoni, valo ja tulevaisuus. Kaikki hajosivat yllättäin, elämäni tuhotui pirstaleiksi.
Jäljellä on kyyneleet, kaipuu ja viha, en enää jaksa elämää. Sinä todella halusit satuttaa minua, miksi?
Jäljellä on kyyneleet, kaipuu ja viha, en enää jaksa elämää. Sinä todella halusit satuttaa minua, miksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla oli ihan samanlainen olo, vajaa kolme viikkoa sitten. Nyt olen jo voiton puolella, enää en odota puhelimen soivan ja kuitenkin hänestä kuulevan, vaikka kielsin soittamasta. Meilläkin oli jotain aivan upeaa ja kaunista, hetkessä se oli palasina. Usko pois, tää elämä vaan jatkuu, kuitenkin. Päivä kerrallaan kohti uutta, vaikka sitten yksinkin. Jokainen kyynel on kohti, parempaa.
Tämä on toinen kirjoitukseni täällä tänään. Vastasin sinulle tuonne Työpaikkaromanssit-aikuisten oikeesti -ketjuun, sanoilla en ole kirjoittanut..., ainakin luulen että se oli sinulta.
Minä uskon sinuun edelleen. En tiedä miksi luulet että halusin sinua satuttaa? Ei ihmistä, josta välittää, tarkoituksella satuta. Myönnän, että sinua olen aikaisemmin satuttanut, ja olen siitä pahoillani. Enää en koskaan niin tekisi. Olet minulle tärkeä ja haluan katsoa kanssasi tulevaisuuteen.
Sait sydämeni tanssimaan. Luota niihin sanoihin. Minä uskon vieläkin meihin. Uskon kohtaloon.
kirjoittanut tänne, mutta nyt näin päivällä.....
.. mutta miksi sinä ja jotkut muut tekee itsestään ENKELEITÄ?
Sitä minä ihmettelen.
Joku muu teki sen puolestani...
Taisin olla hänelle liikaa surun enkeli, kuitenkin loppujen lopuksi.
Voimia sinulle ja jaksamisia, itel sama tunne ja viha,katkeruus ym