Olen eronnut avomiehestäni yli vuosi sitten, meillä on yksi kohta 5-vuotias lapsi joka asuu minun luonani. Isäänsä lapsi tapaa harvakseltaan. Olen seurustellut pari kuukautta mukavan miehen kanssa, joka pitää lapsestani. Lapsi taas tekee itsestään pitämisen vaikeaksi nimittelemällä ja uhkailemalla miesystävääni kaikenlaisilla ikäistensä ominaisilla nimillä.
Tilanteeseen soputuminen vie meiltä varmasti kaikilta aikaa, mutta kuinka kauan?
Tilanteeseen soputuminen vie meiltä varmasti kaikilta aikaa, mutta kuinka kauan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko sinun mielestäsi normaalia, että 5-vuotias lapsi nimittelee tai uhkailee? Sen ikäisen tahtomiset ovat vielä äidin taskussa, joten ryhdistäydypäs nyt itsekin. Jos nyt sallit tuollaisen käytöksen, niin saat pelätä henkesi edestä kun lapsesi on 15-vuotias.
Lapsesi on varmastikin mustasukkainen. Oletko jättänyt häntä usein hoitoon tai isovanhemmille, että olet voinut seurustella rauhassa miesystäväsi kanssa? Valitettava tosiasia on se, että joudut kaikessa ottamaan lapsesi huomioon, myös tässä seurustelussasi.
Jos kysymys olisi omasta lapsestani, niin pitäisin kyllä pienen "kurinpalautuksen" - lapsen ei pidä sallia käyttäytyä aikuisia kohtaan noin, oli sitten syy mikä tahansa.
on varmasti poikasi huulella, mieskuva on se ettei välitä vaan häipyy kuvioista. Miksi toinen mies olisi parempi? Itselläni kaksi poikaa, 3 ja 5, minulla oli naisystävä mutta se ei ole lasten kannalta tuossa iässä ollenkaan hyvä. Toki on vanhempia jotka ovat sitä mieltä että lasten on sopeuduttava mihin elämäntilanteeseen tahansa mutta hehän ovat erossa menettänyt eniten ja heidän elämässä pitäisi olosuhteiden olla stabiilia koska he itse muuttuuvat. "Teistä tuli nyt tämmösiä koska isä ei voinut olla yksin kun te olitte pieniä", se ei ole vanhemman vastuullista toimintaa-halusit tai et.
Mutta mitä voisit tehdä? Vaikuttaa ettette ole heidän isätään keskustellut tarpeeksi-olet ehkä omasta mielestäsi sen tehnyt mutta se ei tarkoita että poikasi on käsitellyt asiaa tarpeeksi. Tai oikealla tavalla. Olet ehkä syyttänyt avoimesti x-miestäsi ja tulos voi olla tämä... Ei pidä lähteä siitä että aika parantaa haavat-kateknut jalka joko kasvaa kiinni oikein tai sitten ei. Poikasi luottamus on kadonnut-sinun vastuullasi auttaa häntä löytämään se.
pete
Outo vastaus. Kenelle vastasit, alkuperäiselle kirjoittajalle? Ehän hän puhunut pojasta, ei tytöstä, lapsesta vain. MInun mielestäni kyseessä on tyttö. Äidistään mustasukkainen tyttö.
Niin, missä on isä? Miksi äitiä syyllistetään lapsen olosta, jos isä ei huolehdi, ei ole kiinnostunut, ei ota omaa vastuutaan????? Mitä äiti voi tehdä, jos isä ei halua tai pysty tapaamaan lapstaan kuin harvaseltaan?
Teit tekstinpätkästä tosi pitkälle meneviä yhteenvetoja, oma kokemusmaailmasi pohjana. Vai?
Tulee mieleen että lapsi on varmaankin mustasukkainen sitä, että mies olisi sinulle tärkeämpi kuin hän. Ja että hän torjuu menettämisen pelossa tämän miehen. Ettei hänkään kuitenkaan jää vaan jättää teidät ja lähtee.
Tilanne tasottuu ajan myötä, mutta vaatii aikuisilta panostusta. Ota aamulla lapsi samaan vuoteeseen köllöttelemään, kummankin kainaloon. Arkipäivän tekeminen lähentää, eli mies voisi osallistua ihan tavallisiin arjen asioihin liittyen lapseen: ruokailu, pukeminen, auttaminen ja opastaminen ym. mitä vanhemmt tekevät lapsen kanssa, mutta siis positiivisessa mielessä. Satutuokiot, askartelu, lastenvideon katselu, leffa - mistä lapsi tykkää.
Nimittelyyn ja käytökseen tulee sinun puuttua, heti siinä hetkessä kun se tapahtuu. Napakasti ja systemaattisen selkeästi tee selväksi, että
suu kiinni ja ole kunnolla, tuo ei ole kivaa käytöstä ja nyt se loppu.
Pidemmät keskustelut, että miksi, ja miltä tuntuu sinusta, miehestä ja lapsesta ja mikä on olo ja ajatus itsekullakin, ne käydään sitten myöhemmin kahden kesken rauhassa.
Ehkä lapsi pelkää sitoutumista mieheen. Hän pelkää joutuvansa luopumaan tästäkin, joten on parempi torjua jo alkuunsa. Tämän osaavat todella jo näinkin nuoret lapset.
Miksi lapsi ei tapaa isäänsä? Eihän tämä ole ollut lapselle väkivaltainen tai muuten turvaton? Se heijastuisi aikuiseen luottamiseen vielä pitkään.
On myös mahdollista, että näillä ihmisillä ei vaan yksinkertaisesti synkkaa, kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa. Tai sitten kyse on yksinkertaisesti vastareaktiosta, eli lapsi kiusaa ja nimittelee ihmistä, josta oikeasti pitää kovasti, mutta kokeilee tätä ja haluaa rankasti saada huomiota.
Totta, veikkaan että kyseessä on tavallaan käänteinen reaktio, että lapseni pitää miesystävästäni. Lapsen tunteet vain purkautuvat hieman nurinkurisesti. Ikävään käytökseen puutun heti, tulokset yleensä huonommat kuin paremmat, ainakaan ohjeet ja komennot eivät pysy muistissa kuin ohi kiitävän sekunnin. Yhdessäkin on puuhailtu kaikenlaista lapsen ehdoilla ja silloin kaikki sujuukin niin kuin pitääkin.
Lapsen isä oli meidän kanssa asuessaan hyvä isä, ei väkivältainen eikä mitään muutakaan sellaista. Lapsen ja isän harvat tapaamiset ovat isän itsensä valinta (monista eri syistä), tapaamisista ei ole tehty mitään sopimusta, joten on isän tehtävä huolehtia tapaamisista silloin kun hänelle itselleen sopii. Koskaan en ole sanonut pahasti isästä lapselle, ei pidä sekoittaa lapsi-isä suhteeseen omia tuntoja.
Yh-iskälle tiedoksi, että kyllä aikuisillakin pitää oma elämä olla. Minä en ainakaan halua elää yksin siihen asti kun lapsi muuttaa pois kotoa. Ja näillä lukemattomilla vapaailloilla (ehkä 1 ilta/kk) ei mitään uutta suhdetta pahemmin rakenneta...
No, mutta kyllä kai tämä tästä, pitkän pinnan kanssa!
Ei muuta kuin voimia Sinullekin ! Minulla on pilkulleen sama tilanne.
Viime lauantaina tapeltiin taas nukkuuko lapsi äitinsä vieressä vai omassa sängyssä, koska on yövieras. Lapsen itkuun se taas päättyi. Yritä siinä sitten kehittää oikeaa tunnelmaa yhdessäoloon. Välillä tuntuu,että oliko helpompaakin vaihtovaihtoa eli seurustella vain sinkkunaisen kanssa. Toisaalta ei se ole oikein, koska tuskin olisi näin syviä tunteita. Mutta se lapsi ! ? ! Täytyy vain yrittää olla kärsivällinen, vaikka tuntuu, että lapsi on pihalle hemmoteltu.
Ihan kuin omasta elämästäni. Joskus tuntuu että olisi helpompaa seurustella sinkun kanssa!
Miten olette ajatellut selvitä tilanteesta vai tuntuuko, että se on vain sinun ongelmasi ? Minusta on vaikeinta jutella toisen kanssa niin, ettei loukkaa aiheettomasti. Olenhan minä tunkeutunut heidän elämäänsä, joten omaa paikkaa saa hakea jatkuvasti. Minulla on kuitenkin itselläni lapsia, joten tiedän sentään jotakin lapsenkasvatuksesta.
kerrallaan mennään eteenpäin. Itsestäni kaikki on kiinni ja asenteesta. Vaikeaa. Sitä en tosin siedä että muksu hyppii silmille.
Kestä muutama vuosi,kyllä se siitä lähtee menemään kun jaksat olla kärsivällinen.
teehän lapselle selväksi miten käyttäydytään, ja itsekin olet hänelle malliksi siksi tarkkana omien sanojen suhteen. saako lapsesi huomiota sinulta tarpeeksi sillä myös kielteinen käytös antaa lapselle sen kaipaamaa huomiota. eli ota muksu mukaan kaikessa ja hali ja helli paljon. anna myös aikaasi ihan kahden kesken ja viettäkää mukavia hetkiä. hän huomaa ettet ole hylkäämässä häntä niinkuin isä kenties on tehnyt. lapsen suurin pelko ero tilanteissa on että menettää molemmat aikuiset kun kerran toinen lähti nii mix ei myös toinen. siksi pienet haluvat omia ja ovat hyvinkin mustasukkaisia. asiaa voisi tunnetasolla verrata että miehesi olisi tuonut toisen naisen kotiinne ja sanonut sopeuduttava on, siltä lapsestkin tuntuu, ei vain osaa asiaa ilmaista.