Ystävälle lainaksi

Ex-ystäväni ja hänen miesystävänsä lainasivat minulta aikoinaan aika monta markkaa. Tiesin kyllä, että mies oli työtön, mutten tiennyt sitä, että hän oli papereissaan jatkuvasti sairaslomalla jo nuorena ja teki samaan aikaan pimeitä töitä ja kaverini opintolainat pantiin lomamatkoihin ensimmäisenä nostopäivänä.

Laina on ammoin unohdettu, toispuolisesti. Kaverista on kuulunut keskimäärin kerran vuodessa, ja äskettäin sain häneltä taas yllätyspuhelun. Juteltiin pariin otteeseen niitä näitä ja toisessa puhelussa asian ydin nousi esille: kaverin puoliksi omistaman mökin toinen omistaja (ex-avokki) haluaa myydä osuutensa, eikä kukaan halua siihen diiliin mukaan. Kaverin mieleen muistui siis se vanha höveli tyyppi, joka irtautui rahoistaan hyvin helposti toisen hädän edessä.

Kaverilla on kaksi lasta, joiden kanssa hän viettää mökillä kesälomat ja kovia pakkaspäiviä lukuunottamatta kaikki viikonloput. Maksajaa kaivataan kuitenkin vakuutuksille, sähkölle, korjauksille ja muille juokseville kuluille. Kaveri ei maininnut mitään siitä, milloin minä mahdollisesti voisin mökkiä käyttää, mutta hän lupautui kiltisti antamaan minulle miettimisaikaa.

Olet toivottavasti oppinut saman kuin minä: kun kaverille lainaa, ei pian ole näkyvissä rahoja sen enempää kuin kaveriakaan. Paitsi sitten, kun kaveri tarvitsee lisää.

Älkää hyvät ihmiset lainatko rahaa (tai mitään muutakaan, esim. tavaroita) kaverillenne.

Siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää.

Jos rahaa lainatte ilman velkakirjaa, niin saman tien voitte sanoa rahoillenne goodbye! Hyväksikäyttäjiä ja kaiken maailman luusereita on maailma täynnä ja rahojanne ette mitä ilmeisimmin ikinä takaisin saa.

Kuka rahaa tarvitsee, hän menkööön pankkiin tai pikalainausfirmaan ja sieltä rahaa sitten käypäsellä korolla. Kyllä hoituu !
Kaverille, kun lainaatte, niin loppupeleissä menee kaverit ja menee rahat. Ei hyvä!

Oman kokemuksen mukaan ei myöskään kannata lainata mitään muutakaan tavaraa. Tai jos lainaa, niin pitää henkisesti olla varautunut siihen, että tavara tulee takasin likaisena, rikkoutuneena, pilattuna, runneltuna, hajonneena yms. - tai ei tule ollenkaan takaisin.

Minä noudatan kaverini neuvoa. Hän sanoi, että tavara ei yleensä lainassa parane.

lainannut, lukuunottamatta pieni summia. Ja siinäkin sen näki, ettei rahoja meinannut saada takaisin. Kyllä se niin on, että jos aikuinen ihminen on niin auki, että tarvitsee muutaman kympin lainaan, niin kyllä sekin jo ihmisestä ja hänen rahankäytöstään kertoo. Mua sapetti niin lujaa tällainen hyväksikäyttö, että painostin moneen otteeseen ihan periaatteesta maksamaan velkansa takaisin. Lopulta sen sain, tosin nyreää naamaa näytettiin.

Kaverini lainasi minulta jokusen tonnin rahaa silloiseen markka-aikaan. Hän oli kovin liikemiesmäinen tyyppi ja tunnettiin erittäin suurena vaikuttajana paikkakunnan kermassa. Käydessäni säännöllisesti hänen kotonaan pyytämässä lainaa takaisin, kaveri alkoi vältellä minua ja hän ei ollutkaan enään kotoaan tavoitettavissa. Koska hän oli poissa, tutustuin sitten hänen vaimoonsa ja jossain vaiheessa tajusin että kun en kerran rahoja saa takaisin, lainaan sitten hänen vaimoaan. Se oli aika miellyttävää ja nautinnollista. Siitä tietenkin seurasi että aloinkin vierailla aika usein "saataviani perimässä". Kaveri ei enään voinut pakoilla minua kotoaan niin useasti, niin hän - kas kummaa - maksoikin yllättäen velkansa takaisin korkoineen. En siinä sitten ymmärtänyt mitään konstia millä itse maksaisin omat "lainani" takaisin, niin totesin vain itselleni että tulipahan korkoa korollekkin. Mutta siihen loppui minunkin lainauspuuhat - ikävä kyllä.