Sydämeni suri kauan menettämääni tärkeää ihmissuhdetta, mutta löysin kuin ihmeen kaupalla ihanan miehen s24 treffeiltä. Sydämeni pisti alkuun hieman vastaan...tuntui, kuin olisin pettänyt entistä rakasta, vaikka suhde on oikeasti ohi eikä kukaan ole minua sylissään pitänyt yli kolmeen kuukauteen. Kuulin ystävieni kehotuksen: "Sun on elettävä eteenkäsin. Et voi loppuelämää surra." Tajusin, että jatkuva suru voi olla hyvä tekosyy selittää yksinäisyys, kuin muuri ympärilläni. Ettei tarvitse ryhtyä elämään oikeasti. Yksinäisyydessähän on turvallista.
Parisuhde on aina riski, mutta se on aina otettava mikäli mielii elää. Ja nyt uuden rakkauden löytäneenä taas sen jotenkin paremmin ymmärrän: yksinäisyys tuntuu sietämättömältä kun on joku jota kaipaa, odottaa ja rakastaa...samalla myös hieman pelottaa: Hänellä on sydämeni, joten hänellä on myös valta lopettaa suhde, mikäli hän ei enää halua sitoutua. Rakkaus kun on aina vapaata.
Senkin olen valmis kestämään, jos se on tullakseen. Se ei ole minun päätökseni vaan hänen. Rakkaus ei vaadi eikä pakota. Jos hänellä on parempi olla jonkun muun kanssa, niin rakastan häntä siitä huolimatta ja annan hänen olla onnellinen.
Niinpä minä antaudun. Uskallan ottaa riskin. Tällä kertaa en muokkaa ketään, en vaadi mitään. Antaudun. Annan itseni elämän vietäväksi. Kyllä elämä kantaa. Se antaa kohdalleni ne ihmiset, joita minä tarvitsen kasvaakseni henkisesti. Ei ole olemassa vääriä valintoja.
Niin se vaan on: uudelle rakkaudelle on tilaa vasta kun sydän on taas avoin. Entinen suhde omassa muistilokerossaan: minua rikastuttamassa, kasvattamassa. Ihania muistoja, ihania valokuvia, ihania kokemuksia. Niitä ei kukaan voi ottaa minulta ikinä pois. Ne ovat osa minua. Mutta elämä jatkuu.
Onnea kaikille sydämensä rikkoneille. Kestäkää tuska, sillä se vain kertoo teille jotain itsestänne: tarvitsette muita ihmisiä, olette enemmän yhdessä kuin yksin. Niin sen pitää ollakin.
Tiedän vihdoin, että tuska ei tapa, se vahvistaa. En ole huono, siksi että kävi kuten kävi. Ihminen joka jätti minut tekee omat valintansa ollakseen onnellinen. Mun pitää jatkaa eteenkäsin, sillä elämä jatkuu. Se ei pysähdy yhden suhteen katkeamiseen.
Usein odotamme toisten tekevän kuten me olemme käsikirjoittaneet. Ihmiset ovat kuitenkin vapaita ja tekevät kuten he itse tahtovat - eivät kuten me toivomme. Voit valmistautua pettymyksiin, mikäli odotat toisten ihmisten olevan täydellisiä, unelmiesi prinsessoja ja prinssejä. Kuitenkin hekin erehtyvät, ovat keskeneräisiä. Hekin tekevät virheitä ja satuttavat muita. Eivät he ole pahoja, he ajattelevat omaa onneaan kuten me muutkin. Voiko se silloin olla väärin? Miksi sitten vihata heitä?
Viha sulkee sydämesi, etkä ole valmis uuteen suhteeseen. Kun voit ymmärtää mitä tapahtui ja miksi, antaa anteeksi itsellesi ja toiselle, sydämesi avautuu ja on valmis uudelle rakkaudelle.
tv. kanssasisar
Parisuhde on aina riski, mutta se on aina otettava mikäli mielii elää. Ja nyt uuden rakkauden löytäneenä taas sen jotenkin paremmin ymmärrän: yksinäisyys tuntuu sietämättömältä kun on joku jota kaipaa, odottaa ja rakastaa...samalla myös hieman pelottaa: Hänellä on sydämeni, joten hänellä on myös valta lopettaa suhde, mikäli hän ei enää halua sitoutua. Rakkaus kun on aina vapaata.
Senkin olen valmis kestämään, jos se on tullakseen. Se ei ole minun päätökseni vaan hänen. Rakkaus ei vaadi eikä pakota. Jos hänellä on parempi olla jonkun muun kanssa, niin rakastan häntä siitä huolimatta ja annan hänen olla onnellinen.
Niinpä minä antaudun. Uskallan ottaa riskin. Tällä kertaa en muokkaa ketään, en vaadi mitään. Antaudun. Annan itseni elämän vietäväksi. Kyllä elämä kantaa. Se antaa kohdalleni ne ihmiset, joita minä tarvitsen kasvaakseni henkisesti. Ei ole olemassa vääriä valintoja.
Niin se vaan on: uudelle rakkaudelle on tilaa vasta kun sydän on taas avoin. Entinen suhde omassa muistilokerossaan: minua rikastuttamassa, kasvattamassa. Ihania muistoja, ihania valokuvia, ihania kokemuksia. Niitä ei kukaan voi ottaa minulta ikinä pois. Ne ovat osa minua. Mutta elämä jatkuu.
Onnea kaikille sydämensä rikkoneille. Kestäkää tuska, sillä se vain kertoo teille jotain itsestänne: tarvitsette muita ihmisiä, olette enemmän yhdessä kuin yksin. Niin sen pitää ollakin.
Tiedän vihdoin, että tuska ei tapa, se vahvistaa. En ole huono, siksi että kävi kuten kävi. Ihminen joka jätti minut tekee omat valintansa ollakseen onnellinen. Mun pitää jatkaa eteenkäsin, sillä elämä jatkuu. Se ei pysähdy yhden suhteen katkeamiseen.
Usein odotamme toisten tekevän kuten me olemme käsikirjoittaneet. Ihmiset ovat kuitenkin vapaita ja tekevät kuten he itse tahtovat - eivät kuten me toivomme. Voit valmistautua pettymyksiin, mikäli odotat toisten ihmisten olevan täydellisiä, unelmiesi prinsessoja ja prinssejä. Kuitenkin hekin erehtyvät, ovat keskeneräisiä. Hekin tekevät virheitä ja satuttavat muita. Eivät he ole pahoja, he ajattelevat omaa onneaan kuten me muutkin. Voiko se silloin olla väärin? Miksi sitten vihata heitä?
Viha sulkee sydämesi, etkä ole valmis uuteen suhteeseen. Kun voit ymmärtää mitä tapahtui ja miksi, antaa anteeksi itsellesi ja toiselle, sydämesi avautuu ja on valmis uudelle rakkaudelle.
tv. kanssasisar
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit kauniisti, näillä sanoilla jaksan taas jatkaa eteenpäin ja jonain päivänä uskallan astua ulos yksinäisyydestäni.
Lämmin kiitos positiivisista sanoistasi. Olen lähes viisikymppinen ja elämässäni on ollut vain yksi mies, tuleva ex-mieheni. Hän löysi uuden onnen ja porhaltaa eteenpäin elämässään. Minä olen yhä surun murtama, tuo turvallinen ja tavallinen arki särkyi, olen yksinäisempi kuin koskaan. Alakulo ei tahdo väistyä vaikka uskonkin että aika auttaa ja tulevaisuudessa elämä näyttää valoisammalta. Ulospäin näytän tyyneltä ja rauhalliselta, kaikki luulevat minun voivan hyvin, sisältä olen aivan rikki, eksyksissä ...