Mitä on tapahtunut?

joskus elämän raskaat kokemukset, esimerkiksi sairastuminen, voivat muuttaa ajattelutavan kokonaan. Sitä alkaa ajatella, että vielä haluaisi nähdä toisen, kun ei tiedä milloin tämä maallinen vaellus päättyy. Ja vanhat kaunat alkavat tuntumaan niin pikkumaisilta.

Muutaman vuoden eron jälkeen tuli yhtäkkiä suunnaton ikävä. Puhelinnumeroa en saanut mistään ja soitin miehen kantabaariin josko hän siellä sattuisi olemaan. No olihan se. Kysyin että voitaisko nähdä jonain päivänä. Parin päivän kuluttua mies tuli luokseni ja siitä se taas alkoi, ensin ihanaa intohimoa, mutta sitten katkeraa menneiden virheiden puimista. On/off-suhdetta kesti vuosia eikä nykyään enää olla missään tekemisissä.

Pari väärinkäsitystä selvisi, sekä tutun valeet entisestä selvisivät, sekä muutama muu tahallinen kieroilu, jota tuttu teki entisen tiliin. Loppu olikin sitten vain henkisen kantin kasvattamista, että on munaa ottaa yhteyttä.

Otin työasioissa yhteyttä, koska jouduin samalle alalle exän kanssa. Mainittakoon, että meikäläinen otti aikanaan toisen ja tämä sanotaanko vaikka Matti jäi rannalle.

No, siinä sitten aloimme mailata, ja tapasimme ekaa kertaa moneen vuoteen. Suhteestamme on jo yli 15 vuotta. Mutta... seksi oli meillä sellaista aikanaan että oksat pois. Ja nyt kipristelemme (väljähtyneissä) suhteissamme, tapaamme kerran-pari vuodessa ja nautimme toistemme seurasta ilman petipuuhia.

Vaara vaan on aina olemassa, että homma riistäytyy käsistä. Olemme kulkeneet niin samanlaisia latuja ja kasvaneet ihmisinä samaan suuntaan. Ja kummatkin olemme valinneet puolisoiksemme toistemme vastakohdat. Ja nyt sitten tajuamme, että persiilleen meni ainakin se valinta aikanaan.

Aika näyttää, miten meidän käy. Ehkä olisi laitettava yhteydenpito poikki, "ruumiita" tässä taitaa tulla joka tapauksessa...

En tiedä onko tässä järkeä. Ehkei pitäisikään ottaa uudelleen yhteyttä. Mutta toisaalta ilman tätä en olisi saanut koskaan tietää, miten kestävää rakkaus on.

että ei todellakaan kannata. Elämä on vain kerran, eikä pidä jäädä junnaamaan paikoilleen, jos kerran on päätetty jättää suhde hoitamatta ja erota. Vaatisi liian suuria voimia vastustaa entisiä käyttäytymismalleja vanhan kumppanin kanssa. Ongelmat eivät ole hävinneet vuosien varrella mihinkään vaan samasta pisteestä asioita lähdettäisiin ratkomaan. Ongelmien ratkaisun aika on silloin kun suhde on vielä toiminnassa, ei enää suhteen päättymisen jälkeen. Jos tulee vastustamaton tarve ottaa exään yhteyttä ja aloittaa alusta, se on vain merkki keskenkasvuisesta omasta persoonasta, joka kaipailisi kovasti muutosta.