saako kysellä painosta?

Olen huolissani läskeistä.

Näen todella paljon vaivaa pitääkseni ne aisoissa (tosin välillä huonolla menestyksellä)

Se on varmaa etten pysyisi sopusuhtaisena, jos en huolehtisi päivittäin syömisistäni ja liikunnasta...

-Tällä hetkellä olen "sopivassa lihassa", joten en isommin ripota tuhkaa päälleni. Parantamisen varaahan nyt aina löytyisi, mutta rajansa kaikella.

-Pidän itseäni aisoissa tarkkailemalla hieman syömäni ruuan määrää, en laatua. (Anteeksi kovasti Painonvartijoiden ohjeita orjallisesti noudattavat..) Olen valmis tinkimään ennemmin määrästä kuin laadusta, sillä olen pahimman laatuinen herkkup**se. =)
Liikuntaa harrastan päivittäin. Käyn koiran kanssa pitkillä ja reippailla kävelylenkeillä.

-Minä en todellakaan pysy sopusuhtaisena vahtimatta; lihon jo pelkästään ruokaan suunnatuista kaihoisista katseista! =)
Sen vuoksi onkin pikkuisen löydyttävä selkärankaa, ettei tule tyhjennettyä ihan koko jääkaapin sisältöä kerralla. Ja erittäin hyvä "pakote" liikunnan iloihin on tuo hevosen kokoinen koirani.

Näillä eväillä on tähän asti pärjätty, toivottavasti pärjään jatkossakin! =)

Olen huolissani painostani ja läskeistäni (joita on nykyään jo vähemmän!) Vaikka mielestäni peili kertoo enemmän kuin vaaka. En halua olla siimanohut anorektikko, enemmänkin haen lihaserottuvuutta, sellaista fitnessmäisyyttä.
Liikuntaa 3 - 6 kertaa viikossa (sis. lenkkeilyä, kuntosalia, spinningiä, jumppaa...)
Ja katson mitä suuhuni pistän.
Ja kyllä varmaan, jos en liikkuisi, en varmaan jossain vaiheessa mahtuisi ovesta ulos.

En ole huolissani eikä painoa tarvitse kovasti vahtia. Pysyn suht helposti hoikkana vaikka lihon kyllä minäkin jos lisään ruokamäärää tai ruoan laatua. Mitä oikeastaan on "aktiivinen" painosta huolehtiminen? En laske päivittäin syömieni leivosten tai karkkien määrää koska ne eivät muutenkaan kuulu ruokavaliooni... ja tämä yleensä riittää.

Itse pysyn hoikkana vaikka yritän lihottaa. Laihalle kaikki tulevat tuputtamaan neuvoja siitä kuinka pitäisi syödä enemmän.
Olen alipainoinen, mutta en haluaisi olla. Tosin mitä geeneilleen voi.

nyt kun paino on noussut merkillisesti vuodessa melkein kymmenen kiloa, enkä tiedä muuttaneeni elintapoja sen kummemmin.

Vyötärömakkaroista pitäisi päästä eroon....

Liikuntaa täytyy harrastaa, ettei turpoa kuin pullataikina.

jos kestää mitä vastataan ;-) Viimeksi herrahenkilö sai liki sydärin kun kuvittelee kaikkien yli 40 kiloisten olevan "läskejä". Pidinpäs sille pikku luennon lihaksista... Ja rupesi ymmärtämään jutun juonta.. hehe.

En ole hiukkaakaan huolissani painosta, enkä urheile mitenkään aktiivisesti. Paino on pysynyt kohtuudessa aivan mukavasti, heittelee toki 2 kiloa yls ja alas aina kiukkuisuuden lisääntyessä kuukausittain ;-)

Olen huolissani siinä määrin, että haluan pysyä hyvässä timmissä oman itseni takia. Ja jos joskus repsahtaa niin miltäs tankilta mä saattaisin sitten näyttää.

Harjoittelen kovaa lajini puolesta 5-6 kertaa viikossa n. 2 h kerrallaan. Ja lepoa sitten loppu koska se on erittäin tärkeätä kun harjoittelee muuten kovaa.

Enkä pysyisi kunnossa jos ei olisi tätä säännöllistä harrastusta, se on nähty lomien aikana =). Se on hyvä puoli sitten että kun energiaa kuluu niin saa sitten syödäkin melkein mitä tahansa. Eli en ihannoi laihuutta mutta sopusuhtaisuutta kyllä. Karkkipäivä on kerran viikossa.

Murehdin kovasti läskeistäni ja harrastan liikuntaa oikeastaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että pysyisin kuosissa. Käyn salilla 4 kertaa viikossa, elliptical spinningissä, pumpissa, cirquitissa ja salin puolellakin.

En todellakaan pysyisi sopusuhtaisena, ellen huolehtisi liikunnasta ja syömisistäni. Paino nousee jo viikossa parissa jos laiskistuu ja syö mitä sattuu.

Tällaista on naisten elämä, tuskin miehet murehtii läheskään niin paljon ulkoisesta olemuksestaan kuin naiset...

Olen tämmönen 23 -vuotias naisenalku ja mitat on 162/52. Ollu jo pari vuotta, sitä ennen piti vähän laihduttaa, kun tuli pyörähdettyä jenkeissä mutka =). Kyllä mä jonkun verran katson mitä syön, tai lähemmin ehkä että kuinka paljon syön. Tänäänkin on menny karkkia ja pannareita, mut muuta sit vähemmän. Joskus harrastan liikuntaa, toisinaan en. En mä mitään stressiä ota, syön mitä huvittaa. Useinmiten millon huvittaa, mut kyllä kai sitä lihois, jos antas mennä ihan mitä vaan.