Noniin. Oma asunto ja yhteiset velat. Naimisissa hirmuisen hellän ja kiltin miehen kanssa, ei ikinä riitoja (mieheni ei suutu mistään...), saan mennä viipottaa miten haluan sillä luottamus on luja. Elämä kulkenut samaa rataa jo vuosia, ei mitään yllätyksellisyyttä. Tiedän jo etukäteen, miten toinen reagoi joihinkin asioihin.. Seksikin jo kaavamaista.
Olen niin kyllästynyt/pettynyt/ahdistunut!!
Olen yrittänyt puhua miehelleni asiasta ja kun kerron olevani kyllästynyt, hän kysyy haluanko sitten erota? Hänen mielestään missään ei ole vikaa, hän on onnellinen näinkin.. Eikä tiedä, mitä pitäisi parantaa.
Haluanko? Kun en tiedä.. Onko se elämäni sitten tässä? Että tiedän, miten tämä seuraavakin viikko kulkee samaa rataa? Että sanat rakastan sinua tulevat automaattisesti, niitä sen enempää miettimättä? Että tämäkin tuleva ilta istutaan eri sohvilla, mitään puhumatta katsotaan tv:tä, nukkumaan mentäessä hyvänyönpusu?
Onko väärin haluta enemmän? Uskallanko lähteä kun olen noinkin hyvän miehen saanut? Hyvähän hän on mutta elämä hänen kanssaan on niin, niin harmaata. Tasapaksua, kaavamaista.
Tiedän loukkaavani syvästi jos otan ja lähden.. Loukkaisin jo nyt, jos kertoisin tästä ajatuksesta, jolla nyt leikittelen.. Mutta, olisiko aika 28-vuotiaan olla kerrankin itsepäinen?
Ymmärsikö kukaan, mihin haen vastauksia?
Olen niin kyllästynyt/pettynyt/ahdistunut!!
Olen yrittänyt puhua miehelleni asiasta ja kun kerron olevani kyllästynyt, hän kysyy haluanko sitten erota? Hänen mielestään missään ei ole vikaa, hän on onnellinen näinkin.. Eikä tiedä, mitä pitäisi parantaa.
Haluanko? Kun en tiedä.. Onko se elämäni sitten tässä? Että tiedän, miten tämä seuraavakin viikko kulkee samaa rataa? Että sanat rakastan sinua tulevat automaattisesti, niitä sen enempää miettimättä? Että tämäkin tuleva ilta istutaan eri sohvilla, mitään puhumatta katsotaan tv:tä, nukkumaan mentäessä hyvänyönpusu?
Onko väärin haluta enemmän? Uskallanko lähteä kun olen noinkin hyvän miehen saanut? Hyvähän hän on mutta elämä hänen kanssaan on niin, niin harmaata. Tasapaksua, kaavamaista.
Tiedän loukkaavani syvästi jos otan ja lähden.. Loukkaisin jo nyt, jos kertoisin tästä ajatuksesta, jolla nyt leikittelen.. Mutta, olisiko aika 28-vuotiaan olla kerrankin itsepäinen?
Ymmärsikö kukaan, mihin haen vastauksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ero aina kaikkia ratkaise.en saanut selville oliko teillä lapsia jotka kyllä antaa elämälle rikkautta ja rakkautta eikä ole kahta samalaista päivää.lapset ovat elämän suola sen kyllä sanon kun olen 2v.13v.ja 15v.isä.ehdota kyllä lapsen hankkimista vakavasti..
10 vuoden kuluttua sä huomaat että sun elämäsi on vielä tylsempää kuin nyt.
Suosittelen, että vaadit miestäsi keskustelmaan asioista.
Mikä sinä itse haluat? Sanot että miehesi on tylsä, joten se voisi kyllä olla syy vaihtaa hieman maisemia.
Oletko varma, ettei elämäsi ole muilta osin tylsää. Muuttumatonta, tasapaksua, tylsää.
Hanki nyt alkuun itsellesi joku harrastus.
On myös mahdollista, että tylsyys ei poistu miehen mukana jos eroat.
Eihän ero olekaan aina ratkaisu. Lapsia meillä ei ole. Olisi saanut tulla mutta sen asian eteen pitäisi kai olla jotain keskinäistä kanssakäymistä useammin kuin kerran pari kk:ssa?
Tällä hetkellä en lapsia tähän haluaisi, koska minusta olisi väärin yrittää pienen ihmisenalun turvin parantaa suhdetta. Mielestäni aivan väärät perusteet edes "hankkia" lapsi.
Puhuminen on kokeiltu, kissa ollut pöydällä useampaan otteeseen aloitteestani... Minä puhun, mies kuuntelee. Näin meillä keskustellaan asioista.. mies sulkeutuu itseensä.
Elämääni en muuten ole tyytymätön, vain suhteeseeni. Avioliittoon, jossa minusta tuntuu, että minulla on enemmän kämppis kuin aviomies.
tom täytyy olla.
Tee enemmän kotitöitä, osta kukkia ja vie miehesi ulos joskus. Älä ole niin itsekäs.... Kas noin, ymmärräthän että jos sukupuolet olisivat tarinassasi päinvastoin, niin olisi nuo neuvot tulleet jo tänne sata kertaa, mutta kun nainen kertoo tylsyydestä ja kuivahtaneesta seksitä, näitä neuvoja ei näy missään.
Itseasissa tulikin mieleen, mitä sinä olet tehnyt asian korjaamiseksi? Sanoit että olit puhunut ja pettynyt ilmeisest siihen kun miehellä ei ole mitään sanottavaa. Turha odottaakkaan jos miehen mielestä kaikki on riittäviän hyvin hänen puolestaan.
Se että "kiltin miehen" kanssa käy näin ei kai voi tulla kenellekkän yllätyksenä? Ihmisen perusluonne ei sinänsä voi yllättää, eihän :-) Ja se arki tulee aina. Loppujenlopuksi kyse on siitä millaisen henkilön kanssa haluat sitä elää.
Olet selkeästi pohjustanut lähtö ajatusta, ilmeisesti vain odotat löytäväsi oikean kulman, jotta "syy" ei olisi sinun. Miten muuten ajattelit asunnon ja velkapuolen hoitaa?
Pettämistä kannattaa sitten miettiä kerran tai kaksikin - kuulostat meinaan siltä että on hyvin lähellä että kirjoitat tänne seuraavan kerran "kun tilanne vei mennessään".
Saat vaihdossa virilin kaksvitosen, joka tekee keikkaluontoista työtä.
Tulee ja menee, ei kysele eikä kerro.
Jos kerrot, ei kuuntele.
Sanoo rakastavansa, muttei välttämättä osaa rakastaa.
Sekoittaa usein rakkauden seksiin. Myös vieraiden kanssa.
Kaikki joita ei rakasta ( = seksi) tai ole rakastanut vielä, ovat kavereita. Kavereiden seurassa pitää saada juhlia.
Ko. Juhliin ei yleensä kutsuta niitä joita rakastetaan, tai on jo aiemmin rakastettu.
Ei halua suunnitella huomista, ei edes viikon päähän. Ja ilmoittaa menoistaan päivän pari jälkikäteen.
Mitään ei muista, kukaan ei oo käynyt, ja ketään ei ole nähnyt.
Että kelepaisko?