Minun ja mieheni seurustelu alkoi melko surullisissa tunnelmissa....Hän oli vielä kihloissa kun ensi kerran tavattiin,emme koskaan menneet pusuttelua pitemmeälle ennen kuin hän erosi,emmekä nähneet kuin kerran kuukaudessa...Silti kaikesta alku vaikeudesta huolimatta nyt olemme yhdessä tai no tapailemme tiiviisti:)MUTTA,kuukausi sitten mieheni lähti reissuun poikaporukalla,hän tuli kotiin v-lopun jälkeen,mutta katsahdin hänen puhelintaan(EN OLE KOSKAAN ENNEN TEHNYT MOISTA)! huomasin siellä viestin joka oli naiselta->kertoili kuinka ajatukset päätyvät aina mieheeni ja v-loppuun jne...Romahdin täysin,itketti kauheasti mutta urheana sain pidettyä asian sisälläni kunnes samaisena iltana hiukan humaltuneena kysyin kuka tämä nainen oli..??hän suuttui,olinhan loukannut hänen yksityisyyttään...Tappelimme sen yön asiasta,aamulla vasta hän vasta kertoi että oli tavannut tämän naisen heti PE ja tavanneet uudelleen LA samaisessa baarissa...Ohi mennen kysyin että suutelitko häntä,oli kuulemma pusutellut!!Voi herran jestas:(Olen edelleen masentunut asiasta...pelkään koko ajan,en luota häneen enään,sillä aloimmehan mekin melko samalla tavalla yhdessä olon.....mikä auttaisi unohtamaan??
Luottamus 0%
Minä
81660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos et luota miksi ripustaudut kiinni. Puhukaa asiat selviksi. Kysy mitä mies haluaa todellisesti . Ellet kykene hyväksymään hänen tavoitteitaan käännä kantapäät vastakkaiseen suuntaan , älä luule että hän tyytyy olemaan uskollinen koska kerran on halunnut muuta tulee haluamaan jatkossakin. Jos voit hyväksyä kumppanisi sellaisena kuin hän on lopeta hänen vahtauksensa.
...En mielestäni ole häntä kytännyt...se viestien lukeminen oli typerää,enkä ole sitä harrastanut koskaan aiemmin mutta heti eka kerralla sattui sieltä löytymään jotain mikä pahoitti minun mieleni.....Ja täytyy taas sanoa naisen logiikalla että kun välittää toisesta niin paljon,kääntää kaikki miehen pöljäilyt mielessään oikeutetuiksi:(
osaa. Saman kokenut.
Ei pahalla,mutta pysähdyhän hetkeksi miettimään miehesi toilailuja.Näyttää vähän siltä että kaveri on melko kevyt kenkäistä sorttia.Kihloissa ollessaan heilasteli jo sinun kanssa,ja nyt tekee samaa sinulle.Minä pistäisin monon kuvan tuollaisen jätkän persauksiin.Rakastaakohan todellakaan sinua...?HERÄÄ!
oikeastaan voisit lukaista mitä kirjoitin tuossa hieman alempana (siis eri keskustelu) otsikolla:"huoran" näkökanta. siitä saat käsityksen siitä, mitä ajattelen yleisellä tasolla pettämisestä.
miehesi kuitenkin myönsi sinulle tekonsa. Jos et silti kykene unohtamaan ja antamaan anteeksi, sinun on varmaan parempi olla ilman häntä. myöhemmässä vaiheessa ero on aina vaikeampaa. täydellinen molemminpuolinen luottamus on kuitenkin melko harvinaista kevytmoraalisessa nyky-yhteiskunnassamme.
toisen puhelimeen luvatta kajoaminen ja sähköpostien lukeminen on joka tapauksessa jopa laissamme rangaistava teko (rikkoo viestintä salaisuutta). kukapa siihen ei silti olisi joskus sortunut :). täytyy kuitenkin sanoa, että olen itse antanut omalle avomiehelleni ehkä hieman liikaakin myönnytyksiä. hän saa lukea niin tekstiviestini, kuin sähköpostini (paitsi ne, jotka ovat vanhoilta hyviltä ystäviltäni, tai sukulaisiltani). "työpuhelimeeni" tai "työmailiini" hän ei myöskään saa kajota luvatta (en ole antanut salasanaa tai pin-koodia), mutta pyydettäessä olen alentunut näyttämään nekin.
hätä keinot keksii. useimmilla pettäjillä on Niinan numerot tallennettu kännykkään Nikon nimellä ja Hennan työnumba löytyy kohdasta Heikki.
voisit myös koittaa puhua siitä, miten kurjalta tuo tapahtunut sinusta tuntuu. jos miehesi ei osoita suurempia katumuksen merkkejä, niin tuskin hän silloin mitään katuukaan. jos hän aidosti rakastaa sinua, niin silloin hän myös osoittaa sen! (edes pyytämällä anteeksi)
ihmiselämä on yhtä kärsimystä -aina toisinaan. jokainen tulee joskus jollain tapaa petetyksi tai jätetyksi. kaikki tuo kuuluu elämään! miten me muuten osaisimme koskaan nauttia kaikesta hyvästä ja onnellisesta, jos ei koskaan tarvitsisi itkeä ja olla surullinen?
luottamusta pystyy rakentamaan pikkuhiljaa. jos miehesi ei itse oma-aloitteisesti halua jatkossa (jonkin aikaa, kunnes luottamusksenne korjautuu) pyrkiä osoittamaan olevansa luottamuksesi arvoinen (esim. lupaamalla sinulle puhelimensa vapaan selailun), hän ei ole luottamustasi koskaan ansainnutkaan. tuota ei kuitenkaan kannata itse lähteä vaatimaan. toisille ihmisille yksityisyys on erittäin pyhä asia.
hyvä uutinen on se, että uskottomuudesta voi selvitä! jos on tarpeeksi halua olla yhden naisen mies, tai päin vastoin, on mahdollisuuksia!
tsemiä!
miehesi on luultavammin tätä "pesästä pesään"-tyyppiä... olen kokenut saman, aloin seurustella exäni kanssa kun hän vielä asui entisensä kanssa. (VIRHE!) siinä hän muutti sieltä pois ja parin kk:n päästä me muutettiin yhteen. parin vuoden päästä tuli reissu, ja kotiin tultuaan lähti toisen matkaan. ja kun tällä exälläni ja hänen uudellaan meni poikki, tuli hän lässyttämään minulle kuinka häntä sattuu nähdä minut surullisenan ja muuta lässynlässynlää-juttua. ja taas uus kierrossa...
tollaset miehet ei osaa olla hetkeäkään yksin. silloin vasta ymmärsin, että IKINÄ ei pidä lähteä suhteeseen, jos toisella on vielä entinen suhde "päällä". tämä minun exäni kun ei ole ollut päivääkään 10 vuoteen yksin. aina suhteesta uuteen suhteeseen...ja täysillä. raukka on aivan hukassa elämänsä kanssa. toivon vaan että hän ymmärtäisi itsenäisyyden taidon tärkeyden, minä sen olen nyt oppinut - tosin hänen kauttaan.
älä kiduta itseäsi tuollaisessa suhteessa! kekustele miehesi kanssa asiallisesti ja kerro hänelle tunteistasi.ansaitset varmastikin parempaa kuin elää epätietoisuudessa milloin toinen saattaa lähteä!
vaikka tosin, on mulla älytön ikävä tätä entistäni, vaikeeta unohtaa. kaikki jäi niin kesken kun sitten kun uus oli kierroksesa, ei enää ollut mitään puhuttavaa hänen puoleltaan muuta kun että "kumman lusikka tää on..."
mukavaa kesää sinulle! -K-
Tuollaisen sekopään kanssa ns. "parisuhteen perusturva ja tulevaisuus" on kateissa. ei kannata lähteä moiseen temppuiluun mukaan, jos luottamuksellinen suhde kiinnostaa ja nimenomaan luottamuksesta on puutetta.
miksi te kaikki "minän" viestiin vastanneet kehotatte tätä lähtemään ja jättämään miehensä? tiedätte varmasti jokainen, miten vaikeaa se on! helpompi on tietenkin lähteä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, eikä jatkaa "itsekidutusta". kuitenkin suhteen katkaiseminen sattuu, kun on tunteita toista kohtaan ja toinen sattuu olemaan kaikilta muilta osin niin ihana. jos "minä" ei haluaisi jatkaa miehensä kanssa, hän tuskin kirjoittaisi tänne ongelmastaan. hän ilahtuisi varmasti enemmän neuvoista: MITEN SAADA LUOTTAMUS TAKAISIN tai MITEN PYSTYÄ KÄSITTELEMÄÄN USKOTTOMUUTTA ILMAN NIIN PAHAA OLOA.