Eli on kurdipoikaystäväni kanssa tunnettu nyt syyskuusta alkaen, eli hyvin hyvin vähän aikaa. Minä en tän jutun kanssa alusta alkaenkaan ole ollut kovin tosissani, en siis mitään pilvilinnoja piirtele tulevaisuudesta tai muutakaan. Mutta pikkuhiljaa olen oikeasti rakastumassa tähän veitikkaan.
Oon kerran käynyt hänen kotonaan Turkissa ensitapaamisen jälkeen, ja siellä kaikki meni tosi hyvin, huomasin kuinka hän kuorsaa unissaan, puhuu ruoka suussa, nyppii nenäkarvojaan, pudottelee niitä karvojaan päästään ja jaloistaan joka paikkaan, kuinka hän on välillä uskomattoman ärsyttävä!
Silti tykkään. :D
Poika puhuu haaveistaan perustaa perhe kanssani Turkkiin, Izmiriin esimerkiksi. Vaikka vasta sitten 10 vuoden päästä. Kysyessäni häneltä miksi hän ei ota kurdityttöä, nehän on kaikki NIIN kauniita ja mukavia, vastaus on että hänellä ei ole varaa naida muutakuin serkkutyttö, ja serkkutyttöä hän ei halua kun silloin tuntuisi kuin menisi siskon kanssa naimisiin ja että hän on nyt rakastunut minuun.
Oon sanonu että hoida poika armeija ensin, katsellaan sitten mihin elämä minua heittää, haluan ensin tehdä ainakin pari vuotta töitä täällä Suomessa. Ja tää poika ei voi MILLÄÄN ymmärtää perhettäni. Vanhempani ovat eronneet, juopottelevat omilla tahoillaan, ilkeilevät minulle mm. ulkonäöstäni, työttömyydestäni, siitä että minulla ei paljon kavereita (saati poikaystävää!) ole. Ja olen suoraan pojalle kertonut, että vanhempani tuskin IKINÄ tulevat hyväksymään häntä miehekseni. En tiedä, eihän se sitä hyvällä ole ottanut kun itsellään kuitenkin koko suku minusta tietää. Mutta yrittää ymmärtää?!
Ymmärrän kyllä sen että en ikuisuuksia voi pitää tätä suhdetta salassa perheeltäni (pikkuveljeni tietää) ja tehdä "työmatkoja", mutta tuntuis typerältä kertoa äitille ja isille että "hei olen rakastunut turkin kurdiin, muutetaan yhdessä Turkkiin!" Varsinkin kun äiti SUURI rasisti ja isä kyllä itse naimisissa venäläisen naisen kanssa, mutta silti hirvee pessimisti kaiken suhteen mitä teen. (ja ymmärrän sen että olen aikuinen nainen, mutta silti!)
Sekaisin kuitenkin olen kun poika vaan puhuu ja puhuu tulevaisuudesta ja itse en tiedä mitä haluan. Tällä hetkellä haluaisin takasin vaan Turkkiin hänen ja hänen ihanan perheensä luokse.
Kyllähän tää vähän luottamuksen puutettakin osaltani on, kun en usko häntä kun hän sanoo että välittää musta ihan hirveesti (niinhän nuo kaikille sanoo eiksnii) ja monet kinat on kinailtu kun oon suoraan sanonu että en luota juuri sun rakkaudentunnustuksiin. On puhuttu myös mun ystäväpiiristä joissa on ollut moku-suhteita, joissa mies on auttamatta hakanut vaimoaan tai muulla tavalla alistanut, mutta poika sanoo että ei ikimaailmassa löisi naista, saati minua. Eihän se raukka edes hiirtä tai kärpästä halua tappaa, mutta silti niin vaikeeta uskoa kun on nähnyt ja kuullut kaikenlaista.
Tässäkö tää nyt on? Elämäni mies?
Oon kerran käynyt hänen kotonaan Turkissa ensitapaamisen jälkeen, ja siellä kaikki meni tosi hyvin, huomasin kuinka hän kuorsaa unissaan, puhuu ruoka suussa, nyppii nenäkarvojaan, pudottelee niitä karvojaan päästään ja jaloistaan joka paikkaan, kuinka hän on välillä uskomattoman ärsyttävä!
Silti tykkään. :D
Poika puhuu haaveistaan perustaa perhe kanssani Turkkiin, Izmiriin esimerkiksi. Vaikka vasta sitten 10 vuoden päästä. Kysyessäni häneltä miksi hän ei ota kurdityttöä, nehän on kaikki NIIN kauniita ja mukavia, vastaus on että hänellä ei ole varaa naida muutakuin serkkutyttö, ja serkkutyttöä hän ei halua kun silloin tuntuisi kuin menisi siskon kanssa naimisiin ja että hän on nyt rakastunut minuun.
Oon sanonu että hoida poika armeija ensin, katsellaan sitten mihin elämä minua heittää, haluan ensin tehdä ainakin pari vuotta töitä täällä Suomessa. Ja tää poika ei voi MILLÄÄN ymmärtää perhettäni. Vanhempani ovat eronneet, juopottelevat omilla tahoillaan, ilkeilevät minulle mm. ulkonäöstäni, työttömyydestäni, siitä että minulla ei paljon kavereita (saati poikaystävää!) ole. Ja olen suoraan pojalle kertonut, että vanhempani tuskin IKINÄ tulevat hyväksymään häntä miehekseni. En tiedä, eihän se sitä hyvällä ole ottanut kun itsellään kuitenkin koko suku minusta tietää. Mutta yrittää ymmärtää?!
Ymmärrän kyllä sen että en ikuisuuksia voi pitää tätä suhdetta salassa perheeltäni (pikkuveljeni tietää) ja tehdä "työmatkoja", mutta tuntuis typerältä kertoa äitille ja isille että "hei olen rakastunut turkin kurdiin, muutetaan yhdessä Turkkiin!" Varsinkin kun äiti SUURI rasisti ja isä kyllä itse naimisissa venäläisen naisen kanssa, mutta silti hirvee pessimisti kaiken suhteen mitä teen. (ja ymmärrän sen että olen aikuinen nainen, mutta silti!)
Sekaisin kuitenkin olen kun poika vaan puhuu ja puhuu tulevaisuudesta ja itse en tiedä mitä haluan. Tällä hetkellä haluaisin takasin vaan Turkkiin hänen ja hänen ihanan perheensä luokse.
Kyllähän tää vähän luottamuksen puutettakin osaltani on, kun en usko häntä kun hän sanoo että välittää musta ihan hirveesti (niinhän nuo kaikille sanoo eiksnii) ja monet kinat on kinailtu kun oon suoraan sanonu että en luota juuri sun rakkaudentunnustuksiin. On puhuttu myös mun ystäväpiiristä joissa on ollut moku-suhteita, joissa mies on auttamatta hakanut vaimoaan tai muulla tavalla alistanut, mutta poika sanoo että ei ikimaailmassa löisi naista, saati minua. Eihän se raukka edes hiirtä tai kärpästä halua tappaa, mutta silti niin vaikeeta uskoa kun on nähnyt ja kuullut kaikenlaista.
Tässäkö tää nyt on? Elämäni mies?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hän se on, matkusta ihmeessä turkikseen ja jää sinne hänen kanssaan perunamaata kuokkimaan, ihana tulevaisuus odottaa sinua.
Hän varmasti ylenee pizzanvääntäjästä taikinavastaavaksi muutamassa vuodessa tai perustaa jopa oman kebabravintolan jossa karvasto putoaa iloisesti pitkin taikinaa hänen pelmuttaessaan pizzaa herrasväelle.
ihanuus,rikkaus ja rakkaus odottavat sinua turkissa! Sinne vaan höpönassu!
putoaa hänen työssään, mutta ihan saksien avulla kun parturikampaaja on ammatiltaan!
Perunamaata kuokkimaan...hmm... kuulostaa ihanalta. Vielä kun saisi sen punaisen tuvan =) Minä en kuitenkaan niistä rikkauksista niin välitä, en tiedä sinusta?!
että pojan suku voi kuitenkin pistää hanttiin, kun poika naikin suvun ulkopuolelta, jos meinaat niin pitkälle mennä. Itselläni on kurdimies, ja vaikka vanhemmat ovat kuolleet ja mies elänyt pitkin maita ja mantuja, osa sukulaisista haluaa mieheni muuttavan nimensä, koska meni minut ottamaan. Ymmärrän poikaystävääsi, kaikki kurdit eivät halua mennä serkkunsa kanssa naimisiin. Otathan myös selvää kulttuurista ja tavoista, ettei tule yllätyksiä.
ei huolta, poikaystäväni isällä "villi nuoruus Alanyassa" takana, :D ja on tän suhteen takana todellakin. Seurustellu itsekin aikoinaan suomalaisen naisen kanssa, mutta hänen vanhempansa pakottivat ottamaan aikoinaan kurdivaimon.
Kulttuuria ja tapoja opettelen kokoajan lisää. =) Kiitoksii asiallisesta vastauksesta :)
pystyt suoraan sanomaan ja epäilemään kultasi rakkaudentunnustuksia! Ja pystyt suoraan puhumaan siitä kuinka rasistinen perhe sinulla on... En vain ymmärrä miten sitten noin nuori ja fiksu nainen menetetään taas Turkin maalle...?
Neuvoni on että ota päivä kerrallaan, jatka samaan tahtiin, älä anna hänen puhua itseäsi pyörryksiin. Jotkut naiset ovat sen verran heikkoja ja tottumattomia rakkaudentunnustuksiin (sinä ilmeisesti niitä kuullut elämäsi aikana ihan tatpeeksi:P) että lankeavat heti turkkilaisen suorapuheisuuden jalkoihin.
JÄITÄ HATTUUN KULTASENI, KYLLÄ SULLE SELVIÄÄ MITÄ ELÄMÄLTÄSI HALUAT! =)
Sinulle tulee jaamaan paljon mukavia kokemuksia taman kurdipojan kanssa. Niin sina kuin hankin haluaa viela seikkailla ja nahda maailmaa, erilaisia tapoja elaa.
Talla hetkella hulluttelette yhdessa ja elatte joka sekunnin voimakkaasti. Olette paasseet tutustumaan pintapuolisesti toistenne kulttuuriin.
Muistathan, etta kurdipoika ei kieltanyt etteivatko kurditytot olisi kauniita ja mukavia vaan kysymys on rahanpuutteesta. Jos hanen olisi taloudellisesti mahdollista menna naimisiin kurdityton kanssa, han valitsisi kurdin.
Tyttoystava EU maasta on lottovoitto koyhalle kurdille. Han ei ole paha, vaan kuten jokainen meista hakee parempaa elintasoa. Sinun avulla han paasee osalliseksi paljosta hyvasta.
En osaa kommentoida, onko oikein, etta kurdityton saadakseen tulee antaa kalliita lahjoja ja jarjestaa hienot haat, mutta suomitytolle riittaa punainen ruusu.
Kun sais EDES sen punaisen ruusun.
Kaikki miehen miespuoliset sukulaiset selkä vääränä kantaa minulle kukkia paitsi oma poikaystävä. :(
Totta kai kantaa kukkia,suomalainen nainen on hyvä sijoitus koko suvulle,kuten kertoi hyvä nainen omassa maassa maksaa liian paljon,suomalaiselle riittää sukulaisten kukat.Siellä hyvä nainen tietää arvonsa ja seksiähän ei heru ilman avioliittoa muslimeille muualata kuin länsimaalaisilta naisilta.
Sitten lappaa turkkilaista taas niin maan vietävästi tänne.
Muista,ovat sotaisa ja valehteleva kansa.
Boikotoidaan.