olen bi nainen ja elänyt kumppanini (joka myös bi-nainen) kanssa jo monta vuotta ja asumme yhdessä. minä kuitenkin kovasti haluan miehiä, ja meillä on joskus muinoin ollutkin muutama kokemus kolmen kimpasta niin että mukana on ollut mies. kumppanini ei kuitenkaan halua sellaista enää, eikä miehiä muutenkaan tällä hetkellä, minut vain. Rakkautta meillä on, ja voin olla oma itseni kumppanini kanssa, ja henkisesti tullaan juttuun. minun fantasiat vain liikkuu miehissä ja kiihotun kun ajattelen miehiä. en haluaisi erota. vaikea tilanne. mitä tässä pitäisi tehdä? pettää en voisi todellakaan, ja kumppanini tahtoo minut ihan kokonaan, ei muita!
mitä tehdä?
nainen_28
104222
0Äänestä
Vastaukset 10
Vanhimmat
mitä sä kyselet kun vastasitkin jo.eli et voi tehä yhtään mitään kun et voi tehä yhtään mitään.:)
periaatteessa mun täytyy vaan olla ja haaveilla rakastelusta miehen kanssa, ja miehen kosketuksesta ja miehen vartalosta.
*huoh*
No mä olen tullu viime aikoina siihen tulokseen, että en ala seurustelemaan naisen kanssa kun toi ongelma tulis eteen kuitenkin. En taida olla siinä suhteessa edes ainoa kaveripiirissäni. Kun haluttaa miestä niin haluttaa miestä, ei siihen mikään dildo auta. Toistaseksi toisinpäin ongelmaa ei ole juurikaan ollut, joten ehkäpä mä olen sitten kuitenkin aina ollut enimmäkseen hetero.
Toi juttu voi muuten johtua iästäkin, ehkäpä kolmeakymppiä lähestyessä sun kroppas alkaa epätoivon vimmalla haluta lisääntyä, vaikka varsinaista vauvakuumetta et saiskaan.
Solmi sen avoinsuhdepuolisosi kanssa avoliitto kirkossa ja sen jälkeen kutsutte hääyöksi yhden miehen ja teette sandwichin, rakkaudesta.
Reilusti vaan kolmen kimpassa, ei mitään moraalitonta sikailua ja pettämistä.
Tiedän mistä puhut minulla on samankaltainen tilanne paitsi että olen avoliitossa miehen kanssa. Vaikeaa on välillä biin elämä..Itse en ole ollut vielä naisen kanssa mutta kaipuu on suuri ja olen tutustunut muutamaan ihmiseen. Mieheni hyväksyy tämän asian ja en olisikaan ruennut hänen kanssaan aikoinaan seurustelemaan ellei olisi.
Mutta käytännössä asiat monimutkaistuvat, hänellä ei ole kokemusta binaisesta ja muutenkaan kovin seurustelusta, tämä asia saattaa olla hänen hankalampi kohdata. Haluaisin kuitenkin rakastaa yhtä ihmistä ja kokea ihania hetkiä, mitä on meillä, olen todellakin tyytyväinen suhteeseemme. Mutta kuitenkin tämä suuntautuneisuus "kummittelee" enkä tiedä sitten "tosipaikan" tullen jänistäisinkö kun kuitenkin rakastan miestäni niin paljon, minun täytyisi olla hyvin varma hänen tunteista sillä hetkellä.
Joskus ajattelen että olisi helpompaa olla binä yksin mutta en halua sitäkään :/ Kai sitä vaan pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino itsensä ja kumppaninsa kanssa mutta jollei näin käy niin...mitä sitten, erokaan ei olisi paras vaihtoehto, mutta sekään ei olisi oikein toista kohtaan "pakottaa" hyväksymään mies/naissuhteet rinnalla, voihan joku suostuakin siihen mutta jos sisimmissään tuntee ettei se ole oikein niin pitemmän päälle voi tulla hankaluuksia, pahaa mieltä ja suhteeseen ryppyjä.
Ainakin omalla kohdalla annan aikaa ajatella ja sopeutua tilanteeseen ja keskustelemme asiasta tarpeen mukaan. Tulevaisuudessa sen sitten näkee kuinka käy..näin kai se on asiassa kuin asiassa?
En nyt usko että tästä kirjoituksestani oli juurikaan apua koska ne päätökset teemme sisimmissämme miten tunnemme asiat ja kuinka voimakkaasti ne ovat mielessämme siitäkin huolimatta vaikka yrittäisi olla kuuntelematta "toista puolta" itsessämme. Mutta kävi miten kävi toivotan onnea, iloa ja harmoniaa kaikesta huolimatta :)
Ei tämä mikään seksuaaliseen suuntaukseen liittyvä kysymys / ongelma ole. Kysymyshän on vaan yksinkertaisesti siitä, pitääkö kaikki saada, mitä haluaa. Kyllä heterokin usein haluaa jotakuta muuta kuin omaa kumppaniaan. Mitä sillä on väliä, onko halun kohde samaa vai eri sukupuolta? Eli tää on vähän eri paketissa taas se sama "tahtoo kaiken" -pulma. Kun maailma ei riitä...
kyrvän voittanutta..
Siitä on tulossa omistuksenhaluinen LESBO...! Paha juttu, paha...!
kiva että joku viitsi vastata ASIALLISESTI.. :)
..... tämä nyt on miehen näkökulma sinun ongelmaan. Älä loukkaannu. Itsellä oli nuorempana seksi-suhteita molempien kanssa (siis naisen ja miehen) ja välillä molempien kanssa yhtäaikaa. Siihen aikaan oli toi irrottelu rennompaa ravintola-henkilökunnalla ja hauskaa olikin. Sen jälkeen olin avioliitossa 17-vuotta. Mutta ero tuli. Olen monesti miettinyt jälkeenpäin mikä olisi ollut paras vaihtoehto. Yksin tässä kuitenkin ollaan ja runkkaillaan. Eipä aineskaan aiheuta kellekkään sydänsuruja.
Mutta sinulle tyttö kulta annan neuvon, seuraa SYDÄMMESI ÄÄNTÄ. Ja jos kuppanisi todella RAKASTAA SINUA JA SINÄ HÄNTÄ niin sopikaa peli säännöt. Koska teidän suhde ei kestä pitkään jollette ratkaise sitä heti. Mutta se on teidän tehtävä kaksin.
Koska jos ulkopuoliset puuttuvat teidän rakkaus elämään siittä vasta soppa syntyy.
En osaa muuta sanoa kuin SIUNAUSTA JA KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI. t: AJ