Että näin toimii ay-johtajat, tehy oli hyvä esimerkki!
http://www.turunsanomat.fi
Julkaistu 2.12.2007 1:30:48
TS/
"Asemin lapset"
MARKKU SALOMAA
Tehyn onnistunut manööveraus toi paljastavalla tavalla esiin politiikan julkisuuteen liittyvän helmasynnin. Eräillä liittojohtajilla oli kova pyrky päästä mukaan jakamaan julkisuutta. Otettiin vahva "etunoja", vaikka oman liiton sopimuskierros on vasta tulolla talven selässä.
Se on eräänlainen politiikan alastonmalli, mistä kaikki muut merkitykset on riisuttu pois. Julkisuuden aallonharjalle yritetään yltää neuvomalla, tuomitsemalla tai tukemalla toista liittoa. Ollaan ilmeisesti siirtymässä korporatismista sen ideologisoituun muotoon korporatuuriin.
Ei lainsäätäjäkään silti neuvoton ole. Englannissa konservatiivien jälkeen valtaan noussut työväenpuolueen hallitus on pitänyt ay-liikettä kurissa. Työtaisteluun ryhtyminen edellyttää liiton jäsenäänestystä. Laittomasta lakosta liiton omaisuus voidaan takavarikoida ja sakot voidaan ulottaa myös henkilöille, jotka laittomia päätöksiä tekevät.
Ensi talvi voi jo näyttää, onko meillä syytä muuttaa yhdistyslainsäädäntöä niin, että yleissitovilla työehtosopimusaloilla tulisi käyttöön yhdenmukainen ja ennustettava työmarkkinakäytäntö, joka perustuisi jäsenten tahtoon.
Korporatismi on poliittinen järjestelmä, missä elinkeino- ja ammattiryhmät kuten syndikaatit, ammattiyhdistykset ja työkamarit muodostavat valtiollisen sopimusperustan.
Korporaatiot ovat edelleen jäljellä, mutta sopimustoiminta etenee monesta syystä vääjäämättä alaspäin kohti yritys- ja työpaikkatasoa.
Lama-ajan keskitetyn korporatiivisen sopimuspolitiikan loppumisesta huolimatta ay-liikkeeseen on jäänyt jäljelle ammattiryhmittäinen läpipolitisoitu ja byrokraattinen edunvalvontaorganisaatio, korporatuuri, joka on yleisen politiikan vastaisuuden oloissa kuivunut pystyyn, kun myös aktiivisuus on hiipunut.
Järjestösihteerivetoisesti hankittua valtakirjaa käytetään kuitenkin estottomasti.
Miksi sitten ay-liikkeen johtajille on mahdotonta tehdä johtopäätöksiä ja muuttaa käytäntöjä? Sosiologi Robert Michelsin analyysi Saksan vasemmistopuolueista ja ay-liikkeestä näyttäisi pätevän myös Suomessa laidasta laitaan.
Michels kutsui ilmiötä oligarkian rautaiseksi laiksi. Michels havaitsi, kuinka poliittisten ryhmäkuntien muodostamien korporaatioiden varassa valitut ay-johtajat herkästi syrjäyttävät demokraattiset pelisäännöt ja jäsenvaltaiset menettelytavat. Ryhmäkuntaisista keinoista tulee tavoitteita ja järjestön omista tavoitteista vain julkisuuteen tarkoitettuja kulisseja.
Tällöin ay-organisaatiot eivät ensisijaisesti toimi muutosvoimia kanavoivina välineinä, vaan ovat ay-pamppujen valtapyrkimysten ja vallan säilyttämisen välineitä. Vaikka organisaatiot ovat lain ja sääntöjensä mukaisesti muodollisesti demokraattisesti järjestettyjä, on tuloksena monien liittojen tapauksessa tosiasiallinen harvainvalta, oligarkia.
Johtajissa elää halu herruuteen ja kun organisaatiot tarvitsevat välttämättä johtajuutta, kehittyy johtajien ensisijaiseksi pyrkimykseksi säilyttää oma asemansa ja ajaa omaa etuaan, jolloin sääntöjen demokraattiset periaatteet syrjäytetään.
Korporatiiviseen johtajuuteen ja järjestövallalla hankittuun herruuteen, korporatuuriin, liittyy lieveilmiönä narsismi, jota Suomessa tutki aikoinaan Dan Steinbock.
Narsismi on autoerotismin muoto, mikä ilmenee johtajien omien henkilöpiirteiden itseihailuna ja jopa itseensä rakastumisena. Narsistinen herruus näkyy siirtymisenä autoritaarisesta johtamisesta suoraan narsistiseen johtamiseen, missä johtajat ovat rakastuneet järjestöönsä ja samaistavat sen itseensä.
Viimeistään tällöin järjestön kontrollin juuret menettävät otteensa ja tuloksena on oligarkia. Narsistiseen johtamiseen liittyy lisäksi aggressiivinen taipumus etsiskellä, torjua ja tuomita yksilöitä, jotka eivät alistu narsististen johtajien autoerotismiin.
Kaikki tämä johtaa kaiken älyllisyyden latistumiseen ja muiden alistumiseen narsististen auktoriteettien edessä. Alistetut pyrkivät noudattamaan johtajien esikuvaa sen pelossa, että poikkeaminen yhdenmukaisuudesta kostautuisi suosion ja oman aseman menetyksenä.
Seurauksena korporatuuri ei koskaan opi virheistään.
Julkisuuden halussa ammattiliittojen johto on harhautunut sellaisenkin kansanrintaman joukkoon, missä näkyvyys voi yllättäin alkaa kaduttaa kuten vuoden takaisessa Asem-kokouksen vastaisessa mielenosoituksessa.
Lehtitietojen mukaan silloisessa Rautatientorin tapahtumassa hääri organisaattoreina, propagandisteina ja agitaattoreina erään liiton johtoa, toimitsijoita ja tiedottajia.
Siitäpä Kauppalehden kolmossivun tyttö sai aiheen nimetä nämä "Asemin lapsiksi".
(02) 269 3250 [email protected]
http://www.turunsanomat.fi
Julkaistu 2.12.2007 1:30:48
TS/
"Asemin lapset"
MARKKU SALOMAA
Tehyn onnistunut manööveraus toi paljastavalla tavalla esiin politiikan julkisuuteen liittyvän helmasynnin. Eräillä liittojohtajilla oli kova pyrky päästä mukaan jakamaan julkisuutta. Otettiin vahva "etunoja", vaikka oman liiton sopimuskierros on vasta tulolla talven selässä.
Se on eräänlainen politiikan alastonmalli, mistä kaikki muut merkitykset on riisuttu pois. Julkisuuden aallonharjalle yritetään yltää neuvomalla, tuomitsemalla tai tukemalla toista liittoa. Ollaan ilmeisesti siirtymässä korporatismista sen ideologisoituun muotoon korporatuuriin.
Ei lainsäätäjäkään silti neuvoton ole. Englannissa konservatiivien jälkeen valtaan noussut työväenpuolueen hallitus on pitänyt ay-liikettä kurissa. Työtaisteluun ryhtyminen edellyttää liiton jäsenäänestystä. Laittomasta lakosta liiton omaisuus voidaan takavarikoida ja sakot voidaan ulottaa myös henkilöille, jotka laittomia päätöksiä tekevät.
Ensi talvi voi jo näyttää, onko meillä syytä muuttaa yhdistyslainsäädäntöä niin, että yleissitovilla työehtosopimusaloilla tulisi käyttöön yhdenmukainen ja ennustettava työmarkkinakäytäntö, joka perustuisi jäsenten tahtoon.
Korporatismi on poliittinen järjestelmä, missä elinkeino- ja ammattiryhmät kuten syndikaatit, ammattiyhdistykset ja työkamarit muodostavat valtiollisen sopimusperustan.
Korporaatiot ovat edelleen jäljellä, mutta sopimustoiminta etenee monesta syystä vääjäämättä alaspäin kohti yritys- ja työpaikkatasoa.
Lama-ajan keskitetyn korporatiivisen sopimuspolitiikan loppumisesta huolimatta ay-liikkeeseen on jäänyt jäljelle ammattiryhmittäinen läpipolitisoitu ja byrokraattinen edunvalvontaorganisaatio, korporatuuri, joka on yleisen politiikan vastaisuuden oloissa kuivunut pystyyn, kun myös aktiivisuus on hiipunut.
Järjestösihteerivetoisesti hankittua valtakirjaa käytetään kuitenkin estottomasti.
Miksi sitten ay-liikkeen johtajille on mahdotonta tehdä johtopäätöksiä ja muuttaa käytäntöjä? Sosiologi Robert Michelsin analyysi Saksan vasemmistopuolueista ja ay-liikkeestä näyttäisi pätevän myös Suomessa laidasta laitaan.
Michels kutsui ilmiötä oligarkian rautaiseksi laiksi. Michels havaitsi, kuinka poliittisten ryhmäkuntien muodostamien korporaatioiden varassa valitut ay-johtajat herkästi syrjäyttävät demokraattiset pelisäännöt ja jäsenvaltaiset menettelytavat. Ryhmäkuntaisista keinoista tulee tavoitteita ja järjestön omista tavoitteista vain julkisuuteen tarkoitettuja kulisseja.
Tällöin ay-organisaatiot eivät ensisijaisesti toimi muutosvoimia kanavoivina välineinä, vaan ovat ay-pamppujen valtapyrkimysten ja vallan säilyttämisen välineitä. Vaikka organisaatiot ovat lain ja sääntöjensä mukaisesti muodollisesti demokraattisesti järjestettyjä, on tuloksena monien liittojen tapauksessa tosiasiallinen harvainvalta, oligarkia.
Johtajissa elää halu herruuteen ja kun organisaatiot tarvitsevat välttämättä johtajuutta, kehittyy johtajien ensisijaiseksi pyrkimykseksi säilyttää oma asemansa ja ajaa omaa etuaan, jolloin sääntöjen demokraattiset periaatteet syrjäytetään.
Korporatiiviseen johtajuuteen ja järjestövallalla hankittuun herruuteen, korporatuuriin, liittyy lieveilmiönä narsismi, jota Suomessa tutki aikoinaan Dan Steinbock.
Narsismi on autoerotismin muoto, mikä ilmenee johtajien omien henkilöpiirteiden itseihailuna ja jopa itseensä rakastumisena. Narsistinen herruus näkyy siirtymisenä autoritaarisesta johtamisesta suoraan narsistiseen johtamiseen, missä johtajat ovat rakastuneet järjestöönsä ja samaistavat sen itseensä.
Viimeistään tällöin järjestön kontrollin juuret menettävät otteensa ja tuloksena on oligarkia. Narsistiseen johtamiseen liittyy lisäksi aggressiivinen taipumus etsiskellä, torjua ja tuomita yksilöitä, jotka eivät alistu narsististen johtajien autoerotismiin.
Kaikki tämä johtaa kaiken älyllisyyden latistumiseen ja muiden alistumiseen narsististen auktoriteettien edessä. Alistetut pyrkivät noudattamaan johtajien esikuvaa sen pelossa, että poikkeaminen yhdenmukaisuudesta kostautuisi suosion ja oman aseman menetyksenä.
Seurauksena korporatuuri ei koskaan opi virheistään.
Julkisuuden halussa ammattiliittojen johto on harhautunut sellaisenkin kansanrintaman joukkoon, missä näkyvyys voi yllättäin alkaa kaduttaa kuten vuoden takaisessa Asem-kokouksen vastaisessa mielenosoituksessa.
Lehtitietojen mukaan silloisessa Rautatientorin tapahtumassa hääri organisaattoreina, propagandisteina ja agitaattoreina erään liiton johtoa, toimitsijoita ja tiedottajia.
Siitäpä Kauppalehden kolmossivun tyttö sai aiheen nimetä nämä "Asemin lapsiksi".
(02) 269 3250 [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikä tarvitse olla edes "korkeasti"koulutettu, kun ymmärtää tämän.
Todistit juuri oikeaksi väittämäsi.
sulla ei ole puheoikeutta! :DD
rassukka huutelee?
mikä se olisi se "kiva" ammatti.
Mikä olisi se helppo ammatti ?
Mikä olisi se arvostettu ammatti ?