2 vuotta yhteistä taivalta, vuosi kihloissa. Alussa ei ollut yhtäkään riitaa yli puoleen vuoteen. Elämä oli taivaallista. N. vuoden kuluttua alkoivat riidat, joille ei loppua näy. Molemmat rakastavat toisiaan, mutta yhdessä emme voi jatkaa tällaista elämää. Mies on valehdellut kaikki entiset suhteensa jne.. mikään ei voi palata ennalleen. Pakko vaan erota, vaikka se on kipein asia mitä olen joutunut kokemaan tässä eläsässä. Luulin että Hän on se oikea, nyt en usko että sitä OIkeaa on edes olemassa. Masentaa!!Itkettää!Haluaa huutaa!Miksi elämä on aina niin epäoikeudenmukaista?! Vielä nuori mutta miten voi enää edes uskoa rakkauteen, onko kaikki menetetty jo..?
elämä on epäoikeudenmukaista
*S*
1517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koko ajan elämässä tulee turpaan. Se vaan kannattais tajuta mahdollisimman aikasin, niin osaa nauttia niistä mukavista hetkistä. Elämä vetää viimesen kerran turpaan siinä vaiheessa, kun potkaset tyhjää kesken hyvän seksin.
Sulla oli vuosi kivaa ja silti kauhee valitus. Täällä on ihmisiä joita ei oo kukaa koskaan rakastanu paitsi äiti.
4v avoliitossa, 3v kihloissa, 1v avoliitossa ja vieläkin jaksan uskoa, että joskus se joku löytyy.
Ykskään noista suhteista ei kaduta, koska ne ei ollu pelkkää paskaa koko aikaa. Välillä oli niin onnellinen, että alko työkaverit vittuuntua siitä hyväntuulisuudesta. Ainaki ne on opettanu sen, että seuraava (ja viimenen) täti katotaan niin tarkkaan, ettei jää epäselvyyksiä luonteesta. 6kk ainakin eka kattelen, ennenku vien äidille näytille.
Ny meet Ilosaareen, Ruisrockiin ja Meripäiville, niin et muista enää koko jamppaa. Kuitenkin joku heti kutittelemassa. Ei tietenkään kannata heti uutta ottaa, mutta tuleepa ainakin olo, että näyttää toi levee perse vielä jollekin kelpaavan.