Miehen kanssa muutettiin erilleen.Tarkoitus vielä katsoa,jos tunnemme jotain.Miehellä kuitenkin toinen nainen,ei halua vielä avioeroa sanoo,että katsotaan.Lapsemme takia en halua erota,mutta en halua myöskään roikkua varalla.En ymmärrä mieheni käytöstä,käy viikottain kotona millon minkäkin syyn takia.Ei myönnä suhdettaan tähän naiseen.Minä olen aivan sekaisin,toisena päivänä uskon häntä ja toisena taas en.Olisiko viisasta vain laittaa eropaperit menemään?Tää epävarmuus repii rikki.
Mistä saan
Voimia?
81466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuollaista ryöpytystä oli minullakin ja vaikka tiesin että sillosella puolisollani oli toinen,hän kielsi sen koko ajan?.
Kesti vuosia irrottautua ja vaikeaa oli koska rakstin paljon.
Toivon että saat elämäsi järjestykseen ja nyt kannattaa pitää itsestä huolta,että jaksaa.
Huh, mikä teitä naisia vaivaa?! Uskotko todella, että lapsen paras, että te miehenne kanssa roikutte yhdessä, vaikka toinen pettää jne.? Ei lapsikaan sokea ole.
miehesi haluaa pitää sinut vain varalla.Ei ota vastuuta omista pettämisistään.KUn laitat eron vireille miehenkin on päätettävä mitä tekee.Tälläinen tilanne voi kestää vuosikausia.Mikä sen mukavampaa miehelle,kaksi kotia.Vanhassa saa olla oma itsensä ,uusi paikka on juhlapaikka sitä ei rasiteta arjen huolilla.Itse olen jo eronnut mutta exmies yhä väittää että asuu naisystävänsä luona vain alivuokralaisena!
Mikähän sitä toista naista vaivaa? Taitaa olla vähän tyhmä? Mä en huolisi ikinä itelleni sellaista miestä,joka ei ole vielä kunnolla eronnut entisestään. Sillä naisella ei taida olla oikein vientii miesten keskuudessa. täytyy näköjään ottaa sen vaan joka huolii.
mikä olisi,eli tuossa olet sanonut kaikki asiat niin kuin ne ovat. - Ei sen selvemmin sitä voi sanoa. Itse nähnyt tuon aivan saman jutun ja pitää paikkansa. - Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee mutta ei tuollainen elo tuo sopua elämään ainakaan, jotta mies/nainen monen kanssa luuhaa yhtä aikaa.
moro!
sinun kannattaisi miettiä rakastatko miestäsi vielä, haluatko katsoa tämän loppuun, uskallatko riskeerata? totta on se, että voi olla että hänellä on toinen suhde, ja että homma päättyy sinun "tappioosi", voi myös olla, että hän on kriisissä ja sekaisin, hämmentynyt eikä todella itsekään tiedä, ja palaa takaisin.
syytä on siis keskittyä itseensä. miksi sinä muutit erilleen? haitko lisää omaa aikaa, jos hait, alahan käyttää sitä (hanki harrastuksia, pidä enemmän huolta itsestäsi jne.), jos haluat miettiä mitä itse haluat, niin mieti, voit itse päättää silti omalta kohdaltasi haluatko eron vai et ja voit myös päättää kauanko annat vielä teille aikaa. niin, tyyliin, olen valmis odottamaan vielä kolme kuukautta, sen jälkeen, jos hän ei ratkaise asiaa, minä ratkaisen.
tai jos et halua todella odottaa, et koe enää että rakastat miestäsi, olet nyt valmis aloittamaan "uuden elämän", niin sitten haet ne paperit ja lähdet menemään.
toisella naisella on harvoin mitään tekemistä sinänsä eron kanssa. jos se on vaihtelua, niin se on ihastuksen huumaa, ei mitään todellista, ja siihen meistä voi sortua kuka vaan. ehkä teidän liittonne on ollut jo pitemmän aikaa vaiheessa, jolloin kaikkia vaihtoehtoja täytyy miettiä, miehesi ehkä miettii tulisiko uudesta elämästä sen parempaa. mikset sinäkin? mieti rehellisesti haluatko heittäytyä uuden miehen sylliin: alkuhuumahan on aina hieno, mutta entä pitemmän päälle? pitäisikö sinun kokeilla?
pitäisikö sinun miettiä siis asiaa itsesi ja oman elämäsi kannalta, miehesi vastaa kyllä aikanaan, ja se on sinun asiasi kauanko odotat, ja mitä haluat suhteeltanne. miten haluat sitä parantaa.
teillä kummallakin on vain 50% suhteestanne käsissänne ja te ette voi muuta, kun hoitaa sen oman puolikkaanne, valitettavasti. et voi tavallaan hoputtaa miestäsi tai pakottaa häntä lopettamaan kriisiään.et voi tietää suhteesta ennen kuin tiedät, etkä tiedä oletko varalla vai sittenkin se ensimmäinen, ennenkuin tiedät. kuinka avoimet onkaan keskusteluvälinne, kuinka rehellisesti pystytte puhumaan. no, mitä miehesi etsisi toisesta naisesta, jos etsisi? voisiko siitä jutella? siitä mikä sinut tekee epävarmaksi?
siitä, miten kauan sinä suostut "katselemaan", mitä jos alkaisit rakentaa omaa itsenäistä elämää joka tapauksessa, sillä senhän voit joutua tekemään jokatapauksessa, jos ero tulee, ja toisaalta, itsenäisempi kumppani saattaa olla viehättävämpi ja pieni erillisyys pitää liiton kasassa paremmin?
mitä siis, jos alkaisit vaan parantamaan omaa elämäsi laatua, kävi miten kävi?
se saattaisi selkiyttää loppujen lopuksi omatkin ajatuksesi ja tunteesi paremmin, omien ajatustensa kanssa oman navan ympärillä päämäärättömästi pyöriminen kun ei monasti johda kun hirveään kaaokseen.
voimia saat siis itsestäsi, löydät ne kyllä kun näet vaivaa. jokainen elämän haaste tuo ihmiselle aina myös voimia tuon haasteen suorittamiseen, vaikkei sitä joka hetki meinaa uskoakaan.
edelleen miestäni.Mieheni muutti pois,koska minä halusin.Tahdoin mieheni tekevän valintansa.Voi olla,että minä saan siipeeni ja mieheni valitsee toisen naisen,mutta sekin on parempi kuin olla epävarma rakastaako minua vai toista.Kovaa on odotella,mutta joko tämä lähentää entisestään tai sitten loppuu tähän.Rakkaus ei kuitenkaan minun osaltani ole kuollut.
siinä olet sitten oikeassa, että olet antanut toiselle tilaa etsiä itseään ja miettiä mitä haluaa.
muista vaan, että myös sinun on tehtävä mietintöjä, koska kuten sanottua, se maankuulu "toinen nainen" pääsee väliin vain, jos sille on tilaus. eli en tarkoita, että pettäminen olisi oikein, tottakai kaikki asiat pitäisi hoitaa reilusti ja loppuun ensin, ja tottakai ihannehan olisi se, ettei kukaan pettäisi eikä aloittaisi muita suhteita, ennen yhden päättymistä, mutta kun se vaan ei mene niin.
me kaikki rakastamme useampaa ihmistä kuin yhtä elämämme aikana. se ei ole keneltäkään pois. siis oikeasti. jos haluat miehesi takaisin, ala työstämään asiaa hitaasti, askel askeleelta, hänen sekä itsesi kanssa. mikä johti tähän?
kun on se erillisyys, kun parit ajautuvat erilleen, mutta on myös liika omistautuminen. se, että sidotaan jopa huomaamatta niin tiukkaan se toinen ihminen siihen, että tulee tukehtuminen. ei saa likaa omistautua yhdelle osa-alueelle, kun elämä on ne kaikki.
rakkautta on rakastaa myös itseään, huolehditko sinä kaikessa tässä itsestäsi?
jos haluat miehesi takaisin, onko mahdollista vain pyytää, siis mennä hänen asuntoonsa, kysyä, että tahdotko, vastata itse että minä tahdon, selvitetään tämä asia, tule kotiin!
onko mahdollista lopettaa se toisen naisen ajattelu, ja vain päättää?
vaikeinta tässä elämässä ihmisille tuntuu olevan toisen ihmisen hyväksyminen sellaisena kun hän on, niin sanotusti "paskoineen kaikkineen", ja se tässä nyt tarvitsisi tehdä.
mene ja ota miehesi takaisin.
rakkaus ei aina ole tunne ja sitä, ettei voisi edes ihastua muihin, joskus se on vain arkisesti sitä, että valitsee kenen vieressä nukkuu yönsä. ja siihen meidän on tyydyttävä. mitään kaiken kattavaa "juoksen syliisi koska olen nähnyt totuuden" rakkautta ei vain ole.
rakkaus on suurta silloin, kun se on pientä ja nöyrää, asennetta ja tahtoa, arkista tahtomista :"haen sinut nyt kotiin kulta" .
ja jos hän valitsee toisin, rakasta silloin miehesi vapaaksi, ja anna hänen mennä.
ihmisen täytyy myös saada vapautensa, jos hän sen tahtoo, ja tehdä omat virheensä.
rakkautta ja voimia sinulle!